Lausuntataiteilija Antero Mäkelä 75-vuotisjuhlamatineassaan 29.4.2007

Antero Mäkelä 1932-2009

Yksi harvoista lahtelaisen taide-elämän suurmiehistä, syvällisistä ajattelijoista, sydämellisistä humoristeista, kerrontataiteen pioneereista, runouden ja suomalaisen kirjallisuuden taitavista tulkeista, monitaiteellisista lahjakkuuksista on poissa.

Meille, Anteron laajalle ystäväjoukolle, ei enää nouse lavalle, vastaa puhelimeen, keskustele, näyttäydy kasvokkain, kättele, anna tunnustusta, esitä ajantasaista yhteiskuntakritiikkiä, vedä teräviä yhteenvetoja taide-elämän tapahtumista, vaadi omilla aktiivisilla toimillaan ja aloitteillaan puuttumaan huonosti hoidettuihin lahtelaisten omaishoitajien olosuhteisiin eikä anna elinpäiviemme helpotukseksi älykkäällä huumorillaan elämänriemua Mäkelän Antsa, tuo poikkeuksellisen lämminsydäminen ihminen.

Anteron läheiset - miltei kuudenkymmenen yhteisen vuoden elämänkumppani Oili -vaimo, kolme lasta perheineen, viisi lastenlasta - ovat menettäneet hyvän, suurenmoisen puolison, isän, papan.

Kuoleman lopullisuuden katkaistessa ystävyytemme meille kaikille jää kaipaus ja suru.

Lohdutukseksemme Antero voisi hyvinkin tilittää pitkän, sisältörikkaan elämänsä lausuntailloissaan viime vuosina usein tulkitsemansa Raili Malmbergin runon Ylistyslaulu elämälle - riimein:

Antero Mäkelä Sibeliustalossa lausuntaillassaan 4.12.2007
 

Tahtoisin laulaa lasinkirkkaan laulun,
jonka sävel soisi kuulaana ja kauniina
niin kuin mustarastaan huilu himmeässä kesäyössä.
 
Tahtoisin laulaa näin: rakastan sinua, Elämä,
rakastan sinua silloin, kun sinä annat,
kun ruhtinaslahjojesi runsaus ryöppyää ylitseni,
kun ilo, hellyys,
ihmisen läheisyyden lämpö, lankeavat osakseni,
ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.
Sillä saaminen ja luopuminen, tuleminen ja lähteminen,
alku ja loppu,
kaikki ne kuuluvat sinun kuvaasi, Elämä
ja siksi tahdon tänään kiittää sinua kaikesta,
itkusta ja naurusta, ilosta ja tuskasta,
rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta,
kukkimisesta ja kuihtumisen kivusta..

 Mutta tahdon oppia rakastamaan sinua silloinkin, kun sinä otat,
kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi,
kun kiellät jotain keskeistä, jotain, jota ilman on autiota elää,
tai pakotat minut hyväksymään
kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.

Antero Mäkelä Nostoväkinäyttämön näytelmässä Siivet Taivaaseen vuonna 1971

Antero Mäkelään  liittyviä Lahen uutisia -julkaisuni kirjoituksia ovat mm.

4.12.2007

http://tarmon.vuodatus.net/blog/974281

29.4.2007

 http://tarmon.vuodatus.net/blog/560548

Kaikki Omaishoitoon* liittyvät kirjoitukseni ovat syntyneet pohtiessamme yhdessä Anteron kanssa Lahden kaupungin omaishoitokysymystä, johon Anterolla oli diabeteksen mukanaan tuoman näönmenetyksen ja liikuntakyvyttömyyden vuoksi monivuotinen, henkilökohtainen, jokapäiväinen tuntuma ja kokemus yhdessä hurmaavan, uhrautuvan omaishoitajavaimonsa Oilin kanssa.

 *Vuodatukset 7.3.2007,  21.11.2007,  9.1.2008,  18.3.2008,  2.12.2008