Takink%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6%202018%20jono

Jo viisivarttia ennen Takinkääntöviikon avausta lähipelloille oli parkkeerattu monetkymmenet autot.  Hyvin leikatut nurmet olivat täyttyneet autoista ja sisäänpääsyä odottavien jono ulottui sadan metrin päähän tapahtumapaikan pääsisäänkäynnistä. Lähes kaksisataa kulttuurinälkäistä mahtui sisälle ja loput satakunta sai kuunnella konserttia pihalla.

 

Maailman kamaralla ei liene toista niin omaperäistä ja samalla taiteellisesti korkeatasoista kulttuuritapahtumaa kuin mitä Suomen Orimattilan Mallusjoen kylässä sen Seurojentalossa jo kahdettakymmenettäkahdeksatta kertaa, kerran kesässä pidettävä Takinkääntöviikko on. Sen kansankulttuuri hakee vertaistaan koko maailmassa.

 

Tähän viikon mittaiseen tapahtumaan on maan keskeinen kevyen musiikin tähdistö kilvan pyrkimässä esiintymään ja ilmoittautumaan – pyrkijöitä ei tarvitse maanitella tai edes kutsua. Monet tähtibändit ja suuret iskelmä- ja popnimet odottavatkin yhä pääsyvuoroaan Takinkääntöviikolle – eivät ole vielä sinne pyrkijöiden jonojärjestyksessä mahtuneet.

 

Tuo Mallusjoen Takinkääntökeikka on nimittäin eräänlainen kulttimainen etappi suomalaistaiteilijoiden repertuaarissa ja urakehityksessä. Siellä on kerran päästävä taiteilija- ja viihdeuran aikana käymään, sen tunnelmaa omalla taiteellisella panoksella värisyttämään ja taidollaan, kypsyydellään täydentämään - yleisöä viihdyttämään.

 

Yksi on kuitenkin muuttumaton ja pysyvä taide-elämys tässä tapahtumassa, kuin perusjuuret Takinkääntöviikon henkisessä ilmapiirissä. Se on Kaj Chydenius sävellyksineen, pianoineen, solisteineen - hänen laulumusiikki-iltansa. Näin on ollut joka vuosi kautta koko Takinkääntöviikon historian.

 

Takink%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6%202008-Xhyden

Kaj Chydenius 22.7.2018

 

Eilen viikon avasi jo kahdeksaakymmentä ikävuottaan lähenevä maestro Chydenius kepin kanssa pianon ääreen vääntyen – vaan hetkessä suoristuen musiikkiin ja sitten alkoi taas tuo ikimuistettava chydeniustunnelma väreillä vavahduttavasti seuratalon yleisötäyden seinien pullistellessa ja iki-ihanat sävelet ja runoriimit soida sydäntä liikuttavasti ja vahvistavasti, muistoja ja tulevaisuushaaveita houkuttavasti salin tunnelmaansa täydellisesti upottaen ja kättentaputuksiin kämmenet hellinä tulkintojen välissä meidät kiitoksiin innostaen.

 

Mikä tämän Kaj Chydeniuksen musiikissa on sitä ainutlaatuista, jäljittelemättömintä, ydintä? Se on hyvä suomalainen runo, parhaimpien lyyrikkojemme parhaat, säkeiltään ja poljennoiltaan jo soivat tekstit. Se on ennen kaikkea säveltäjäneron ehtymätön melodinen sävellähde, josta riittää loputtomasti sävelkoruja. Ja se kolmas on saada niitä esittämään maan musikaalisimmat, osaavimmat puhdassävelkorvaisimmat, tärkeilemättömimmät ja ajatuksella meille laulavat laulumuusikot. Näin ilta on jo etukäteen taattu, onnistumaan.

 

Pysähdy ja mieti

 

Taru%20Nyman.jpg

 

Takink%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6%202018%20Kuju

 

Jälleen olivat säveltäjän lempisolistit Taru Nyman ja Kai Hyttinen lupautuneet tulkitsemaan illan laulut, repertuaarina perinteinen kahdenkymmenen sävellyksen kokonaistarjotin väliaikoineen. Ohjelmana 20 Chydeniuksen sävellystä, ensimmäinen niistä vuodelta 1972 tutun tuttu ihanuus Chydeniuksen säveltämästä Turun kaupunginteatterin kuulusta Seitsemän veljeksen näyttämömusiikista Holmberg-Långbackan ajalta ja tietenkin Aleksis Kiven sanoin Timon Laulu oravasta Kai Hyttisen pehmeän karhumaisella lämmöllä kuultuna - ja viimeisenä, ylimääräisenä 21. laulu vasta kuukauden ikäinen sävellys orimattilalaisen Aira Huiskon runoon - Taru Nymanin kauniilla tunteikkaan persoonallisella äänellä laulelmaksi tulkitsemana. Siinä on monelle säveltäjälle ja sellaiseksi aikovalle elämänkaarta esimerkiksi ja meille kuulijoille jatkuvasti hämmästeltäväksi.

 

Konsertin ohjelmaan kuului tietenkin ikonisten runoilijoidemme mm. Eino Leinon, Kaarlo Sarkian, V. A. Koskenniemen, Lauri Viidan, L. Onervan teksteihin sävellettyjä tuttuja ihanuuksia.

Siksi ajattelen tässä harvemmin kuulemiani chydeniussävellyksiä, nyt Arvo Turtiaisen tekstit kuin uutena ihastuksenani. Runo Oli huhtikuun ilta, jonka rytmissä 1970-luvun bluesmusiikki ja tavattoman kauniit kielikuvat luonnon vihreydestä yhtyvät Taru Nymanin laulamana täydelliseen tulkintaan. Toinen turtiaistulkinta runosta Pentti Haanpää Kai Hyttisen jykevän lämpimällä bassoresonanssilla kuin jyskytti sieluumme joukkovoiman ehdotonta toverijytkettä ja samalla lopullista yksilön elämänkeston rajallisuuden vääjäämättömyyttä.

 

Tietenkin jälleen halusin kuullla myös Aulikki Oksasen hienon rakkauslaulun Syleily ja sen klassisen ikiaikaisen sisällön rakkaansa puolustamisesta (tarina tuosta Pompeijin raunioista löytyneestä muumioparista).

 

Kaj Chydeniuksen lauluista hyvin solistein on helppo pyyteettömästi ja täydellisesti vain nauttia - totesimme me kolme eri sukupolvea jo väliajalla konserttia pohtiessamme. Kaarlo Sarkian kenties kaunein koskaan lukemani runo Kehtolaulu solistien duettona nousi omassa sieluraadissani illan kohokohdaksi. Taru Nymanin kertojasoolon ja Kai Hyttisen taustalaulun myötäillessä dueton soimaan lauluillan herkkänä sävelkoruna sydämiimme ja kaikumaan siellä vielä paluumatkalla.

 

Reilun kaksituntisen konsertin päätyttyä ja lähdettyämme, ilta jatkui toisen musiikkivierailijajoukon musiikilla. Vasta iltayöstä ennen vuorokaudenvaihdetta tilaisuus päättyi.

Viikon mittaisen tapahtuman organisointi järjestelyineen sekä ravintoloineen on lähes sadan vapaaehtoisen mallusjokelaisen harteilla. Silti perinteisesti pääsymaksua ei tilaisuuksiin ole,. Harvinainen kulttuuritapahtuma kertakaikkiaan!. Näin viikko jatkuu:

https://www.facebook.com/groups/MallusjoenTakinkaantoviikko/

 

Lis%C3%A4liite.jpg