Sumukuva.jpg

Kari Ketonen, Timo Tuominen, Jani Karvinen, Elena Spirina                                                         Kuva Timo Teräväinen

 

Kansallisteatteri tuo Suurelle näyttämölle istutetun tekstinsä mukana uudenlaisen kontekstisen, ihmisten puheista välittyvän tahattoman sekä rivien välien suurenmoisen aidon huumorin herkullisuuden suomalaiseen draamaan.

 

Juha Jokelan SUMU-näytelmän monisolmuinen päivänpoliittinen dialogi ja esityksen kuunnelmanomainen toimistostaattinen atmosfääri elävät taitavien näyttelijöiden persoonallisista, tekstiin uppoutuneista tulkinta-aparaateista ja upeasti rytmitellystä dialogin hurjavauhtisesta temposta.

Ulkopoliittisen tarinankuljetuksensa jatkuvien yllätysten täyttämä, modernin huipputekniikan pienen vientiyrityksen venäjänkaupan todellisuus Ukraina-konfliktien varjossa kasvaa kiehtovasti todellisuudentuntuiseksi tulkintakokonaisuudeksi, mutta vaatii yleisöltään tarkkanäköisen, kielikorvakuuloisen, maailmanmenosta vähintään lööppitietävän ja pintaa pari milliä syvemmältä ärsyyntyvän monihermoisen tunneihon.

 

Sisällölliseksi kokonaistarjonnaksi päivän puheenaiheissa, tässä päivässä ja lähimenneisyydessä elävä teksti saa voimalatauksensa ihmismielen todellisesta manipuloinnista rakentuneen tutkijayrityksen aivoihin vaikuttavasta MGD-laitteesta, joka kykenee kartoittamaan ihmisen aivotoimintaa ennennäkemättömän tarkasti. Keksinnön puitteissa teksti yhtenä ytimenään tavoittelee myyntisopimusta Venäjälle suomalaisministeriön avustamana projektina. Suuret palat näytelmällä on yhteiskuntamme nykytilasta samanaikaisesti haukattavana, mutta näyttelijöidensä luomassa pienyhteisöinteriöörissä esitys puree juuri yksilöidensä henkilökuvien tarkkapiirtoisuuden mukana herähdyttävien naurujemme säestämäksi uudenlaiseksi teatterikokemukseksemme.

 

Tietenkin kaipasin näyttelijätyössä ilmeitä ja eleitä, jotka suuren näyttämön lähes hämyisissä näyttämökuvissa kaukaa katsomosta eivät enää juurikaan erotu kuin harvoina videovälähdyssuurennoksina.

Viehätyin kuitenkin tekstin hienosta auditiivisesta kuunneltavuudesta ja mikrofonisesta tulkinnasta - koin siinä jotakin klassista kuunnelmallisen jännitteen tuomaa, ajallemme uudenlaista kiehtovan koukuttavaa aitoutta. Tunnelmoiva, moderni valomaailma ja enteelliset musiikkivinjetit alleviivasivat tekstin kohtauksia, eritellen ne tajuttaviksi. Samoin innostuin siitä, että kirjoittajan oma ohjaustyö voi myös joskus onnistua näin loistavasti.

 

Timo Tuomisen työhönsä innostunut toimitusjohtaja Olli luo esityksen perusrungon sisällön, vauhdin, käänteet ja sujuvuuden nautittavaksi seurattavaksi, Jani Karvisen Taisto välittää tiedemies-tutkijamoraalin järkähtämättömän oikeustajun ja ehdottomuuden myös itä-suhteissamme pohdittavaksemme ja Kari Ketosen myyntipäällikkö Jonessa saamme haukkoa henkeämme myyntityöhön uppoutuneen ammattilaisen härskiydestä, suvereenista verbaalisuudesta ja kameljonttisuudesta.

Ministereinä Katariina Kaituen selkeä henkilökuva asemastaan ja Karin Paciuksen näyte politiikan tuomasta valtamahtioikeudesta sekä Jukka-Pekka Palon esittämän tylyn AP-hahmon virkamiesrealismi tuovat suomalaisen valtiomahdin ratkaisevan, armottoman yksinvaltaisen saneluaseman ymmärrettäväksemme. Ulko- ja sisäpoliittinen toiminnan vaikea ennustettavuus välittyy tulkki Larissassa, jonka roolin Elena Spirina tulkitsee viileän uskottavasti: hänelle ohjauksen luomat simultaanikohtaukset välittyvät herkullisen luontevina, tunnistettavina suurpolitiikkaliturgioina, makoisan huvittavinaJa Ria Katajan toimittajatuokiokohtaus antaa esityksen ryydiksi verrattoman ilmaisullisen hauskuuspillerin.

 

Inhimillisen tuttua ja yleispätevää ja kielellisesti mestarillista ovat tekstin kohtaukset, joissa pienen yhteisön kyky sanoa suoraan jäsenilleen omat mielipiteensä toisistaan piilotetaan perisuomalaisen näennäiseen korrektiuteemme, kääntämällä henkilöiden ajatukset ja puhekoukerot moneen mutkaan ja kiertotapailmaisuun, totuuden välttelyin ja takana puhumisin, hätävalheinkin sumuun, ennen kuin viimein löytyy sisäinen itsesensuuri. Teos palauttaa oivallisesti rinnastuksin edelleen piiloissa toimivan suomettumisasenteen ja jättää kysymyksen sen tarpeellisuudesta tänäänkin.

 

 

Suomen Kansallisteatteri

 

Juha Jokela

 

SUMU

 

ROOLEISSA Katariina Kaitue, Jani Karvinen, Kari Ketonen, Karin Pacius, Jukka-Pekka Palo, Elena Spirina ja Timo Tuominen; videolla Ria Kataja

OHJAUS Juha Jokela
LAVASTUS Teppo Järvinen
PUKUSUUNNITTELU Tarja Simonen
VALOSUUNNITTELU Max Wikström
ÄÄNISUUNNITTELU Tommi Koskinen
VIDEOSUUNNITTELU Timo Teräväinen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Pauliina Manninen
DRAMATURGI Minna Leino
OHJAAJAN ASSISTENTTI Martina Marti

 

Ensi-ilta Suurella näyttämöllä 14.9.2016

 

http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/sumu/