1246176861_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kansakunnan, ihmiskunnan syntyvaiheen kerronnallinen suomalaisugrilainen taru on kiehtonut suomalaisten luovuutta, säveltäjien, kirjailijoiden ja kuvataiteilijoiden maailmaa,  yli puolitoistavuosisataa. Uusi, lahtelainen tulkinta Kalevalastamme on vain tämän kesänalun nähtävänämme. Ja heti alkuun: kannattaa käydä kokemassa – on se niin poikkeuksellisen säihkyvä kulttuurirevyy puutteineenkin.

Ajankohtaistako
Paraikaa Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalan teatteriversioita esitetään suomalaisilla näyttämöillä, tanssiteatterit tulkitsevat Kalevalaa ja maassa vierailevat muitten maitten teatterinäkemykset meille niin pyhästä eepoksestamme. Kulttuuritoimemme tuotantona Kalevala julistettakoon ajankohtaiseksi Lahdessakin.

Riittakatriina Manninen-Louhensalo
Näytelmän kirjoittaja ja ohjaaja on lukenut Kalevalansa taiten. Tarinan tuttu ydin hahmottuu kirkkaasti läpi kerronnan kalevalaisine voimahahmoineen ja yhteisöineen. Riemuksemme monet kalevalaesittämisen kliseet saavat raikasta, iloista farssikyytiä.

Teksti on parhaimmillaan musikaalimaisen iskevää ja koulukalevalainen pakkopulla, tunkkainen runomitta on tarkoituksellisesti jätetty pois.
Lahtelainen luomus on kenties koulutuksellisesti liiankin moneen pyrkivä. On visuaalisesti näyttäviä näyttämökuvia, valokuvamaisia (kuin arabihovien) yhteisöasetelmia, toiminnallisen näyttäviä rajuja joukkokohtauksia, herkkiä rakkauden heräämisen kauneusfantasioita ja jos jonkinmoisia tutkielmia Kalevalan valtahahmoista. Ohjauksen ja käsikirjoituksen rönsyt suorastaan uuvuttavat katsojan: kaikki pyritään kokijalle kuvittamaan, selittämään, taustamusiikkitäyttämään, valotehostamaan, liikekielellä ilmaisemaaan.

Taitojen taikavoimaa
Esittäjien taidot on tämän tuotoksen kiistaton voimatekijä, joka suorastaan imee väkinäisemmänkin katsojan mukaansa.

Loistokkainta on liikunta, jossa ensin suomalaisen kansantanssin ilkikurinen potpouri kulkee alkupuolen maukkaan hauskana elävöittäjänä, taitavin, näppärin, kesähauskoin koreografioin ja koko esittäjäjoukon verrattoman vivahderikkain variaatioin.

Liikekielen voima ja esittäjien taitavuus tuon kehonkielivoiman ylläpitäjänä jäntevöittää koko kaksi ja puolituntista esitystä muutenkin monin riemastuttavin, pitkälle kehitellyin kokonaistulkinnoin – herkkuna taitava suohon laulaminen.

Missäkö mennään mättäälle

Tarinan kertomisessa katsojan on aina uskottava johonkin näkemästään, muutoin jäljelle jää vain karnevaalinen hömppä.

Missä sitten muka mättää? Ylityöstämisessä. Louhi  olkoon vain yksi esimerkki esityksen valtavan lahjakkaista, laulutaitoisista, moniosaavista näyttelijöistä. Hänellä on taito eläytyä, tunnelmoida, viiltää sanan ja voiman veitsellään läpi näyttämön aina katsomoon saakka. Hallita ja ottaa yleisö näppeihinsä. Vaan ohjatut reaktiot suuttumispuuskineen lyövät yli – ne läsäyttävät esityksen teatraaliseksi, luonnottomaksi.

Sama vika on Seppo Ilmarisen muhevan maukkaan hahmon. Hänenkin voimansa mittelö paisuu ohi näyttelijän luontaisen ilmaisun. Nii-in: liian monet roolityöt sisältävät liiaksi luonteenominaisuuksia yhdelle hahmotukselle ja niin uskottavuus livahtaa näyttämön rampin loisteesta.

Kyllä näistä esittäjistä tulkinnan kirjovoimaa lähtee vaikka mihin, ohjaajan olisi luullut käyttävän sitä rakentavammin valikoiden esityksen jäntevöittämiseksi. Esimerkkinä vaikkapa Väinämöisen ukonkäppärä, tuo näyttämöhahmoista tosikoin, jouhevan vaatimattoman torikeskustelijan hahmostaan huolimatta. Tosin Väinämöisen mahtivoiman tekee tehottomaksi turha valoilla kikkailu.

Musiikki, vau!

Musiikki on tämän esityksen toinen hohto: kaikella ylpeydellä voi puhua  läpisävelletystä musikaalista.  Monimuotoista käyttömusiikkia  –  vaikka elävää orkesteria olisi näkyville kaivannut loppukumarrusta enemmän elinvoiman todisteeksi.

Kymmenten yksittäisten laulusävellysten tulkinnoissa kalevalainen tarina koskettaa tuoreimmillaan tässä päivässä, kauneimmillaan, sykkiikin slaavilaisimmillaan, haltioittaa yhteisvoimallaan ja taituruudellaan.

Tekniikka melkein ok

Enkä taaskaan malta olla kehumatta itse esitystilaa - Vaahterasalia. Sen penkit, teatteritekniikka ja tunnelma luovat täydellistä teatterilumoa. Vahinko, että tämänkin esityksen monet sanomiset hukkuvat musiikin ylivaltaan, trikki- ja volyyminappuloilla pois korvien kuultavista.

Kulttuuritoimen työstämä kesäinen näytelmä on kunniaksi lahtelaiselle kulttuuritoimelle. Se työllistää lahjakkaita nuoria kulttuuriin, sen tavoitteet ja päämäärä ovat korkealla ja lyövät laudalta valtaosan suomalaisista kesäteatterien hömppähössötyksistä ja silti esitys on viihdyttävä, kiinnostava,  onnistunutkin.


 Käsikirjoitus ja ohjaus Riittakatriina Manninen-Louhensalo
 Musiikin sävellys, sovitus ja johto Marko Kemppi ja Matti Hussi
 Koreografiat Sannamaria Sumanen,
Valot Ilkka Kivi Puvut  Kati Kuusela-Turunen Lavastus Marko Takala
 
Mukana tuotannossa yli 40 kesätyöntekijää. Keskeisissä näyttelijätehtävissä Riku Merisalo, Sami Ulmanen, Milka Laakso, Cecilia Ekholm, Ranssi Toiviainen, Roosa Lindeman, Ola Blick, Matias Hämäläinen

Viimeinen esityspäivä 3.7.2009

Lahden kaupungin kulttuuritoimi
Rauhankatu 2
15110 LAHTI
puh. (03) 814 4770
fax. (03) 814 4781
kulttuuritoimi@lahti.fi