Tuonne tekisi katsomon tuoliin päästyään heti mieli mukaan loikata – ihanan vanhanajanelämän kodintuoksuiseen, pikkuiseen hellalämmitteiseen Ukko Pesosen kodikkaan lämminhämyiseen tupaan, sen merkillistä ihmeellisempien teknisten vempeleiden, höyläpenkkien, aarrearkkujen, seinäkoristusten, tiskipöytien ja kaapistojen, kymmenien  keksintökapistusten, varmaan tuhansien salalokeroiden kummituksellisen tutunomaiseen, ennen näkemättömän kiehtovaan pikkuvaltakuntaan.

 

Viiru%20ja%20Pesonen%204.jpg

Ukko Pesonen, Anttosen muori ja tuliaiskoppa

Tuskinpa on Lahden kaupunginteatterin Aino-näyttämölle koskaan ennen saatu näin kokonaisen maukasta, kukkaista, värikylläisen nukkavierua, sympaattisen kotilämpimäisen menneisiin hyviin aikoihin johdattelevaa sekamelskaisen ihanaa kokonaislavastusta. Teatterimiljöö on suorastaan houkutteleva täydellisyydessään, epookissa väritunnelmassaan, tihentyneessä salaperäisyydessään. Kesäiset lintujen äänetkin kuuluvat ja salaperäiset narskutukset ja narinat avaavat mielikuvituksemme tiukat solmunyörit teatteritaian astua esiin meidän kaikenikäisten malttamattomina kohta kokea mitä tuleman pitää.

Koko perheelle tarjoiltavan teatterin lähtökohta on näin taattu, silmä viihtyy, mielikuvitus virittyy ja teatterilumo on valmis kestämään koko esityksen ajan, syventymään ja mieleenpainumaan muistivarantoomme.

Viiru%20ja%20Pesonen%20kuv.jpg

Ukko Pesonen  ja Viiru

Minna Nurmelinin käsikirjoittamassa draamatekstissä Ukko Pesosen elämä saa vauhtia naapurin, Anttosen muorin tuomalla yllättävällä tuliaisella. Tuliaiskopasta löytyy tuomisena pieni söpö Viiru-kissa, joka saa kodin hyväntahtoisen, yksinäisen Ukon asumuksessa. Niin ja tietenkin kissaenergia tuossa tarkoin järjestyneessä, pinttyneisiin tapoihin, koneisiin, lehdenlukuun sekä keksijäneron töihin uppoutuneessa Pesosen maailmassa saa aikaan sen rauhallisessa elämänmuodossa täyden anarkian. Ei yörauhaa tunnu löytyvän kissan pistäessä tanssiksi ja ranttaliksi tai piilotellessa itseään Pesoselta tai härnätessä Pesosen kanaa. Vaan vähitellen kahden - Pesosen ja Viirun - ystävyys rakentuu yhteisissä askareissa, kissan esittämien toiveiden toteuttamisessa sekä kodin arkirutiineissa, yllätyksellisissä herätyksissä tai yhtä yllätyksellisissä iltasaduissa molemminpuoliseksi välittämiseksi ja viimein ihan lujaksi ystävyydeksi.

Jos käsikirjoittaja ja ohjaaja  olisivat halpahintaisen pieruhuumorin turhuudet välttäneet tai kovin kirjakielisen replikoinnin luontevammaksi muotoilleet, simppeli tarina olisi onnistunut vielä täydellisemmin.

Ei silti, etteikö Pesosen hajamielisyys housuistaan, silmälaseistaan tai hoksauskyvystään olisi voinut saada enää aktiivimpaa neuvokkuutta kuin nyt ensi-illassa, jossa nuorempi yleisö suorastaan kilpaili neuvontataidoissa Pesosta opastaessaan. Riemastuttavaa mukana eläytymistä! Tai etteikö housujen valmistus, Viirun silakansyönti, kukan virkoamisihme, täysi-ikäisen Viirun ilmestyminen pienestä laatikosta ja monet muut käsittämättömät taikuudet olisi saaneet meitä älynystyröitämme kissan lailla raapimaan. Esityksen jälkeen ainakin naapurikatsojani, pieni koululainen, esitti hämmentävän selkeitä teorioita noiden temppujen syntytaustoiksi, itse en niin pitkälle asioita hoksannut saati ymmärtänyt. Jäämme varmaan moniksi päiviksi pohtimaan Rilla-kanan hengen säilymiseksi Pesosen kotiinsa virittämää Kettu-ansaa, sen varmistettua tehokkuutta ja toimivuutta.

Laura Huhtamaan ketterä ja pirteä älykkö Viiru sai luonteikkaan tulkintansa, Jori Halttusen kovin nuorekas, keksijähöpsö Pesonen uskottavan leppoisan olemuksensa ja Outi Paasivirran Rilla-kana mainion hörhentävän hahmonsa – kaikki empaattisen esityksen tarinaa kantavana näyttelijätyönä.

 

Ystäväni Viiru -esityksen parhainta tunnelma-antia on sen tavoittama entisajan levollinen kokonaisvire lavastuksineen, kekseliäine tehosteineen, valoineen, ohjauskikkoineen ja rauhaisine suvantoineen.

Näytelmä, kaikesta kaaoksestakin pelastavasta, ystävyydestä on saanut kaikenikäisille soveltuvan seikkailullisen esitysasun teatterissamme - sen perheellinen viihdearvo ja etenkin hieno visuaalisuus ovat lahtelaiskevään täysipainoista teatteriantia.

 

Sven Nordqvist

Ystäväni Viiru

SUOMENNOS JA SOVITUS Minna Nurmelin
OHJAUS Ilkka Laasonen
LAVASTUS JA PUKUSUUNNITTELU Tiina Hauta-aho
VALOSUUNNITTELU Jouni Nykopp ja Jenni Perälä (harjoittelija.)
ÄÄNISUUNNITTELU Tatu Virtamo  LAULUJEN SANAT JA SÄVELLYS Outi Paasivirta  KOREOGRAFIA Työryhmä

ROOLEISSA
Ukko Pesonen - Jori Halttunen  Viiru - Laura Huhtamaa

Rilla-kana & Anttosen muori - Outi Paasivirta (Lamk)

 

JÄRJESTÄJÄ, KUISKAAJA JA TARPEISTONHOITAJA Emma Wirtanen

ja harjoittelija Samu Kärkkäinen

PUKUJEN TOTEUTUS Laura Rajala

sekä Maija Korsu, Noora Tarkiainen ja harjoittelija Hanna Rossi

LAVASTEIDEN RAKENNUS teatterin lavastamo

TARPEISTON VALMISTUS Maarit Sallinen

KAMPAUKSET JA MASKEERAUS Merja Torri-Seppälä

KÄSIOHJELMA Emmi Nummela

 

Ensi-ilta 15.2.2018

 

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/202/ystavani_viiru

 

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2018/02/ystavamme-viiru-ja-pesonen-lahteen

 

 

 

PS

Viiru-esitysten suomalaishistoriaan:

 

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2008/12/elaman-eliksiiria

 

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2012/11/huomaamaton-lastenkulttuuri

 

 

Lis%C3%A4liite.jpg