Lyseon%20juttu%201.jpg

Satavuotias Lahden lyseo on tehnyt harvinaisen kulttuuriteon, komean kirjan, joka tuhansien yksityiskohtien, koulukokemusten ja niiden tuntemusten ajatuksiin iskostunein ja syöpynein muistoin lähes 800 sivun paksuisena kiiltelee käsissäni.

Mitä, missä, kuka, milloin -kysymyksin ja Lahden lyseossa sadan vuoden aikana -vastauksin teos on raikas ja harvinaisen uljas, ainutlaatuinen suomalaiskouluelämän arjen tietopaketti.

 

Tajusimme tuon opuksen saatuamme viime keväänä Lyseon syntymäpäivän aikoihin, ettei sitä voi päivässä, kahdessa nielaista, siihen on tartuttava selaajana, kertaajana, ihmettelijänä yhä uudelleen ja sen moniin yksityiskohtiin tunnistajana, aikalaisenakin mukaan heittäytyen. Sillä sen sivujen sisään on talletettu lahtelaisuutta kenties enemmän kuin missään koulujen historiateoksissa konsanaan. Se on koulunkävijöidensä tilitystä ja suuria tunteita, hauskoja yksityiskohtia lukuisine kokemuksineen täynnä. Se on myös tämän itsenäisen Suomen ensimmäisen suomenkielisen poikalukion elämäkerta sadalta vuodelta. Lyseo on lahtelaisittain myös perinteikäs koulu, sillä jo neljännen sukupolven väkeä parhaillaan on Lahden lyseon kirjoissa ja kansissa sieltä valmistuakseen. Oppikouluihin tultiin myös lähikunnista kuten lukioihin nykyisin.

 

Kirja alkaa juhlallisesti  itsensä presidentti Sauli Niinistön kanslian sinetillä, kuvalla ja puheenvuorolla sekä allekirjoituksella. Virallisesti siis Lahden lyseo on itsenäisen Suomen ensimmäinen presidentin (Kaarlo Ståhbergin allekirjoitus) asetuksella sinetöity, uudenlaisen suomenkielisen koulumaailman avaava poikien lyseo, jonka perässä syntyivät sitten kymmenet muut koulut maahamme.

Kenties 1900-luvun alun kaupunkimme maine nuorena, uutena kaupunkina soi Lahden lyseolle oikeutuksen syntyä. Mutta yhtä varmaa on, että sekä suomen kielen esiinmarssi että poikien sivistäminen olivat korkeassa uuskurssissa Lahden lyseon syntymävuonna. Tytöille tarkoitettuja oppikouluja, ruotsinkielisiä ja suomenkielisiä oli kyllä, mutta että suomenkielinen ja vain poikia varten ajateltu - se oli aikakauden modernia sivistysajattelua.

 

Urheiluhullu koulu

En kyllä ihan tiennyt, kuin vasta nyt kirjan luettuani, että koulu on niin urheiluhullu ja ollut sitä aikanaankin, saati nyt kun sillä on urheilulukion valtiollinen erityisoikeus ja luonnontiedon matemaattisuuteen tähtäävä erityisstatus linjoinaan.

 

Niilo Halonen b.png

Niilo Halonen 1965

Hämmentyneenä luen jalkapallosta Lahden lyseon historian lähes satasivuisen artikkelien kokonaisuuden, meille lahtelaisille lähimenneisyyden ja suomalaisen hiihtourheilun suomalaisittain ainutlaatuiset koulun omat, naapurikoulujen väliset ja valtakunnalliset hiihtourheilukaupunki Lahden mittelöt ja suuret kansainväliset Salpausselän mäenlaskijakuuluisuudet Lahden lyseon kasvateista.  Eikä menneen ajan pesäpallonkaan tähtipelaajia, maan kuuluja Lyseon Lujan mailaveikkojen koitoksia ja joskus prosenttisen kosteita pelimatkoja sivuuteta. Lyseon kisoista kerrotaan 150 sivun laaja ja moni-ilmeinen, värikäs tilitys.

 

Lyseon jalkapalloa 1945.jpg

 

Miten nuo urheilun harrastuksekseen mieltäneet hiihdossa, voimistelussa, mäenlaskussa ja erikoisesti toverillisesti merkittävissä joukkuepeleissä saattavatkaan muistaa voitot ja tappiot numeroineen, sekunnit ja niiden sadasosat, pituusmitat ja ties mitkä luvut, tuomarit, palkinnot, mitalit ja pokaalit sekä yleisönsä ja kilpailujen tunnelmat niin elävän tarkasti kilpakumppaneineen kymmenien vuosienkin päästä. Se on se urheilun taika, matemaattinen mitattavuus sentein ja sekunnein, elämykset, kaveruus ja kaverijoukot lujittuneine, unohtumattomine yhteiskokemuksineen.

 

Teoksessa on tiedettäkin ihan riittämiin. Lyseon entisen oppilaan perinteen- ja kulttuuritutkimuksen professori Pertti Anttosen laaja johdatus suomalaiseen muisteluperinteeseen, lahtelaisen rakennusperinnön suurenmoisen tietäjän dosentti Riitta Niskasen perusteellinen artikkeli Lahden lyseon rakentamisesta ja sen rakennustaiteellisesta merkityksestä, Lahden lyseon nykyisen rehtorin, tohtori Tero Matkaniemen useampikin artikkeli lyseolaisuudesta, urheilulukion merkityksestä ja lukion asemasta maamme koulujärjestelmässä tänä päivänä. Tai kirjan lopuksi liikuntatieteiden tutkimuksen yliopistodosentti Arto Nevalan katsaus Lahden lyseosta taustana koko suomalaisen oppikoulun aikakaudet, koulu-uudistukset ja -muutokset, joissa Lahden lyseo on päässyt ja joutunut tekemään merkittäviä suuria muutoksia oppikoulun ja lukion opetuksen suomalaiseen sisältöön.

 

Yksi poikkileikkaus sadasta vuodesta teoksessa on koulun rehtorikavalkadi, perustajarehtori Hannes  Sirolasta nykyiseen Tero Matkaniemeen. Yllättävää on, että aika on sittenkin nopeakulkuista ja ihmisikä jo usein liiankin pitkä muistamaan. Lyseon kahdeksasta rehtorista tunsin sentään viisi, vaikka rehtorikatsaus on sadan vuoden ajalta. Monet Lyseon rehtorit ovat saaneet näyttää myös yhteiskunnallisissa vapaaehtoistehtävissään kaupunginvaltuustossa, lautakunnissa ja erilaisten yhdistysten keskeisinä jäseninä esimerkillisesti sosiaalista aktiivisuutta ja yhteiskunnallista vastuunkantamista. Urheilulukiosta puhuttaessa on muistettava, että sekä Hannes Sirola että Tero Matkaniemi ovat itse Suomen edustustason urheilijoita (voimistelija ja uimari).

Totta on, että sadan vuoden rehtorius on täydellisesti  muuttanut rehtorin tehtävät. Ensimmäisten rehtoreiden yksi päätehtävistä oli selvittää hiililaivojen aikataulut ja ankkuroinnit satamiin sekä toimia nopeasti tilaamalla kuljetus (hevoset ja kuorma-autot) lastattavaksi hiilikuormilla Lahden lyseoon lähetettäväksi. Tai - kuten muistikuvia jostakin tulee mieleen - tilata myös halkoja riittävästi, koulunpihat kookkaiksi pinoiksi keskuslämmityspannun tulen pitämiseksi ja silloisten pitkien talvien suuren koulukiinteistön lämmön takaamiseksi.

Erilaiset koulu-uudistukset, oppivelvollisuus kansakouluineen, oppikoulu keskikouluineen ja lukioineen, peruskoulun tulo, ylä-asteen ja lukion erottaminen toisistaan (entisen oppikoulun lopettaminen) ja rinnakkaiskoulujärjestelmään siirtyminen (lukiot ja ammattikoulut) ja laajentaminen koko maahan. Kouluruokailun aikaansaaminen, sen maksullisuus, maksuttomuus, koulukirjojen maksullisuus ja siitä vapautuminen, lukukausimaksut ja niistä vapautumiset ovat vuosien saatossa olleet järjestelyinä rehtorin työtaakkaa. Lukujärjestykset, opettajien hankinta, oppilasvalinta, opetus, kasvatus ja järjestys ovat  jääneet alkuperäisistä rehtorintehtävistä myös tähän aikaan.

 

 

Kirja on aihekokonaisuuksiksi luokiteltu, mutta vailla ajallista kronologiaa, kuin laajasta pinosta mukaan otettuja, joskus jopa kirjallisia pikkuaarteita. Toinen lähellä tätä kuluvaa lähivuosikymmentä ja toisessa taas pitkä kokemussarja viimeisen sota-aikamme koulukokemuksista. Teos tuntuu siksi yllätyksellisen raikkaalta - mitähän nyt taas seuraavaksi?

Oppilas- ja opettajatasolla monet merkittävät persoonat teoksen sivuille eivät ole tasavertaisella palstatilalla ennättäneet tai mahtuneet muisteltaviksi taikka koulusta kertomaan, silti joukko on varsin laaja kirjoltaan - moniosaajia, yhteiskunnan toimivimpaa päällikkötasoa sekä tuottavaa työtä maahamme rakentanut oppilasaines. Originelleja opettajia mahtuu sataan vuoteen todellinen leegio hurmaavine tapoineen ja lempinimineen. Tuttuja nimiä, kohtaamiani persoonallisuuksia vilisevät nuo sivut ja urheilua kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa lajeissa sekä muodoissa minun, naapurikoulun oppilaan kannalta ihan kadehdittavasti.

 

Poimin lopuksi oman lukemiseni pari löydöstä kirjan sivuilta:

Yksi  on Lyseossa 1958-69 opiskelleen Kaj Natrin kirjoitus jalkapallopeliin uppoutumisesta nuorena ja viimein jalkapallon tultua hallitsevaksi koko elämäntapana. Aluksi pelaajana Lyseon Lujan joukkueessa, sitten seurajunioripelaajana Lahden Reippaassa ja lopulta kansainvälisenä jalkapallotuomarina maailmalla ja eri maanosissa. Yksi pieni detalji on kirjan mielenkiintoisimpia. Kaj kertoo jalkapallo-otteluiden tuomaritehtävästä ja säännöistä, miten vuosi vuodelta hän on tuomaripelissä vaatinut aina vain tarkempaa ja oikeudenmukaisempaa tuomarointia. Niistä yksi on se, kun jalkapallomaali (maalin kehykset tehtiin sellaisiksi, että ne ymmärtävät ja rekisteröivät mikrosirun liikkeen) ja jalkapallot varustettiin mikrosirulla. Näin saatiin aukoton todiste ja protestiton varmuus sekä käytäntö siitä, oliko jalkapallo kulkenut näiden kehysten sisäreunan ylittäen maaliin. Tekniikka oli tullut avuksi tuomaroinnin aukottomuuteen.

 

Toinen on Lyseossa käyty nyrkkeilyottelu, se viestii opettaja-oppilassuhteen tärkeydestä, jossa osapuolet halusivat ratkaista opettajan ja oppilaan välisen jatkuvan nokkapokan lopullisesti puolijulkisella kahdenvälisellä nyrkkeilyottelulla. Itsellenikin tuttu kasvatustieteen samoilla kursseilla tapaamani kielten lehtori Pertti Halme uskaltautui oppituntien jälkeen tällaiseen Lyseon voimistelusalissa pidettyyn kehätaisteluun. Tulos oli tasapeli.

 

Kolmas on rangaistuskirjaan merkittyjen rangaistusten toimeenpaneminen. Ne taitavalla pedagogiikalla useimmiten suoritettiin jälki-istuntona ja se taas koulun vahtimestarin organisoimana työpanoksena koulun kiinteistössä: siivouksin, lumenluonnein, haravoinnein, pölynpyyhkimisin, kokoelmien järjestämisin ja kulloinkin sopivien, tarpeellisten toimien suorittamisin.

 

Sekalaista kirjallista tuotetta on yli sadan muistelijan kirjoittamana teos niin täynnä, että koulumuistojen varastot on päästetty valloilleen, entiset oppilaat kertomaan ja entiset opettajat kehuista punastelemaan ja haudoissa kääntymään. Kaikki elämänaiheet ovat saaneet koulun oppilaista spesifiset tulkitsijat. Mitä moninaisimmille mahdollisille aloille sijoittuneet koulusta valmistuneet toimijat sekä muistelijat kattavat kirjan värikästunnelmalliset sivut - myös kaikkinainen taide, musiikki, kuvaamataito ja kirjallisuus yllättää positiivisesti laajuudellaan.

Väliin jokin teoksen juttu on paksuksi turvonnut yksityiskohtiensa loputtomiin.Toisinaan kirjoituksista on tullut täydellisiä timantteja pikkunovelleja. Nuo pitkät henkilökertomukset ja kertomistaidot todistavat, miten Lyseosta on valmistunut ihan mihin tahansa jatko-opintoihin, tutkintoihin ja työelämään sivistynyttä suomalaiskansaa. Lahtelaisilla vanhemmilta on ihaltavasti riittänyt luottamus lähettää nuoria Lahden lyseon jalostettavaksi - tuloksena kaikilla mahdollisilla aloilla, kaikilta sadanvuoden vuosilta Lyseon kasvatteja yhteiskunnan kelpo jäseninä, taitajina ja tietäjinä ja tietenkin perheen isinä ja äiteinä.

Rauli%20Nordbergin%20YR.jpg

Rauli Nordbergin kuvakollaasi Lyseon kouluvuosistaan 1960-68

 

Kouluelämän tarpeellisia lisukkeita

Jokaisen sukupolven legendaariset kaikkiin lahtelaiskouluihin kantautuneet Lahden lyseon rohkean hurjat tempaukset ja penkkarikolttoset saavat kertojansa: eihän koulu enää voi vauhdikkaampaa, mielikuvituksellisempaa ja toimivampaa olla oppitunteineen ja kolmenkymmenen harrastuskerhonsa erikoistumisineen johdattaessaan oppilaansa pohjakouluna työelämään ja akateemisen sivistyksen kovin säntillisiin, sitkeyttä, lahjakkuutta ja päättäväisyyttä vaativiin opintoihin.

 

Monetkymmenet kirjan ansiokkaat, laajat yhteenvetoartikkelit ovat laatineet Tero Matkaniemi, Heikki Kolunen ja Reijo Nikkinen. Kirjan lukemisen jälkeen ymmärtää tuon trion merkityksen ja työn laajuuden - ilman heitä kirjaa ei varmasti näin laaja-alaisena, hakemistokaltaisena, yksityiskohtaisena, hauskana, samaistavana ja viihdyttävänä olisi taatusti syntynyt.

 

 

 

405199.jpg

Tämän Lyseon kirja-arvion kirjoittaja odotti vuonna 1952  tämän Lahden lyseon oven edessä kesäkuisena aamuna varhain oven avautumista. Oven takana odottivat oppikoulun pääsykokeet: joissa valittiin Kannaksen ja Lyseon oppikouluihin ensimmäisen luokan oppilaat. Nämä koulut olivat Lahden ainoat valtion oppikoulut ja niihin pyrkijöiden määrä oli valtava, sillä valtion kouluissa olivat lukukasimaksut huomattavasti pienemmät kuin yksityiskouluissa (Yhteiskoulu ja Yksityinen tyttölyseo). Saman päivän iltana piti avata ovi uudestaan ja mennä kuulemaan tulokset: onni potkaisi Kannakseen pääsyn.

Olisin tietenkin halunnut vielä tarkemmin kuulla Lyseon poikien vuosien 1960-75 tempauksista, kuten Lyseon abivuosien kuulusta moottorisahatapauksesta, jossa moottorisahalla halkaistiin koko Lyseon tyylikäs ulko-ovi. Samoin lisää Lyseon konvista, niistä vuosisadan ikimuistettavimpia, sellaisia, joihin oli saatu pääkaupunkinuorison ja osakuntien taitavimpia huviseremointikykyjä ja kutsuttu helsinkiläisten ja meidän muidenkin lahtelaisten oppikoulujen väkeä lunastamaan pääsyliput. Ohjelmat olivat siis taatusti maan huippuluokkaa. Yksi sellainen oli suunsoittaja kolmikon Matti Kuusla-Aarre Elo-Jukka Virtanen vetämä loppuunmyyty konva, jossa oli niin harmitonta hauskaa, että vieläkin jutut ja kuvaelmat hytkyttävät vatsanpeitteitä.

 

Kynä ö.png

Lahden kuntapolitiikka suuruuskompleksin sokeudessa

Lyseon menestys on paljolti siinä, ettei sen hallintoa ole ennen paljonkaan saanut kuntapolitiikka tölväillä eikä nyt kaupungissa harjoitettu asiantuntematon poliittinen valta. Alkuaan täysin valtion koulu on saanut voimansa omasta statuksestaan, suhteellisen edullisista valtion määräämistä lukukausimaksuistaan ja myöhemmin koulun toimivuuteen nojautuvista jo pysyviksi muuttuneista perinteistään ja tehoistaan. Koulua ei ole asetettu kyseenalaiseksi kertaakaan lahtelaisissa koulutaisteluissa, vain nimi on ollut pallottelun kohteena. Peruskoulukäytäntöön tultaessa sille annettiin nimeksi tyttöjen ensikertaa päästessä Lyseon oppilaiksi (1973) Kariniemen yhteislyseo. Lyseo ( väiin isolla toisinaan taas pienellä alkukirjaimella), jota perinteisesti käytettiin poikakoulujen nimenä, on tänäänkin kunniassa - Lahden lyseo.

 

Valtakuntamme poliittisten tuulten tuomina on useammankin kerran maassamme vallinnut tendenssi, jossa on todettu lukioita olevan liikaa. Siksi myös Lahdessa niitä vähennettiin roimasti yhdeksästä lukiosta neljä (Mukkula, Kiveriö, Salpaus, Salinkallio) ne kokonaan lopettaen ja yhdistäen keskustan lukioihin. Syntyperäisestä lahtelaisesta tuntuu, että Lahti, kaikessa Suomen ja maailman suurin, on myös pedagogisessa tyhmyydessä Suomen suurin: kun vuoden sisällä kaupunkimme meriitiksi hoetaan Gaudia - Suomen suurin lukio (Tiirismaan lukio ja Kannaksen lukio yhdistäen), jää jäljelle enää kaksi kaupungin lukiota (Gaudia ja Lahden lyseo) sekä yksityinen Lahden yhteiskoulun lukio ja Steinerkoulun lukio.

 

 

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2021/05/lyseon-rohkea-raikuli-vuosisata

Lis%C3%A4liite.jpg