1918099.jpg

Työtön, työtön, työtön, työtön ja allekirjoitus.

Valokuva Paula Harmaalan


Teatteri Vanha Juko uskaltaa tarttua tähän päivään.

Sen uusin, kabaree Suomivaltion hyvinvoinnin väliinputoajasta, yksilön ja inhimillisyyden tuhosta byrokratian ja laitosten kauhistuttavassa myllyssä, on pelottavan totta ja kohtaa tänään yhä useamman ihmisparan tässä pörssiyhtiöille jo kohta luovutetussa kasvottomien, medianälkäisten työnantajien diktatuurisessa Isänmaassamme.

Mitä suurempi työnantaja, sitä härskimmin myllyn ahnaat leukarattaat työntekijänsä ensin henkihieveriin hyväksikäyttävät ja sitten joko kultaisen kädenpuristuksen tai (useimmin mukakorrektisti) yt-neuvottelujen kautta lopputilin antavat. Turha -leiman otsaan napauttavat, mitättömyydeksi, nollaksi muutamassa silmänräpäyksessä noteeraavat. Eikä yksityistä työnantajaa tai yhteiskunnan koneistoa tässä häikäilemättömyydessä enää erota: nehän ottavat oikein revanssia toisistaan.

 

 

Henkeäsalpaavan hieno romaani


1917994.jpg

Raija-Sinikka Rantalan Optimisti –romaani on omakohtainen, kipeä, sielua satuttavan avoin tilitys. Sen riveillä vierellä kulkeva lähimmäinen, näyttelijä ammatiltaan, murenee tehokkuutta ja kellokkuutta täynnä olevan suuren teatterituotantolaitoksen, sen julman tähtinäyttelijäjohtajan narsistisessa alaisuudessa, näyttelijäkollegoiden häikäilemättömässä työilmapiirissä, omanarvontuntoisesta, pidetystä, tunnetusta näyttelijästä, mitättömäksi, ensin rooleitta jätetyksi näyttelijäpoloksi ja viimein työttömäksi nollaksi, alkoholistiksi. Hänen suurin inhimillinen avunsa, optimismi, on elämän paradoksilain mukaisesti myös hänen tuhonsa. Palveluyhteiskuntamme kelat, sossut, työkkärit, työttömyyskassat, sairaalat, klinikat, terapiat tunkevat hänen minuuteensa erilaisin muodoin: ei vähiten kymmenin täytettävin, allekirjoitettavin paperein, anomuksin, selvityksin riveiksi ja allekirjoituksiksi - päätyäkseen yhteiskunnan yhä laajenevan paperikorin pohjalle, tai hänen elämänvaiheensa muuttuvat mappeihin käsittämättömän moniksisadoiksi päätöksiksi ja niiden muutoksiksi: hänen  arjessaan ne vievät ja kellottavat ihmisen jokapäiväisen elämän, sen mielenkiinnon omiksi aikatauluikseen, epäloogisiksi säännöiksi ja säädöksiksi. Tässä myllyssä lähimmäiset, työtoverit, ystävät, omaiset irtoavat jo muutaman ensipyörähdyksen jälkeen omaksi, taustalle jääväksi, neuvottomaksi, kykenemättömäksi, avuttomaksi viitekehykseksi.Vain ohut mutta luja, kaikenkestävä rakkauden säie pitää yllä ihmisarvoa elämän loppuun asti.


 

Kiinnostava kabareen uusi tuleminen

Näyttämölle taitavasti kirjoitettuna kabareena Optimisti on julman sävähdyttävää yksinpuheluperustekstiään värikkäämpi, keveämpi, hauskempi, mutta sanomassaan selkääpuukottavasti satuttavampi.

Ilmiasussaan, näyttämöllisessä leikissään ja sen kääntöpuolisessa todessaan se kasvaa henkilökarrikoinneissaan, laitoskuvissaan, kymmenissä kohtauksissaan oikean elämän huimaksi absurdiksi farssiksi ja taas heti  perään yksilöä riepottaessaan liikuttaa koskettavuudessaan meidät elämän lohduttomiin kyyneliin.

 

 

Jukolaisten  sanottava kristallinkirkasta

Jos kohta teatteri-ilmaisun kaikki pikkunivelet, sävyt, tarkkuuden ja täsmällisyyden sadasosat, mitättömät äänenpainonyanssit, kohtausten balanssit, sisääntulot tai poismenot eivät vielä ensi-illassa olleet täysin kohdallaan, niin päämäärä ja tietoisuus esittäjillä oli puhdasotsaisen kirkkaana katsojalle tarjottavanaan. Ohjaajan näkemyksellisen uudistavissa käsissä monitaitoinen Jukon näyttelijäjoukko kahmaisi meidät lumoihinsa monipuolisella osaamisellaan, läsnäolemisellaan, karrikointitaidoillaan, osumatarkkuudellaan, vilpittömyydellään, tunteen välittämistaidoillaan. Ilotulitteista kabareeta,  sydäntäsärkevää sanottavaa, yllättävyyttä, karnevaalista showta ja tragediaa – ihan päätä pyörrytti!

 

Hannu Salmisen Optimisti


1918128.jpg


Pyydän saada irtisanoutua toimestani tämän teatterin näyttelijänä.

Valokuva Antti Ahtiluodon


Hannu Salmisen - näyttelijäammatin tutun kyynärpäätaktiikan uhrin - alkoholismiin sairastuva Optimisti on sydämellisen rakastettava, liikuttavan herkkä elämän sympaattisuuden perikuva. Salmisen näyttelijä on yhtä aikaa tosi, vakava, herkkä, avoin, syvästi tunteva ja omakohtaisen rohkeasti eletty ihminen, humoristikin. Kokonaisilmaisu ei jätä mitään tekniikan tai laskelmoinnin, pienenkään keinotekoisuuden varaan. Uskottavaa, elämääkin todellisempaa. Eikä suomalaisnäyttämöillä usein ole tämänkaltaista, konstailematonta, taitavaa, puheilmaisussaan suorastaan karismaattista ja meidät kaikki vaivatta mukaansa, imuunsa, ajatuksiinsa kietovaa näyttelijää. Sisäistetty optimismi on hänen voimansa, aatteensa ja palonsa.

 

Optimisti on poikkeuksellisen suorapuheinen ja ajankohtainen puheenvuoro tästä päivästä.  

Esitysmuotona siitä hioutuu  suomalaisen kabareen täysosuma ja uusi tuleminen.

Pääosatehtävän näyttelijätyönä se on jo nyt Suomen teatterinsyksyn laadukas ja kypsä hedelmä.



Teatteri Vanha Juko

OPTIMISTI

Kirjoittanut ja ohjannut Raija-Sinikka Rantala

Rooleissa: Hannu Salminen, Ritva Sorvali, Jarkko Mikkola, Kirsi Asikainen, Maria Nissi, Sakari Tuominen, Minja Koski ja Jussi Parviainen.

http://www.teatterivanhajuko.fi/