Pienellä joulutervehdyskäynnillä Lahdesta pääkaupunkiseudun sukulaisen luokse saa samalla oivallisen annoksen Helsingin kulttuuria, jos sitä janoaa. Tällaisen harvinaisen iltapäivänautinnon koimme ihan tuosta vaan pistäytymällä muutamassa tyypillisessä jouluisessa kulttuurikehdossa.

Sanomatalossa, aivan aseman vieressä poikkesimme tietenkin ensin Lahden-Nastolan Kaarisiltanuorten pysyvässä kuvataidenäyttelyssä. Katseemme vangitsi takavuosien oppilaani Antero Laineen uuden ja komean työn Kettuperhe yhdeksi kiinnostavimmaksi näyttelyn monien ainutkertaisen omaperäisten maalausten ja keramiikkatöiden joukosta.

Seurasimme myös Sanomatalon lastenkirjallisuuskeskustelua. Sen viestiksi jäi mieleeni, ettei media riittävästi ole hoksannut paneutua lastenkirjallisuuteen ja sen esittelyyn, jopa Helsingin Sanomien kulttuuriosastosta vastaava toimittaja itsekin myönsi lapset aikalailla sivuosaan kulttuuriosastossaan. Kaupallisesti taas tunnustettiin, että kustantajien lastenkirjamainoksia on medioissa varsinkin näin joulun alla kiitettävästi.

Lastenkirjallisuuden merkityksestä Baba Lybeckin kanssa keskustelemassa kansanedustaja Anni Sinnemäki, Supermarsu-kirjailija Paula Noronen, Finlandia Junior -voittaja Maria Turtschaninoff, Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Jaakko Lyytinen, oppikirjailija Milena Komulainen ja kustantaja Nina Karjalainen.

Itse tosin hieman ihmettelin paneelissa aikalailla opettajavaltaisten lastenkirjailijoiden yliedustusta ja keskustelua, jossa luokiteltiin kovin suppeasti kirjat eri-ikäisille lukijoille sopiviksi. Näinkö asiat muka kirjallisuudessa ja kulttuurissa yksinkertaistettuna ovat?

Maukka ja Väykkä -tarinakonsertti - lavalla mm. Lotta Kuusisto, Paavo Kerosuo ja kirjailija Timo Parvela

Eläväksi muutettua lastenkirjallisuutta saatiin nähdä Musiikkiteatteri Kapsäkin pienessä musiikki- ja kerrontamuotoisessa katkelmassa. Siinä kirjailija-opettaja itse toimi myös tapahtumien lukija-kertojana.Tässäkin demonstraatiossa tuoksui aivan liiaksi ylhäältä, aikuisilta tarjoiltu lastenkulttuuri hieman teennäisine tyyppiluomuksineen ja lauluineen. Mutta olihan tämä sentään parempi kuin ei mitään.

Meille maaseutulaiselle on joskus hyvä vilkaista vielä vanhoja joulunajan Helsinki-nähtävyyksiä, Aleksanterinkadun jouluvaloja ja tietenkin Stockmannin näyteikkunoita. Niissä legot ja muut käsittämättömän hienoiksi motoroidut liikkuvat leluihmeet ovat hämmästyttäneet suomalaisia pienistä isoihin jo monet vuosikymmenet.

Matkalla vielä Senaatintorin valtaisaan joulukylään oli monenlaista nähtävyyttä: tässä yksi niistä, hauska pellesoittaja, joka omatekoisella pullosoittimellaan loihti joulusäveliä Aleksia pitkin vaeltaneelle yleisölle.

Senaatintorilla oli satojen myyntikojujen, joulukyläkauppiaiden ja tuhansiin nousevan yleisömäärän vilske, joka oli huipentumassa pian kirkon portaita alas astelevan Lucia-kulkueen ihasteluun.

Lopuksi teatteriakin

Pyry Nikkilä ja Juhani Laitala

Kulttuuriannoksemme täyttyi äärimmilleen, kun astelimme vielä muutaman sadan metrin matkan pieneen Teatteri Jurkkaan ja hämmästelimme sen Kansallisteatterin kanssa yhteistyönä valmistaman moliere-dostojevski-aristokraattista  Pasi Lampelan helsinkiläisversionäytelmäkummajaisen Markiisin unet tulkintaa. Esityksestä arvioni myöhemmin.

Vielä pieni kahviokäynti tuhdin ja virkistävän monipuolisen kulttuurikokemuksen lopuksi ja sitten z-junalla takaisin Lahteemme jo hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa.

.