Lahden kaupungin koulujen opettajisto on Lahen uutisia -julkaisuun tulleista monista yhteydenotoista, joista viimeisin pohjautuu ESS:n tämänpäiväisessä (ESS 19.4.23 sivu 3) numerossa olleeseen juttuun, ilmeisesti syyllinen ja ratkaisu siihen, että Lahden kouluelämässä menee huonosti. Yhden sähköpostilähetyksen mukana sain vielä linkin päivän Etelä-Suomen Sanomiin: https://www.ess.fi/paikalliset/5869817 . Siinä ESS:n kokeneen toimittajan Petri Koiviston jutusta ymmärsi asiantuntematonkin koko asian.
Helsinkiläinen itsensä neropatiksi nostanut maallikkopsykiatrialle haiskahtava persoona on keksinyt perustaa Lahden kouluihin oikein oman työntekijöiden keskeisen riitojen selvittelysysteemin - yksi henkilö koulun opettajista valitaan sovittelijaksi. Tässä järjestelyssä keskustellen jupinat poistetaan, kaikkien opettajakollegojen toisensa tervehtimiset palautetaan ja niin opettajat ryhtyvät jälleen voimaan hyvin. Koulut alkavat meidän vanhempienkin toiveiden mukaan toimia taas vanhaan hyvään malliin - ilman tappeluita, ilman kielteisiä wilmaviestejä, ilman oppilaiden ja opettajien poissaoloja, ilman opettajien burnouteja, ilman kiusaamisia, ilman rangaistuskirjoja - sekä kuri ja järjestys, opiskeluinto palaa takaisin oppilaisiin ja vahva työmoraali opettajiin.
Saan vielä viikoittain opettajana, isoisänä ja läheisiltä tuttavilta ihan tarkkaa tietoa siitä, millaisia ovat yhä lukuisammin lahtelaiset koululuokat, joihin oppilaita on tuupattu moninkertainen määrä opettajien vähäisyyteen verrattuna sekä ympäristössäni näen, miten lahtelainen virallinen sosiaalinen asuttaminen käytännössä eri asuinalueilla toteutetaan. Koulujen arjen sujumisen tila tänään kaupungissamme alkaa olla liian monelle oppilaalle ja opettajalle sietämätöntä. Esimerkiksi monta päivää koko luokka, jonne on sijoitettu puolet oppilaista S2-oppilaita (siis koulunkävijöitä, joiden äidinkieli on muu kuin suomi) istuu ja viettää aikaa koko päivän ilman opettajaa. Opettaja on kouluorganisaation epäonnistumissyystä jo useampaan kertaan, moni jatkuvasti, sairaslomalla työuupumisesta ja koulunkäyntiavustajat hoitavat koulunpitoa ilman opettajaa päiväkausia. Näillä sijaisten palkkaamattomuus säästöillä Lahden kaupungin päättäjät luulevat kaupungin kouluelämänkin tulevan kuntoon, sillä heidän käsityksensä koulusta on jo ajat sitten rajautunut pelkäksi kaupungin koulubudjetiksi ja sen jokavuotiseksi pienentämiseksi.
Helsinkiläisneropatti keksinnöllään yrittää todistaa, että selvitään vielä entistä halvemmalla, kun koulun opettajat työkavereistaan nimeävät muutaman sovittelemaan työpaikan opettajien välistä toraa tällaiseksi muuttuneessa koulussamme.
Ammattiyhdistyksen tehtävänä meidän vanhempien kanssa on pistää vielä tänä päivänä työnantaja vastuuseen opetuksesta ja työolosuhteista eli Lahden kaupunki vastuulle lautakuntineen ja sen täysin lahtelaisuutta osaamattomalle kaupungin opetus- ja kehitysjohtajalle luu kurkkuun.
Työntekijöiden itsensäkö pitäisi saada tärkein muutos aikaan eli aidosti noituuden tavoin hoitaa toisiaan? Näinkö luullaan lahtelaiskouluihin saatavan riittävästi lisää opettajia Lahden apua huutavaan kouluarkeen?
Väärästä päästä nyt aloitetaan. Tuntuu, että lahtelainen OAJ on täysin nössöä joukkoa, joka suostuu hyvänhyvyyttään moiseen pintahölmöyteen, naiiviin merkittävän ammatin nolaamiseen, lapsellisuuteen. Systeemi vielä jo etukäteen kehutaan toteutettavan kaupunkimme tapaan ensimmäisenä Suomessa -meriitein.
Täältä opettajan riveistä, vielä OAJ:n jäsenenä on syytä taas kerran sanoa, että on lopetettava kouluyksiköitten paisuttaminen sellaisiksi kuin Lahden päättäjien tapa on, ettei kouluja pysty enää johtamaan kukaan, alaisia kun on jo aivan liikaa. Lopettakaa inkluusiosta höpöttäminen. Pirstokaa nopeasti koulukoot inhimilliseksi niin, että koulujen johtajat voivat tehdä työtään, ottaa yhteisen vastuun koulun toiminnasta, oppilaiden sekä työntekijöidensä toiveista ja huolista ja luoda opettajiensa kanssa takaisin työpaikalle yhteishenki ja innostus - jokaiseen kouluun omansa.
Aikuinenkin toki saa lapsen lailla olla ikuinen lapsi, leikkiä hoitajaa kenen kaa vaan mä haluun, kenen kaa en. Mutta nuo maallikkopsykiatriset harjoitteluleikit eivät kuulu koulun opettajan ja opettajainhuoneen ilmapiiriin, vaan lapsuuden ihaniin, vielä unelmia täynnä oleviin kuvitelmiin.**
Opettajakin on aikuinen ihminen, myös Lahdessa ja sen sivistyslautakunnan jo kahtena vaalikautena pilaamassa Lahden oppivelvollisuuskoulussa sekä lukioissa. Koulut tarvitsevat ahdinkoonsa lisää opettajia. Realistinen koulupäivä tarvitsee kouluihin alan ihmisauttamiseen perehtyneen maan parhaan ammattiavun tästä surkeudesta pääsemiseksi.
**Otsikkokuva Eesti Lastekirjanduse Keskus -kalustuksesta Tallinnassa / kuvataiteilija Eno Raudin teoksella.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.