Pasi%20Was%20here.jpg

 

Lahden kaupunginteatterin PASI WAS HERE ottaa katsojan voimille - se herättää niin valtavan nauramisriemupakon, että vatsat hytkyvät, kyynelet valuvat silmistä ja esityksen antama voima naurullemme ei enää löydä rajoja, vaivumme katsomossa miltei nauruhysteeriseen tilaan.

Katsojan hyperhauskuuden suo teksti, joka on kielenkäytöltä, sanavalmiudelta, puheasulta, huumorilta suurta suomenkielen näytelmäherkkua. Veikko Nuutisen taito laittaa dialogi elämään, tykittää sitä luontevan ilotulitteisin hauskuuksin ja kirkkain ajatusvälähdyksin ei edes väsytä, sillä omat pinttyneet, moralisoituneet nauramisaiheet saavat nyt täydellistä, raikastavaa kyytiä.

 

Harvoin on teatterissa saanut nauraa mitään juurikaan häpeilemättä. Sitä autuutta lietsoivat vallattoman estottomat, loistavat näyttelijät, joiden persoonallinen komediallisuus ja yhteisnäytteleminen hulppein, uskomattomin lapsi- ja teinityyppihahmotuksin loihtivat tekstin elämään ja nappasivat meidät vaivatta mukaansa.

 

Näytelmäteksti tutustuttaa meidät kahteen hahmoon, Pasiin ja Hemmoon, molempiin takautuvasti varhaislapsuuden ja nuoruuden elävin muistikuvin. Kontrolloimatta alamme rinnastaa näytelmän päähenkilöiden lapsuuden ja teini-iän mielikuvituksellisia tapahtumia omaan elämäämme, naureskella kaikelle omakoetulle lapsuudelle, pierupelleilylle, navanalusjutuille, miehuuskokeiluille, sukupuoliheräämisreaktioille, nuoruuden kaihoisille ikiaikaisille unelmille, joista näytelmän kohtausten huumoriherkku koostuu, jopa sumeilemattomalle ylinäyttelemisellekin - mutta niin on Nuutisen tarkoitus: nauruun meistä jokaisen on helppo piiloutua kuin ulkopuolisena ja kätkeä sen verhoon kipeät asiat. Ja naurusta on meidät myös ne helppo pohdittaviksi herätellä.

 

Näytelmä tarjoaa katsojalle pintahauskuuskehyksiään paljon vakavamman lähtökohdan:

 

"Hemmo palaa Helsingin Punavuoresta kotikaupunki Savonlinnaan etsimään totuutta Pasin kanssa vietetystä yhteisestä lapsuudesta ja nuoruudesta. Pasi, kaikkien aikojen paras ystävä, on ampunut itsensä. Pasi, jonka ideat olivat aina rajoja ja hyviä tapoja rikkovia, jonka kanssa pelattiin Amigaa ja katsottiin telkkarista samoja ohjelmia, yritettiin polttaa talo ja ajettiin opettaja hermoromahduksen partaalle. Pasin kanssa ei ikinä ollut tylsää."

 

Kun katsojaa on kuitenkin hellitty ensimmäinen puoliaika naurun vapaudella ja omalla nostalgialla, on hänen niin hyvä olla, juoda kahvikupposellinen hymynaamoin - leppoisan mukava olo ja hurmahenki vielä päällä odottaa malttamattomana toista puoliaikaa.

 

 

 

Toinen puoliaika ohjaa ajatukset kahden erilaisen elämäntarinan todellisuuteen – elämän komedia ja tragedia alkaa tikki kerrallaan aueta. Oman nostalgiamme kautta olemme saaneet nauraa ja riemuita mitään syvemmin ajattelematta:

 

"Samoista lähtökohdista syntyi kaksi erilaista elämää ja arkea, Hemmon ja Pasin..Miksi toinen löysi paikkansa ja toinen ei, vaikka unelmat ja päämäärät olivat samanlaisia? Miten toisesta tuli urbaani humanisti ja toisesta itäsuomalainen perusmies, joka koki olevansa ulkopuolinen?"

Mitä kuuluu omille lapsuutemme henkilöpersoonallisuuksille tai nuoruutemme parhaille ystäville, viimeisille tuttavuuksillemme. Kovin vähän tiedämme, muutaman poikkeuksen ystävyyden hetkistä muistamme päätyneen elämän varjopuolille, toisten kirkkaitten kruunujen eliittisäihkeisiin, joidenkin ajautuneen satuttavan käsittämättömiin elämänhaaksirikkoihin - inventoimme näytelmästä elämäämme.

 

Satu Linnapuomin ohjaajanote ihastuttaa tuoreudellaan, kokonaisnäkemyksellään, omasävyisellä nuoruutta ylistävällä huumorillaan, henkilöohjauksensa herkällä vastakkainasettelulla ja nelihenkisen ensemblen tiiviiksi luoduilla kohtaustunnelmilla. Tekstin perusajatus  kansakuntamme jakautumisesta, kahdesta yhteiskuntamme eri todellisuudesta - tietävästä ja suorittavasta kansanosastamme, niiden erilaisesta arvottamisesta, yksilön hyväksytyksi tai hylätyksi noteeraamisesta kulminoituvat hänen ohjaamissaan Pasin ja Hemmon nuoruuden takautumissa ja lopullisissa elämänkaarissa riipaisevan puhuttelevasti.

Näytelmän lukuisista kohtauksista ylistän huumorin klassiseksi ajankuvaksi lastentarhakuvausta ikimuistettavana teatterillisena kokonaisuutena. Eläytyneesti toteutettu Loves-testi lavastuksen ja näyttelijöiden tulkitsemana on hämmentävän hauskaa ja selkeän kekseliästä näyttämöilmaisua. Tai !980-90 -vuosikymmenten pleikkarointi ja tietokonealoittelu sinänsä tarkoin toteutettua, jo lähihistoriaan siirtynyttä taidolla ja esitystä rytmittävällä toiminnalla piirrettyä ajankuvaa.

 

 

Nuutisen teksti on uskottavuudessaan ja tehossaan neljän taitavan ja uhrautuvan, eläytyvän ja loistavan näyttelijän varassa.

 

Pasin ja Hemmon - Jarkko Miettinen ja Teemu Palosaari - roolityöt kantavat koko näytelmää. Hemmon roolissa Teemu Palosaari tekee uskottavan muistelijaosansa, joka ystävätilityksessään koskettaa rehtiydellä. Jarkko Miettisen Pasissa taas loistaa niin lämminsydäminen lapsi kuin vain voi olla, kujeileva ja hauska veijari, impulsiivisen suuri klovni, jolle kaikki mahdollinen hauskuus ja kiusanteko on annettu lähimmälle ystävälleen näyttää. Miettisen karjalanmurre on taitavaa ja tunnistettavaa ja samalla myös käsikirjoittajan kunniaksi hyvin suussa sulavaa suomalaisuutta. Poikien ystävyys on rikkumattoman lämmintä ja uljaan rohkeaa kokeilu-uhoa täynnä.

 

Tapani Kalliomäki näyttelee monta eri roolia, joista suosikkini lastentarhanopettaja Sinikka Pillukka-Pallukka-Pollukka on aivan vastustamaton hirtehisen huumorin täysosumahahmo tiukkuudessa, päättäväisyydessä, pelottavuudessa, kasvattaja-asenteessaan. Eikä Kalliomäen murrosikäisten lasten kornin itsetietoinen opettajahahmo tänäänkään ole mitään menneisyyttä - päinvastoin näitä moralisteja ja kaikentietäviä typeryksiä riittää ja heitä vastaan nuorten on syytä rohkeasti kapinoida. Ikinuoruuteen jymähtäneenä rockari-kiljutrokari Laktoosilerssinä, savonlinnalaisena lörtsymiehenä tai painepesurimachona hän yltää uskomattoman herkullisiin tyyppiluomuksiin.

 

Liisa Vuori tekee tärkeät poikamaisuuden ja miehisyyden vastakohdat, täydelliset näytelmän naiskuvat: ensin kuusivuotiaana lastentarhakumppani Turnajaiskeppinä Pasin ja Hemmon kanssa leikkien ja riidellen, sitten tämän päivän hemmojen vapaamielisenä akateemisena yksinhuoltaja-äitinä sekä vielä Sarah Young -seksihahmona, joka eteerisyydessään ei voisi hunajaisempi, pamelampi enää olla.Turnajaiskeppinä alkanut ystävyys Hemmon ja Pasin kanssa jatkui aikuisuuteen saakka Hemmon vaimona - kestävää rooliluomusta, taitavaa näyttelijäkaarta ja hienoa draamakäsikirjoitusta todistaen.

 

Tiina Hauta-ahon osuus on valloittava lavastajana, värien ja valöörien, puvustuksen, esineistön, arkkitehtuurin 1980-90 aikakausiin meidät sujuvasti ja kevyen hauskasti opastavana. Oma lahtelaissäväys on näkymä junan ikkunasta sen saapuessa Lahti-Lahtis -kaupunkiin  - kaupunkimme tunnusmerkkeineen, hyppyreineen, vesitorneineen ja  vielä pilvenpiirtäjineen kunnalliselämän todellisina typeryyksinä. Monet näyttämötrikit ja miljöövaihdokset Hauta-aho visualisoi lumoaviksi, toimiviksi ja tekstisisältöä hienosti kehystäviksi.

 

Jos tulkinta olisi vielä hennottu tarjoilla siedettävän pituisena riemua vähentämättä, se taatusti purisi väkevämmin - lähes kolmetuntisen esityksen lyhentäminen ainakin vartin verran olisi vaivan väärtti..

 

Lahden kaupunginteatterin PASI WAS HERE on elämänmakuista teatteria, josta jokainen aikuistuva ikäpolvi löytää jo koetun oman tuntopisteensä, aikuisempi lähihistoriansa: lapsuuden maisemat, elämykset ovat teoksen todistamana aina elämänmatkassa mukanamme piilotajuisesti tai hallitsevasti tahdoimme tai emme ja huumori mainio keino asioita ratkaistaessa.

Näytelmä on teatterillinen täysosuma, suomalaisen draamakirjallisuuden ja teatteritaiteilijoiden todistus näytelmän mahdollisuudesta vaikuttaa ajatteluumme ja vastata elämänkysymyksiimme.

 

Veikko Nuutinen

PASI WAS HERE

 

OHJAUS Satu Linnapuomi
LAVASTUS ja PUKUSUUNNITTELU Tiina Hauta-aho
VALOSUUNNITTELU Jouni Nykopp ja Tiina Hauta-aho
ÄÄNISUUNNITTELU Tatu Virtamo
ROOLEISSA Tapani Kalliomäki, Jarkko Miettinen, Teemu Palosaari, Liisa Vuori

 

Artikkelin kuva on skannaus esityksen käsiohjelmasta, valokuvaaja Aki Loponen

 

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto-ja-kalenteri

 

Lis%C3%A4liite.jpg