Meriteatterin%20henkil%C3%B6kunta.jpg

Meriteatteri on vuonna 2013 perustettu vapaa ammattiteatteri. Ryhmä koostuu teatterialan nuorista ammattilaisista. Meriteatterin kotiteatteri sijaitsee Naantalin Rymättylän Röölän satamassa.

 

Meriteatterin Lähtö-trilogia muodostuu Merimies, muija, kalamiehen koira (2013), Laulu on meren laulu (2014) ja Eikä merta enää ole (2015) -esityksistä.

Nuo Lähtö-trilogian Anni Mikkelssonin käsikirjoittamat ja ohjaamat esitykset olen nyt  nähnyt - kaksi niiden tositapahtumien synnyinpaikalla Rymättylän Röödilässä Silliperinnekeskus Dikselissä, vanhaan sillitehtaan kalavarastoon rakennetussa teatteritilassa ja yhden teatteri Jukon lavalla Lahdessa.

Jotakin olennaista teatteritaiteen perusajatuksesta - saattaa ihminen ajattelemaan, tuntemaan, liikuttumaan, riemuitsemaan, myötäelämään, kaihoamaan - ja siinä sivussa vaikka koko kotimatkan hyräilemään lauluja, tapailemaan niiden sanojakin kaikki Meriteatterin esitykset ovat taikoneet meidät kokemaan. Esitykset ovat paljastaneet myös teatterin perusytimen: teatteri syntyy tekijöidensä yhteisestä päämäärästä, ideasta, ilmaisutavasta, ja sen vaikuttavuus moninkertaistuu uskottavuudestaan, esittäjiensä antautumisesta, eläytymisestä työlleen ja yhteiselle päämäärälle.

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2015/04/elamansuolaisissa-ilon-ja-surun-myrskyissa

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2015/07/eika-merta-enaa-ole

.

,Anni%20Mikkelsson.jpg

 

Anni Mikkelsson, Meriteatterin perustaja, johtaja, käsikirjoittaja ja ohjaaja teatterinsa lämpiössä 9.7.2016

 

Kaikki esitykset ovat kertoneet, laulaneet ja kaihonneet merestä elävästä ihmisestä ja hänen työstään, ihmisen lähdöistä ja jäämisistä, odotuksista, myrskyävästä merestä ja rauhallisista ankkuripaikoista, iltahetkistä ja viimeisestä kotimatkasta - ihmisen koko elämästä.


Merimies%2C%20muija%20ja%20kalamiehen%20

Vera Veiskola, Antti Autio, Joel Mäkinen

Kolmiosainen Meriteatterin sarja on hienointa suomalaista nykyteatteria ja onneksemme sen ensimmäisen osan, ehyistä ehyimmän, lumoavimman Merimies, muija, kalamiehen koira saimme nähdä vielä pari päivää sitten juuri Röölässä seudun uusilla monipuolisilla Meriteatterifestivaaleilla.   http://www.meriteatteri.fi/meriteatteri-festivaali-1/,

Ohjaajan kokonaisidea, rekvisiitan sekä näyttämötilan käyttö, kohtausten taitava asemointi yhdessä näyttelijäin oivallusten kanssa loihtivat selittämättömän mielikuvituksellisen ja vaikuttavan kokonaisuuden. Näyttämölle ilmestyy milloin laiva, ruori kapteeneineen, kangaspuut toimintoineen, meren huojunta, aallot ja niiden pärskeetkin.

Vera Veiskolan ronskihumoristinen, karun merellinen, mutta vakuuttavan inhimillinen ja aito Selma tuntuu vanhuudenhetkilläänkin siltä oikealta täydellisen rakastettavalta, uskolliselta merimiehenmuijalta, hän ja Antti Autio Selman kaupunkilaistuneena poikana luovat näytelmän alun ja lopun komeat draamahuiput hienovireisen vastakohtaisiksi ja upean hallituksi, koskettavaksi draamaksi ja Joel Mäkinen itse merimies Kalle Aaltosena taipuu niin moneen ihmislankeamukseen ja tarjoilee meille todellisen merimiesperikuvan, sen ilojen ja surujen, rohkeuden ja pettymysten koko elämänskaalan kerrassaan nautittavasti, ettei rajoja löydy ihastuksellemme.

Sydänalaamme balsamoiden koko ensemble taitaa merellisten laulujen teon, sanoitukset ja säveltämisen sekä itse laulamisen äänensävyt, tekstin ajatusten ja tunteiden tulkkeina meille ne herkkyydellä ja pieteetillä tarjoillen. Ja miten hienolta akustinen musiikki pienessä kalaverkoin sijatussa teatterisalissa tuntuukaan: mikä haitaristivirtuoosi tuo Mäkinen onkaan tai miten hienosti Autio rytmittääkään kitaralla näppäillen viisun kuin viisun eikä Veiskolankaan viulunjousi jätä sävyillään kaihontunnettamme rauhaan. Joskus tunnelman herkkyys tuntuu kuin teatterin trio kokonaisilmaisullaan olisi jo aivan muilla tasoilla, tuolla jossakin taivaankaaren vilpittömän ilon ja hyvyyden Kalle Aaltos-kupletin karkeloissa meille taivaanmeren silliparvia lauluillaan ihastellen. Kohtauksista herkullisimpia ja ajankohtaisimpia on sivistyneen Reino-pojan juonittelutaktiikka saada mielikaramellein ja autokyydein houkuteltua äiti-Selma hoitokotiin, jota Selma-äiti vanhusvarastoksi kutsuu.

Moneksi muuksikin henkilöksi näistä kolmesta taiteilijasta on: he osaavat kerrata nuoruuden rakastumistunteen meille kaikille, he pystyvät pitämään maailman kauneimman siunauspuheen mereen hukkuneelle, tai laivasta hieman myöhästyttyään he taitavat uimataidon kaikki lajit ja niksit niin vietävän vauhdikkaasti ja hauskasti. Niin, kaikkeen he yltävät, tavoittavat vaivatta elämän tyvenet ja  myrskyt, ja merellisen ihmiselämän lopunkin liikutukseemme asti tarinat eläen ja kertoen.

Tämä esitys on suomalaisen meren ja merestä elävän kansan komea ylistyslaulu. Esityksen soisi mahdollisimman monen suomalaisen saavan kokea - kiertueteatterille on tällä näytelmällä suuri tilaus!

Meriteatteri näyttää esityksellään, ettei edes suurta henkilökuntaa, suurta tekniikkaa tarvita. Hyvä teksti, taitavat ohjaaja ja kolme esittäjää, siinä suomalainen teatteri kaikessa yksinkertaisuudessaan, äärettömässä luovuudessaan ja tehossaan tänäänkin!

 

http://www.meriteatteri.fi/

,