Julia%26Romeo%207.jpg

Suomen Kansallisteatterin Julia & Romeossa teatterin taika on yllättävästi tämän hetken nuoruutta ja sen ymmärrettävyyttä tulvillaan. Julia & Romeo näyttää maailmanmenon, ihmiskunnan ylevimmän, vilpittömimmän, unohtumattomimman, yhä uudelleen ja uudelleen leimahtelevan tunteen - rakkauden ja rakastumisen - niin hellyttävän puhtaana, selkeän tajuttavana, lähes käsinkosketeltavana, kuin päivänselvänä tavanomaisuutena. Meille kaikille tuttu traaginen tarina saa taitavasti tulkitun nautittavan, nykyaikaisen, poikkeuksellisen komediallisen kokonaisilmeen.

 

Hienosti menneitä sivuten, mutta selkeästi kauas alkuperäisteoksen aikakauden epookintuoksuisesta, pitkäpiimäisestä sukujenvälisestä vihanpidosta tulkinta loittonee ja tuo ikivihreän rakkaustarinan ajattomaksi, sukupolvien väliseksi, tyylejä, tapoja ja mikä parhainta - kieltä ja tunnereaktioita tässä päivässä käyttäen, ne tulkintaan taitavasti maulla ja miltei sketsisellä nykyhuumorilla, silti sydänlämmöllä tekstin pohjavireeksi istuttaen.

 

Epookkeja pukujakin, kuten hameiden pyrstöjä tai tosiherrasmiehen pedanttia pukeutumista vilisee siellä täällä menneistä aikakausista tai edellisten sukupolvien puristisista pukukoodeista viestittämässä. Aikakausien arvovalta-instituutioita, taisteluja, miekkoja ja miekkailuja teos kätkee raameihinsa vain sopivin viittein: lähinnä macho-kulttuurista miehisyyttä, juhlimismanöövereita ja uskonnon yksinvaltiuden etevämmyyttä meille vuosisatojen tapajäänteistä kertomassa. Esityksessä Shakespearen aikainen viitekehys on mielikuvituksellisen taitavasti limittynyt aikamme hektiseen nykypäivään.

 

Moderni ja romanttinen ovat kuluneet käsitteet tätä tulkintaa ylistettäessä, sillä juuri meidän aikaamme niin tunnistettavan nerokkaasti ja onnistuneesti Kansallisteatterin shakespeare-ensemble välittää puolivuosituhannen ikäisellä klassisella tekstillään. Huippurunoilijamme suomennoksien vahvasti omaan aikaansa ankkuroituneet riimittelytkin se vältttää. Ajantasaisimman, Marja-Leena Mikkolan suomennoksen se muotoilee Anna Viitalan loistavassa dramaturgiassa näyttämökielensä intonaatiossa ja painotuksissa kuin omassa suussamme sulavaksi herkuksi.

 

Jussi Nikkilän ohjauksessa tuo kaikki edellinen täyttyy ja solmiutuu raikkaan puhdaslinjaiseksi, kauniiksi kokonaisteokseksi. Ohjaus kuljettaa rakastuneet tunteissaan läpi ajan ja aikakausien vaikeuksien, heidän niitä juurikaan rakkautensa esteinä käsittämättä. Henkilöohjaajan tunne on läsnä tässä ajassa, Julialla aloitteellisuus, naiseuden itsemääräämisoikeus, tahdonvoimainen arkitodellisuus ylimpänä, Romeolla nuoruuden epätoivoisuus, runoilijasieluinen lyyrinen unelmointi ja murrosiän hämmennys.Tämä vastakkaispersoonien suhde kestää ja pysyy tarinan kuolemaan saakka, toinen tekee aloitteet, toinen myöntyy ja rakkaus roihuaa kaiken muun syrjäyttäen. Nuorten ensimmäisen rakastelukohtauksen tulkinta, sen polttava tuli ja palavahehkuinen leiskunta loistokkaasti visualisoituna ja rytmitettynä on kauneudessaan näyttämöilmaisun suurta runoutta! Nikkilän ohjauksessa kokonaisuus alusta lopun kauniiseen visuaaliseen puhuttelevaan finaaliin on hallittua, yllättävää, toimivaa ja asemoinniltaan Kansallisteatterin koko suurta lavaa, parrasvaloja ja salin etutilaa aina ruhtinaallisiin aitioihin asti tunnelmissa upeasti hyödyntävää.

 

Julia%26Romeo%201%2C.jpg

 

Satu Tuuli Karhu tuo esitykseen nykyaikaisen nuoren, pirteän, toimivan, valoisan Julian ja hänestä välittyy sopivan trendikäs käytännön nainen ja aikamme tyylinen rakastumisen habitus, joka hurmaannuttaa katsojan luontevuudella, nykyreplikoinnilla, pikkuhuumorilla, nuoruutensa naiviudella ja vilpittömyydellä.

 

Julia%26Romeo%204.jpg

 

Olli Riipisen Romeossa ilmaisun intensiivisyys, riimien taitava realismi, eläytyvä, uskottava ja tunteellinen voimalataus välittyy sopivan haaveelliseksi. Riipisen keskeinen rooli elää aidosti tekstin käänteissä ja kantaa  tarinan eetosta.

 

Juha Varis tekee Capuletista vahvan, vitaalisen, autoritäärisyydessään ehdottoman, käänteissään ja ratkaisuissaan sukkelan isähahmon, jonka äkkivääryys tuo tarinaan jännittävyyttä.

Sonja Salmisen Benvolio välittyy hienona lähimmäisenä, auttajana ja ystävänä, roolityö vakuuttaa konstailemattomuudessaan.

Rouva Capuletina Katariina Kaitue luo aatelissäätyisen hössöttäjäluomuksensa aivan herkullisesti asioita sotkemaan ja naisellisesti suudelmaryöpyin miehensä käskytykset hyväksymään.

Sanna-Kaisa Palon imettäjässä on sanallista voimaa, sutkauttelijan taiten ajoitettuja huumorilaukauksia tekstin tilanteita ratkaisemaan ja tietenkin ihan sielukasta lämpöä kasvattinsa Julian elämää sydämellä huoltamaan.

Kristo Salmisen isä Laurencen mainiossa kaksinaamaisessa hahmossa nyt koomisuus näyttäytyy voimallisimmin,

Olli Ikosen Ruhtinas tuntuu vakuuttavan tyylikkyydellään ja Eetu Känkänen ihastuttaa etenkin Paris-kilpakosijana ja muilla sisäistyneillä tyypittelyluomuksilla.

 

Musiikki live-tulkintoineen (Mila Laine ja Aleksi Kaufmann) hengittää tekstin mukana enteellisesti, tanssit onnistuneen uusi-ilmeisin koreografioin lataavat komeasti toteutettuina tunnelmia, lavastus nerokkaine visioineen, vaihtoineen, esineistöineen lumoaa herkkyyydellään lopullisesti ja yhdessä äänimaailman, valojen ja ennenkaikkea hienon ensemblen kanssa nostaa esityksen korkealle teatteritaiteiden sfääreihin.

 

 

William Shakespeare

Julia&Romeo

 

ROOLEISSA Jarno Hyökyvaara (TeaK), Olli Ikonen, Katariina Kaitue, Satu Tuuli Karhu (TeaK), Eetu Känkänen (TeaK), Miro Lopperi (TeaK), Sanna-Kaisa Palo, Heikki Pitkänen, Olli Riipinen (TeaK), Kristo Salminen, Sonja Salminen, Juha Varis

MUUSIKOT Mila Laine ja Aleksi Kaufmann

OHJAUS Jussi Nikkilä SOVITUS JA ESITYSDRAMATURGIA Anna Viitala SUOMENNOS Marja-Leena Mikkola SÄVELLYS Mila Laine LAVASTUS Katri Rentto PUKUSUUNNITTELU Saija Siekkinen KOREOGRAFIA Ima Iduozee TAISTELUKOREOGRAFIA Kristo Salminen ja Ima Iduozee VALOSUUNNITTELU Pietu Pietiäinen ÄÄNISUUNNITTELU Viljami Lehtonen NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Petra Kuntsi OHJAAJAN ASSISTENTTI Johanna Kokko VALOKUVAT Tuomo Manninen

 

https://kansallisteatteri.fi/esitys/julia-romeo/

 

Lis%C3%A4liite.jpg