Juuri päättyvnyt vuoden 2013 viideskymmenes viikko oli Lahdessa harvinaisen kulttuurinen, valinnanvaraa oli niin runsaasti, että miltei harmitti. Omalle kohdalleni ahmin taidenäyttelyn avajaisia, viisi teatteriesitystä, sirkus-shown ja kaksi konserttia. Joskus lukijani ovat jo ihmetelleet Lahen uutisia -palstojen runsaita kritiikkimääriä ja arviointivuodatuksia. Yritän välillä helpotukseksenne, kuten nyt, olla näitä tilaisuuksia arvioimatta - poikkeuksena Lahden kansanopiston teatterilinjan lauluilta 17.12.13.

Nuokun%20sirkus-normal.jpg

Nuokun Sirkus on jo 30 vuotta ihmetyttänyt lahtelaisia taikuuksillaan, akrobatiallaan ja jonglööriydellään. Runsaan tunninmittainen jouluinen sirkusshow näytti monenkymmenen sirkustaiteeseen innostuneen lapsen ja nuoren valloittavat sirkustaidot. Tässä Jouko Alho - Nuokun perustaja - yhdessä nuorten taikureiden kanssa loihtimassa ihmeitä.

Kansanopistopassio-normal.jpg

Lahden kansanopiston teatterilinjan I vuosikurssi oli valmistanut viisi esitystä intohimosta. Tiiviit ja oppilaiden omatoimisesti ideoimat esitykset tuntuivat ainutkertaisuudessaan jännittäviltä ja viehättäviltä. Kuvassa yksi esitysten päällimmäisistä kermakuorrutuksista - varjoteatterilähtöinen, tiivistunnelmainen Passio-esitys. http://www.teatterikoulutus.fi/uutisia/demo2-5xintohimo

kARISTO5-normal.jpg

Kariston ja Tiirismaan kouluissa vieraili monitaiteellinen seurue MoTai: ooppera-aarioita sähkökanteleen säestyksellä, hienoja pukuja ja puvustaja elegantissa puvustustoimessaan sekä modernia tanssia ja runoja koko tunnin täydeltä. Seurue hämmästytti omalaatuisella joulutervehdyksellään, taidekokonaisuudellaan Kariston koulun täyssalillisen oppilasjoukon. MoTai http://monitaide.blogspot.fi/

lAUNEENKIRKONLAULUT-normal.jpg

Joululaulujen tutun lämminhenkistä tunnelmaa huokui Launeen kirkon joulukonsertissa, jossa sopraano Heli Huuki, baritoni Joonas Asikainen ja urkuri-pianisti Anna-Maija Virtanen tulkitsivat meille antaumuksella ne tutuimmat ja kauneimmat joululaulumme. Samalla konsertti muistutti meille kaupunkilaisille lahtelaiskulttuurin alasajosta: nämäkin taiteilijat ovat saaneet opetuksensa Lahden ammattikorkeakoulun Musiikinlaitoksella, jonka taiteelle vihamieliset ammattikorkeakoulumme järjestäjät ovat pyytäneet Opetusministeriön lakkauttamaan.

 

S%C3%A4%20voisit%20olla-normal.jpg

Galleria Uusi Kipinä Sä voisit olla täällä aina 11.12.2013 - 5.1.2014

Tukeva porras pilottihankkeessa vuoden 2013 aikana 10 kuvataiteilijaa työskenteli yhteisöntaiteilijoina lastensuojelupalveluiden, vanhuspalveluiden sekä aikuissosiaalityön alaisissa työ- ja asiakasyhteisöissä. Taiteilijat toimivat osana yhteisöjen arkea pääsääntöisesti kahden kuukauden mittaisten työjaksojen ajan. Hankkeessa taiteilijat olivat olleet jo yli tuhannen ihmisen kohdattavissa.

Jyri Ala-Ruona (Monitoimikeskus Takatasku), Anna Leppä (sosiaalitoimen työpaja Ovi), Marja-Liisa Jokitalo (Mukkulan palvelutalo), Lasse Ursin (Salinkallion perhekeskus ja Mäntymäen lastenkoti), Juha Arvid Helminen (Lahden nuorisoasuntojen asumisyhteisö, Valokuvatyöpaja ), Maria Kaasalainen ja Helena Lehtinen (Jalkarannan sairaala, psykogeriatrinen osasto J32), Pirita Oikarinen (Huhmarannan lastenkoti), Minna Alanko (Metsäkankaan perhekeskuksen pikkulastenkoti/perhekuntoutus), Satu Loukkola (Jalkarannan sairaala, yhteisöllisen piirustustyöpajan ohjaava taiteilija)

Sä voisit olla täällä aina -näyttelyssä on esillä osa taiteilijoiden työn tuloksista ja teoksista, jotka näistä vastavuoroisesta toisen ihmisen ihmisyydelle alttiiksi asettumisesta ja kohtaamisista ovat syntyneet.

http://info@kauno.fi    http://www.tehdasry.fi/home/ai1ec_event/sa-voisit-olla-taalla-aina/?instance_id=

 

 

Lahden kansanopiston teatterilinja I

Oi rakkaus lauluilta 17.12.2013

Kuoro13a-normal.jpg

Pihla Pohjolainen, Ella Pesonen, Helinä Kumpulainen, Aliisa Rinne

Yksi päättyvän vuoden odotetuimpia hetkiä on päästä mukaan Lahden kansanopiston teatteriopetuksen ensimmäisen vuosikurssin lauluiltaan. Nytkin odotukset täyttyivät lahjakkaiden näyttelijäoppilaiden tuoreiden tulkintojen monitunnelmaisessa ”Oi rakkaus”  -lauluillassa. Illan taitavasti laaditussa koostumuksessa rakkaudesta laulettiin parinsadan vuoden takaisista kansanlauluista ja Bellmanin epistoloista alkaen aina tämän päivän hittibiiseihin saakka.

Kirjailin muistiinpanokoukeroita esitysten väleissä:

Komeasti esiin marssineessa tulokuorossa äänissä kajahtanut ”Lähteäni laulamahan” siirsi hetkessä täpötäyden salin suomalaisen laulun perustalle, kansanlauluun, ja niin vakavat kuin kaihoisatkin Jesse Raatikaisen ”Hulivilipoika”, Tytti Junnan ”Niin suru syräntäni kovemmin kaivelee” kuin Ola Blickin ”Ja ilman kuuta ja aurinkoa tämä maailma pimiä on” jatkoivat kuulijan johdattelua nyt uustuorein sävyin kansanlaulujen rakkaudenkaipuun maailmoihin.  Anssi Hyvärisen ”Niin hyvää puuta” -tarinan (Kiiskinen/Kilpeläinen/Koskinen) koristelematon aitous, Tuukka Leijavuoren elämänmakuisesti tulkittu Juha Lehden laululuomus syveni Sir Elwoodin hiljaisten värien liikuttavan totiseksi ja kouraisevaksi esitykseksi. ”Bellmanin Epistola 24” räjäytti refrängein yleisön riemuun satojen säkeittensä  kaksijakoisin viinan kirojen ja autuuksien laulelmaisin tunnelmin Magnus Mariusonin maukkaan valmiissa, eläytyvässä ja hauskan vaivattoman rennossa tulkinnassa. Vilhelmiina Virkkusen kaunisvärinen ääni koskettavassa aikamme väkevänmakuisessa veristisessä balladissa - ”Muistaako kukaan silloin Marjaniemessä” (J.Karjalainen) - oli yksi illan solistisesti valmiimpia musiikkinäyttöjä. Pauli Patisen Juha Vainion ”Albatrossi” kuuluu tällaisten lauluiltojen ehdottomiin ohjelmistovalintoihin ja Patisen totisen vakavoitunut tulkinta loi tarinalle syvyyttä. ”Onko tuo muka jotain elämää, miksi sammut housut kintuissa” (Heli Kajo) - tuo letkeämenoinen tilitys todellisesta rakkaudesta euroviisumaisen kepeästi, eläytyvästi, koskettavasti soi Anni Kekin teatterillisesti taitavana tulkintana ja Suvi Rantasen ”Suloista myrkynkeittäjää”  (Mariska/Jukka Immonen) tuskin voisi valloittavammin ja burleskimmin esittää. Joonas  Lehikoinen sai päättää konsertin ensimmäisen puoliajan tyylikkääseen jo ikivihreään suomalaisvalssilaulelmaan ”Kulkurin iltatähti” (Helismaa/Kärki) sen vakuuttavan koruttomasti ja kertovasti  laulellen.

Kuoro13b-normal.jpg

Anni Kekki, Saara Mänttäri, Vilhelmiina Virkkunen, Suvi Rantanen, Elina Saarela

Helinä Kumpulainen avasi toisen puoliajan konsertin nimilaululla ”Oi rakkaus” (Ojanen/Oksanen) tangon hehkuvaan sykkeeseen, ajatuksellisesti taiten sisällön eritellen, dramaturgisesti kiinnostavasti esittäen. Entä sitten ”Ero - muista  minut, kalleimpani ainakin ensi lumeen asti” (Koskinen/Ahmatova/Mikkola) - tuo sävykäs, vaativa, hienovireinen sävellys ja miten upeasta Elina Saarelan esityksestä saimmekaan nauttia! Saara Mänttärin laulama ja kitaralla taitavasti näppäillen säestämä (Knipi) ”Varovasti nyt, tää hetki on hauras” hellävaraisen kaunis tulkinta tuntui yhdeltä illan herkimmistä kokonaisuuksista myös sanoiltaan ja sävelkieleltään. Kaj Chydeniuksen Turun Seitsemän Veljeksen teatterisovitukseen säveltämän ”Laulu oravasta” -ensiesityksen koin 40 vuotta sitten: Juho Rantosen laulamana se sai hauskoin rytmivaihteluin lämminhenkisen luontevan, kehtolinnamaisen hyrräävän nykyilmiasun. Ali Ahovaaran ”Virta venhettä vie” (Hietanen/Wesslin/Leino) tulkintatapa läheni mielenkiintoisesti puhetta: esitysversiosta rakentui omaperäisen tyylikäs, sisäistetty kertomuksellinen runo. Elvi Sinervon koskettava teksti ja Kaj Chydeniuksen ikivihreä sävellys, paatosta uhkuva melodia tuntuvat taas tämänpäivän maailman hektiseltä omaltatunnolta  ”Ja silloin vapaaaa on taaas Ukrainaa” - kansanopiston teatterikuoron laulaessa jykevästi, voimakkaan yhteisrintamallisesti, komeasti Ari Niskasen kauniisti soivana sovituksena. Aliisa Rinne Chydenius-tulkkina, kolmen sävellyksen sarjan väritti heittäytymisen taito ja synnynnäinen, aito tulkintalahjakkuus. ”Väärä valssi, sun syliisi painaudun ja tanssiin unohdun” (Kosonen/Salokoski) - liikuttavan surumielinen kaunis Ella Pesosen esitys, ”Jäähyväiset” (Chydenius/Mikkola) polttavan unenomainen teatterimusiikki neljänkymmenen vuoden takaa rakkaudenkaipuusta  Pihla Pohjolaisen valmiin kypsänä tulkintana ja finaaliksi hurja, lähes anarkistinen  ”Laulu Spartakuksesta: herroja on aina ollut niin myös orjia suorastaan, Jeesus oli sittenkin vain ihminen” (Chydenius/Saaritsa/Niskanen) - voimakas koko teatterilinjan suurkuoron rikkeettömästi äänissä laulava, uhmakas peloton, hienohiottu tulkinta vavisutti jo 120-vuotiaan kansanopiston seiniä henkisellä voimalla ja vaikuttavalla sanomalla.

Saara%20M%C3%A4ntt%C3%A4ri-normal.jpg

Saara Mänttäri - Varovasti nyt

Kuoro13c-normal.jpg

Pauli Patinen, Juho Rantonen, Ali Ahovaara, Magnus Mariuson

On mieluista todeta, miten Lahden kansanopiston teatteriopiskelussa myös näin yksilölliseen taitoon, laulun tulkintaan osataan paneutua niin perusteellisesti, että nyt jo neljän kuukauden harjoittelun perusteella jokainen tulkinta tuntui aidolta, tulkitsijasta itsestään lähtevältä. Hurmaavan taitavien muusikkojen Inge-Maarit Rautiaisen ja Ari Niskasen ohjaajavelhous on ilmeisen voimakkaasti luonut joukkoon innostuneisuuden yhteishengen. Siksi koko ilta tuntui tulkinnoiltaan vilpittömältä, monipuoliselta, helposti seurattavalta ja katsojille nautinnolliselta.

 

Oi Rakkaus lauluilta

Soolot/Kuorossa/Lauluyhtye
Ali Ahovaara, Ola Blick, Anssi Hyvärinen, Tytti Junna, Anni Kekki, Helinä Kumpulainen, Joonas Lehikoinen, Tuukka Leijavuori, Magnus Mariuson, Saara Mänttäri, Pauli Patinen, Ella Pesonen, Pihla Pohjolainen, Jesse Raatikainen, Suvi Rantanen, Juho Rantonen, Aliisa Rinne, Elina Saarela, Vilhelmiina Virkkunen
Kuorossa myös
Ida-Sofia Fleming, Karlo Haapiainen, Inkeri Hyvönen, Joel Härkönen, Tatu Järvinen, Milla Kuikka, Jussi Lankoski, Anna-Sofia Luoma, Irina Nuutinen, Otto Pilli, Kaisa Rajahalme, Julius Susimäki, Veera Tapanainen, Aliina Tella

Piano Ari Niskanen  Kitara Saara Mänttäri  Trumpetti Anni Kekki Huilu Milla Kuikka

Laulunopettaja Inge-Maarit Rautiainen     Laulujen, lauluyhtyeen ja kuoron harjoitus, sovitukset Ari Niskanen