Lahden kaupungissa elää ja vaikuttaa yhä yksi suomalainen teatteri, jolla on usein ollut kyky ja taito tehdä teatteria siten kuin sen tuoreajatukselliset näyttelijät, ohjaajat ja poikkeuksellisen ennakkoluuloton rohkeus vain ikinä maailmassa uskaltavat tehdä ja antaa silloin teatterityölleen vahvaa laatua, ihailtavaa tyylipuhtautta, ehdottomuutta ja poikkeuksellista mielenkiintoa näytelmän henkilögalleriaan ja ihmisluomusten persoonallisuuksille juurikaan paljoa niitä ulkonaisesti auttamatta, karakterisoimatta.
Meille teatterikatsojille ei ole yllätys, että nyt teatteritekniikan, filmin, screenien ja tehostetekniikan jatkuvan uuskeksintöisenä aikakautena nämä kaikki hallitsevat nykyteatterilavojen atmosfäärejä. Ne koettuamme, tuohon monikanavaiseen täysvisioon yhtä monesti turtuneina, jotakin muuta kaivaten, yhä kaikesta tuosta krääsästä uudenlaista tenhoa turhaan etsien, jotakin kuvittelemaamme parempaa huomista vain unelmoiden - teemme ja katsomme teatteria.
Lahden Kansanopiston Teatterikoulutus on neljä vuosikymmentä yli kahdeksansadan näyttelijälahjakkuuden synnynnäisiin kykyihin, keinoihin, taipumuksiin, lahjakkuuksiin, kutsumuksiin perehtynyt opinahjo, joka nyt taas eilen käänsi myös täysin uuden lehden perinteisessä, rikassisältöisessä, monipuolisessa, tuloksellisessa koulutuksessaan.
Hämmästyin taas kerran - nyt ohjaaja Sami Hokkasen uhkarohkean määrätietoisesta sisältökokonaisuudesta, joka perustui tyhjän näyttämötilan ideaan ja pelkästään noiden kuudentoista Teatterikoulutuksen II vuoden näyttelijätaiteilijan ammatilliseen valmiuteen. Terveet, kuuluvat persoonalliset, äänenväriltään hienosti erottuvat puheinstrumentit, kehojen luontevat, hurmaavan taipuisat ja ilmaisevat ominaislaadut - kaikki vailla vähäisintäkään teknistä tai suurta naamiollista vahvistusta tai ulkokuorista hahmoa olivat pitkästä aikaa näyttämötaiteilijoiden ilmaisun perusvälineet. Päällimmäisenä kuitenkin koko ensemblen yhteisen pohdinnan, oman ja ohjaajan perusteellisen harjoituksen mukana lujittunut ajatus loihtia esityksestä ihmisen tarkoituksen pohtiminen, tunteet, ilot ja kivut meille puhtaasti tarjoillen. Ohjaajan henkilöohjausten taitavuus ja terävät kohtausleikkaukset, suuren lavan asemoinnit, dialogien täydellinen toimivuus, jopa draamanousujen harkittu ylidramaattisuus - kaikki toimivat näyttelijävoimaisella taitavuudella ilman ulkopuolisia turhia tehokeinoja. Eivätkä näytelmän kuuluisan tulipalokohtauksen jälkeinen räppinen kommentointi ja runopoljento, lisättynä muutamin vuorosanoin maailman ilmastonmuutoksen tulevaisuudesta, vielä klassikkonäytelmää liian ajantasaiseksi horjuttaneet.
Lavanäytteleminen oli kauttaaltaan tarkkarytmisesti esityksen kokonaisuuden hallinnassa. Pienen laulun muuntuminen viehkeäksi tanssahtelevaksi koreografiaksi toi ekstratehoa kokonaisuuden puhekeskeisen pelkistämisen kontrastiksi. Tai vielä: tuskinpa visuaalisesti kekseliäämpää, toimivampaa ja nautittavampaa puvustusta olen ennen tsehov-tulkinnoissa kokenut. Valojenkin taitavan viisas, vihjeellinen, hienovarainen muuntelu varmisti tarinan kulkua oivallisesti.
Rakkaus, aito, syvä, pyhä ja puhdas - tästä suurimmasta unelmasta Tsehovin Kolme sisarta täyttyy joka hetkellään niin tuskaisesti, väliin piiloista kaipauksesta putkahtaen, väliin tulisieluisesti julki räjähdellen, korvat punaisiksi, silmät sokaistuiksi hehkuen ja polttaen, niin satiirisen kyynisesti, yllättävästi sieluamme kärventäen.
Irina Masa Olga
Kolmen sisaren Irina (Jasmin Salonen) luo näyttämölle levollisella ja pohtivalla, sädehtivällä olemuksellaan sydämellistä inhimillisyyttä ja elämän valoa. Järkeilevä ja käytännöllinen Olga (Silja Uusitalo) tuo elämän realiteetteja pohdiskeluumme avioliitosta tai sinkkuisuudesta käytännön ihmisen roolistaan muotoillen. Masa (Vilma Liikkanen) antaa meillekin vapauden räjähtää, rakastua, pettyä, pettääkin - koko elämää tuntein ja suurin reaktioin joka hetki elää.
Kaikkia kolmea yhdistää kuitenkin tuo niin monen hyvin toimeentulevan perheen ja suvun, sen aikuisten lasten joutilaan elämän päämäärättömyys - kuin elämä olisi valmis eikä mitään tavoittelemisen arvoista enää olisi jäljellä.
Heidän veljensä Andrei (Jouni Kolvanki) taistelee välinpitämättömänä perheen turhasta professoritoivopinttymästä päästäkseen, perheenisän osaan elämässä mieluummin tyytyäkseen, roolinsa luontevasti näytellen. Hänen vaimonsa, pinnallisen ja demonisen Natasan, Aino Tuppurainen näyttelee sopivan realistiseksi, ronskin ärhäkäksi, sähköistäväksi persoonaksi. Katariina Broman tulkitsee hurmaavasti Masan puoliso Kolyginin poikkeuksellisen sympaattiseksi ja vastoinkäymisissäänkin elämään tyytyväiseksi. Samuli Keränen luo näytelmän yhden keskeisen roolin, paroni Tuzenbachinsa toimeliaaksi, käytännön ajattelijaksi, yhteiskunnallisena keskustelijana luotettavaksi persoonaksi, periaatteissaan kunnian mieheksi. Inka Mantsinen antaa lääkäri Tsebutykinille ironiset, katkerat, viinanlohduttamat, rappion kehystämät tunteensa elämän ja ammatin epäonnistumisesta ja siksi rakastettavan sympaattiset kasvot taidokkaalla roolityöllään. Anton Varpama-Taittonen everstiluutnantti Vershininä valaa näyttämölle näytelmän genren mukaista maskuliinista magiaa, raikasta, reipasta sotilaskomennon määräävyyden diktatuuria, jossa myös inhimilliset, yksilölliset halut saavat kohtalokkaat osansa - näyttelijän hyvin rytmitettynä, taitavana roolityönä. Julia Karppinen näyttelee napakasti sopivan elämöivästi, hauskan rennosti kapteeni Soljonyin. Tärkeänä kuoromaisena sotilasjoukkona - Anfisa, Ferapoint, Fedotik, Rode ja Nyra - Aino Räisänen, Katri Leppälaakso, Inka Holm, Milja Taipale ja Luukas Rannankari tulkitsevat esityksen dramatisoinnin monet merkittävimmät kohtaukset, keskustelut ja johdattelut verrattoman mielenkiintoisesti näytelmän eetosta kantamaan.
Anfisa, Fedotik, Soljonyi, Ferapont, Rode
Lahden Kansanopiston II vuoden Teatteri 2023 raivasi kaikki sadankahdenkymmenenkahdenvuoden hapantuneet paranteesit, vuosikymmenten teatteripölyt, esineistön, shokki- ja tyylikeinoarsenaalitaakat tieltään ja näytteli komeasti ja pelkistetysti Anton Tsehovin Kolme sisarta -teoksen puhdaslinjaisena, ihastuttavan selkeänä puheteatterina Juhlaensi-illassa 17.11.2023 - nautittavaa, rakastettavaa, kipeää inhimillisyyttä, rakkauden janoa täynnä.
KÄSIKIRJOITUS: Anton Tšehov / Sami Hokkanen
OHJAUS & DRAMATISOINTI: Sami Hokkanen
OHJAAJAN ASSISTENTTI: Maisa Laitinen
KOREOGRAFIAT JA TANSSIN OPETUS: Katri Liikola
MUSIIKIN OPETUS: Virva Immonen
PUHEEN OPETUS: Heini Nikander
VALOSUUNNITTELU: Saija Nygård
ÄÄNISUUNNITTELU: Työryhmä
TEKNIIKAN AJO: Tino Karttunen, Martta Kukkonen, Jade Manner, Ville Saastamoinen, Fanni Vihersaari
TUOTANTO: Lahden kansanopiston Teatterikoulutus II
GRAAFINEN SUUNNITTELU & KÄSIOHJELMA: Katri Leppälaakso
LAVALLA: Lahden kansanopiston Teatterikoulutus II
Katariina Broman, Inka Holm, Julia Karppinen, Samuli Keränen, Jouni Kolvanki, Katri Leppälaakso, Vilma Liikkanen, Inka Mantsinen, Saija Nygård, Luukas Rannankari, Aino Räisänen, Jasmin Salonen, Milja Taipale, Aino Tuppurainen, Silja Uusitalo, Anton Varpama-Taittonen
ARTIKKELIN ESITYSKUVAT & JULISTE: Jani Enqvist
** Katso lisää esityksestä - esitysajankohdat ja lippujen myynti:
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.