1303241902_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Menneet kansanedustajavaalit Lahdesta koettuna ratkaisi monilta osiltaan televisio. Vaalipaneeleissa puolueiden puheenjohtajat asettuivat rohkeasti ja julkisesti arvosteltavaksemme asioillaan ja  puhetaidoiltaan. Entisten aikojen puhekilpailujen ja lausuntakilpailujen kriitikkominäni arvostelee ja esittää tässä erittelyn sekä yhteenvedon heidän suullisesta esitystaidostaan.

Puoluepoliittisesti yritän olla neutraali.

 

Tulokset

1) Ehdottoman ykkössijan annan Paavo Arhinmäelle. Hänen äänensä on luonteva, miellyttävälle sävelkorkeudelle sijoittunut, hänen ääntämyksensä on selkeää, sanomisessaan hän pystyy vakuuttamaan kuulijansa aitoudellaan, rauhallisuudellaan, asiantuntemuksellaan, perusteellisuudellaan, luontevuudellaan. Hänellä on myös keskustelutaito, joka reagoi nopeasti ja oivaltavasti vastapuolen väitteisiin. Hänestä huokuu lämminhenkinen, määrätietoinen ihminen, joka on selvästi sanojensa ja edustamansa politiikan takana. Kouluarvosana 10

2) Jaetulle toiselle sijalle viimeisten TV-keskustelujen näytöillä sijoitan kaksi osanottajaa: Jutta Urpilaisen ja Stefan Wallinin.

Jutta Urpilainen tuottaa miellyttävän kaunista puheääntä, selkeää, terveesti sijoittunutta ääntämystä, hänen puhetapansa on persoonallisen vivahteikasta, sen sisällössä ja artikulaatiossa on hymyä ja huumoria, nuorekasta intomieltä, riittävän vakuuttavaa iskevyyttä (entinen teennäinen oppositioaseman paatos on poissa) ja äänenpainoissa uskottavuuteen saakka luontevaa ponnekkuutta. Keskustelijana hän on taitava asioiden pelkistäjä ja pystyy vastaamaan nopeasti kysymyksiin. Jonkinlaisia maneerisia lauserakenteita on hänen kiitospuheissaan, joskus ääni kipua turhaan ylärekisteriin. Kouluarvosana 9

Stefan Wallin omaa myös terveen, sympaattisen pehmeänsävyisen puheäänen, jota on miellyttävää kuunnella. Hänen puheensa ja lauserakenteensa ovat moitteettomia. Wallin on hillitty esiintyjä ja osaa erinomaisesti molempia kotimaisia kieliämme. S-äänne on hieman samea. Hänen ajattelemaansa politiikkaan ja esitystapaan on kuulijan helppo vakuuttua ja uskoa. Kouluarvosana 9

4) Päivi Räsänen puhuu selvästi, ääntäminen on koulittua, jopa ylihuolitellun artikuloitua. Hän vakuuttaa aika tosikkomaisesti edustamiensa arvojen puolesta - kuitenkin paasaavasti liikaa puhuen, moneen kertaan samoja teemoja toistaen. Äänensävyssä on hiven ärsyttävän nasaalia väriä, liikaa volyymia sekä kovuutta, äänenkäyttö on ristiriidassa hänen edustamansa pehmeän arvomaailman kanssa. Kouluarvosana 8

5) Timo Soinin puhe on kuuluvaa, värikästä, impulsiivista, räiskyvää. Keskustelijana hänellä on tyypillisen hyvän peluripoliitikon puhetaito, joka käy päälle ajatuksillaan, iskee nokkelasti väliin markkinameiningin keveillä helppoheikkimäisyyksillään ja käyttää huumorin tikanheittoja viuhuen, rehevästi, malttamattomastikin.  Puhekilpailussa hänet voisi siirtää kuplettihuumorin eli standupin sarjaan, jossa hän olisi ylivoimainen ykkönen. Soinin ajatukset ja puhemylly jauhavat nopeasti kyllästyttävästi samoissa toistuvissa slouganeissa ja fraaseissa. Kouluarvosana 8-

6) Jyrki Kataisen puheäänen sijoitus on hieman virheellinen, sen ilmiasussa on narinapuremalla lausumista ja ääniala pyrkii pysymään yhdessä ylimatalassa sävelkorkeudessa - näin puhe kuullostaa kyllä persoonalliselta, mutta turhan monotoniselta - ulkonaisesti puhuminen näyttää kuin taikinan alustamiselta. Ääntämyksessä huulet ja kasvojen ilmeet tekevät ylikorostunutta liikettä (kuin vatsastapuhujan nivelhuulinen marionettinukke). Mutta itse puheentuotos on uskottavaa asiaa, selvää suomea, joskus tosin kaukana puhekielestä, lähinnä koukeroisehkoa asiapapereiden tuomaa kapulakieltä. Hänellä on turhia maneereita, kuten alahuulen vieminen ylähuulen päälle sanottavansa päätteeksi. Kouluarvosana 7+

7) Mari Kiviniemen puheesta ja ilmeistä puuttuu tunne ja inhimillisyys. Puhetta vaivaa eräänlainen lukkiutuminen valmiiksi märehdittyihin teeseihin, joita hän inttää jopa useasti puheenvuoronsa aikana eikä siten pysty luontevasti saati tuottavasti keskustelemaan asioista. Kiviniemen sanavarasto on suppeahko ja täynnä virkakielistä ilmaisua. Hänen puheensa on kyllä kuuluvaa ja ääntämyksensä selkeää, mutta vivahteetonta. Vaikuttaa, että hän itse on sanojensa ja ideologiansa takana, muttei rajoittuneen empaattisuutensa vuoksi pysty niitä viestittämään meille kuulijoille. Kouluarvosana 7-

8) Ylivoimaisesti jumbosijalle jää Anni Sinnemäki. Hänestä ei ole puhujaksi. On kuin hän joka kerta aloittaessaan puheensa antaisi sitä ylen. Eräänlainen kouristuksenomainen ryöppyävä nuotti tekee hänen puhumisensa vastenmieliseksi kuulla ja seurata. Sinnemäen puheen tuottaminen maneerisine, irvistyksenomaisine kasvonliikkeineen on niin vaikean tuntuista, että kuulijan pitää hänen puolestaan koko ajan jännittää. Keskusteluissa hän usein vastaa niin pitkäjäsenteisellä virkkeellä, että kuulijan ja vastapuolen on vaikea hahmottaa asian ydintä. Sinnemäen pitäisi vain kirjoittaa (siinä hän on taitava) eikä lainkaan puhua. Hänen edustamansa puoluepolitiikka kärsii tällaisesta puhetavasta ja puhetaidosta.

Kouluarvosana 5


Loppulause

Puhekilpailussa yhtä lukuunottamatta osanottajat selviytyivät vähintään tyydyttävästi. Parhaimmisto edustaa harvinaista suomalaista, paperikielestä kauaksi jalostunutta luontevaa puhetaidon eliittiä.

 

Presidentiksi puhetaidolla

Jos naisbuumi on tulevassa presidenttikisassa vielä voimissaan, niin Jutta Urpilaisen elävä puhetaito ja valoisan ilmeikäs olemus hakkaa kyllä Sauli Niinistön tuhatryppyotsaisen, tupakoinnin hieman jo tukkoistaneen ja nieleskelevän puhetavan.