Näin aloitan lahtelaispääni läpi havainnoivan kotikatsojan TV -ohjelmakirjoitussarjan. Sen seuraavat osat kertovat ohjelmista Karjalan kunnailla ja Muistikuvaputki.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lacrimosa

1214366.jpg

Viikko sitten nähdyn TV1:n Kotikatsomon Lacrimosa -näytelmän päätähdet Ville Virtanen ja Katariina Kaitue

 

Lacrimosa on Liisamaija Laaksosen viimeisin näytelmä – näytelmä rakkaudesta. Tarina on loppuepisodi hienostotaiteilijapiireihin syntyneen nuoren oopperalaulajattaren elämästä: leskeyden jälkeinen, sattuman kautta löytyvä uusi kypsä rakkaussuhde, sen toteutuminen ja kohtalokas päättyminen kesken kukoistuksensa onnettomuuskuolemaan. Jonkin verran kirjoittajan omaelämäkerrallinen näytelmäkudelma on sisällöltään ja muodoltaan naiivin ennalta–arvattava, ohut, käänteissään ja juoniratkaisuissaan kliseinen.

Draaman ainekset ovat niin heiveröiset, että suomalaisittain laadukas näyttelijäjoukko Katariina Kaitue, Tea Ista, Ville Virtanen yltää vain näytelmän nyyrikkilehdistömäisen sisällön tasolle, yhtäkään syvennystä, ajattelupintaa tai katsojalle laventuvaa ajateltavaa löytämättä.

Jo puheen  kieliasu olisi tarvinnut ajantasaistamista, vai miltä sinusta tuntuu, kun autoilla ja lentokoneilla liikkuvat pääosanesittäjät päättävät puhelinkeskustelunsa sanaan kuulemiin..

Onnistuakseen lähes balladinomainen sisältö olisi tarvinnut kunnon dramaturgin, tekstin kirjoittamisen näytelmäksi - sisällöksi kun ei riitä näytelmän nimen mukainen Verdin/Mozartin ylevä musiikki tai muutamat Italian komeissa maisemissa kuvatut, aika hätäisesti tehdyt kohtaukset.

Jaakko Ryhänen tulkitsi näytelmän muusikko-isän roolin. Esityksen ohjasi Hannu Kahakorpi.

 

Lacrimosasta lahtelaisittain

 

1214367.jpg1214365.jpg

Liisamaija Laaksosen lapsuusmaisema Lahden Mytäjäisten taloryhmä Risto Teräslinnan maalauksena

 

Liisamaija Laaksonen(s. 1938) asui lapsuutensa täällä Lahden Mytäjäisten lammen pientaloalueella, kilometrin verran kaupungin keskustasta. Hän kävi oppikouluaan Lahden Yksityisessä Tyttölyseossa, Tipalassa, ja osallistui moniin lausuntakilpailuihin 1950 –luvulla suvereenin voitokkaasti sekä näytteli Tipalan  teatterikerhon loistokkaissa esityksissä lahtelaiset hurmaten (mm. koulun kuulun äidinkielenopettaja-kuvanveistäjä Väinö Komun ohjauksessa).

Liisamaija oli jo silloin lahjakas, voimakastahtoinen ja heittäytyvä näyttelijä: läpäisi  lausujainliiton jäsenyyden varsin nuorena, samoin teatterikoulun. Hän näytteli pitkän uransa keskeisissä tehtävissä yli sadassa roolissa televisioteatterissa, piti hienoja lausuntailtoja, esiintyy edelleenkin.

Liisamaija alkoi vanhemmilla päivillään kirjoittaa hienoja, lähinnä naisnäyttelijöille soveltuvia näytelmiä, joista mm. Lumikit (sairaalaympäristöön sijoittuva ronskin hauska ja koskettava naisten tilitysnäytelmä) on yhä elinvoimaista, komeaa suomalaista draamaa.

 

Henkiset kilpailut 1950-luvulla olivat eräänlaiset urheilukansan henkiset mittelöt ikäkausisarjoineeen, palkintoineen, kunniakirjoineen. Liisamaijan kanssa olimme eri sarjoissa, mutta monet kunnalliset ja valtakunnalliset lausuntakilpailut olivat Liisamaijalle ja minulle tuttuja koitoksia.

 

Muutamia  kohtaamisiamme on vielä kirkkaana näkökentässäni.

Tässä Pyhättömänmäellä, samalla lapsuuskotini Pitkälläkadulla, asusti  parinsadan metrin päässä Kaituen perhe: värikäs, monilapsinen perheyhteisö, josta tämän tästä kuului mitä eriskummallisimpia tempauksia Pyhättömänmäen muijien kuiskailtavaksi - taisivat vanhat Kaituet erotakin kolmesti ja mennä taas yhteen. Vanhat Kaituet olivat ahkeria tekemään töitä ja myös juhlimaan. Kaituen perheen Reino (s.1941) oli luokkakaverini Möysän kansakoulussa, veljensä Raimo oli häntä muutamaa vuotta vanhempi. Raimo alkoi seurustella Liisamaijan kanssa.

Kaupunginosassamme Möysässä toimi ja elää vieläkin Möysän Nuorisoseura, joka omisti seurojentalo Möysän pirtin: siellä pidettiin paikkakunnan iltamia, huvitilaisuuksia tansseineen sekä sitä vuokrattiin hää- ym juhlatilaisuuksiin. Talo toimi talkooperiaatteella. Raimo oli järjestysmiesvuorossa mm. sisareni Ailan häissä (v.1959) tuolla pirtillä ja tanssi häitten loppuillan Liisamaijansa kanssa. He avioituivat 1963.

Raimo Kaitue oli taitava ja lahjakas, yleni lopulta Huhtamäki-yhtymän pääjohtajaksi. Raimo kuoli onnettomuudessa vuonna 1978 ja Liisamaija jäi leskeksi kolmen pienen lapsen kanssa, näistä Katariinasta tuli näyttelijä.

 

Jaakko Ryhänen (s.1946)

1214374.jpg

"Taas murhe, inha poies kaikkoaapi" lauloi tämä mies Nostoväkinäyttämön iltamissa 1971.

Tampereella syntynyt ja siellä nykyisinkin asuva Jaakko Ryhänen valmistui opettajaksi Heinolan seminaarista ja opiskeli laulua Lahden Wiipurin Musiikkiopistossa 1960-1970 vuosikymmenten taitteessa

 

Lahtelainen Nostoväkinäyttämö –teatteri suunnitteli  vuonna 1971 Iltamat –nimistä kokonaisuutta kaupungin teatterielämän virkistykseksi.

Ohjelman runko oli valmis, harjoitukset jo pitkällä. Ohjelman yksi ideoista oli jo työstetty, osittain valmiskin: illan juhlarunoksi oli valittu Hannu Salaman Juhannus ja sen säveltäjäksi saatu Paavo Kiiski, sävellystyökin jo valmis.

Tarvitsimme enää vain vierailevan tähden tämän kantaesityksen tulkitsijaksi. Ajoimme ystäväni Yrjö Juhani Renvallin kanssa iltapimeässä kohti Lahden Myllypohjan kaupunginosaa: Yrjö Juhani oli Heinolan seminaariaikana jo tutustunut laulajaan, jota lähdimme etsimään- täällä Lahdessa  hän opiskeli parhaillaan Wiipurin Musiikkiopistossa sekä Lea Piltin mestariluokalla että erityisesti  monet laulajasuuruudet kouluttaneen Tauno Kaivolan tiukassa opissa.

Löysimme etsimämme osoitteen ja sen pienen, matalan mökin. Kolkuttelimme sen ovea ja oven avautuessa koko ovikehys oli täynnään yhtä ainoaa suurta ja hymyilevää miestä - hän esitteli itsensä  Ryhäsen Jaakoksi. Jo iltateetarinoinnin  alussa Jaakko oivalsi shown luonteen ja lähtiessämme lupautui Iltamiemme vierailevaksi tähdeksi.

 

1214368.jpg

Leike  kulttuuritoimittaja Sirkka Henttosen kritiikistä Nostoväkinäyttämön Iltamista Etelä-Suomen Sanomat -lehdessä 16.11.1971 

 

Sama mies sai seuraavana vuonna vierailukiinnityksen Kansallisoopperaan – ja loput tietää jo koko maailman musiikkikansa.

 

8.6.2008

Vanha lahtelainen on lähettänyt mielenkiintoisen kuvauksen Lacrimosa -näytelmän kirjoittajasta Liisa-Maija Laaksosesta. Arto Berghem kuvailee kansakouluaikojaan Liisa-Maijan luokkakaverina Länsiharjun kansakoulussa vuosilta 1945-48. Alla koko koulu kuvassa ja eturivin yksi lettipäinen esiintyjä on Liisa-Maija Laaksonen.Kommentiosuudessa on julkaistu Arto Berghemin kirje, hänen luvallaan, kokonaisuudessaan.

TV

1647282.jpg

Länsiharjun koulun oppilaat vuonna 1945-46