V%C3%A4in%C3%B6%20Saarinen4.jpg

Daalioita v. 1953.

Kukka-asetelmat olivát ajan maalaustaiteelle tyypillisiä, sitä vastoin upea värihehku täysin poikkeuksellista.

 

Suomalainen kulttuuri elää seutukuntiensa sylissä. Nurmijärvi-Tuusula -ympäristö on aikanaan siellä asustaneiden kirjailijoiden, säveltäjien ja kuvataiteilijoiden todellinen suomalainen syli.

 

Toisin on kauempana pääkaupunkiseudusta. Täällä Lahdessa kulttuurin ansiot jaetaan vain eläville taiteilijoille - Cheek, Yli-Mäyry, Lanu näistä hyvinä esimerkkeinä.

 

Tyypillistä Lahdelle, tällaiselle yhä pinnalliselle ja nousukkaalle kaupungille, on, että täältä häipyvät nopeasti lahjakkaat tiedemiehet, säveltäjät, kirjailijat ja muut kulttuurin vaikuttajat muualle – suurempiin ympyröihin todellisen, aidon kulttuurin käyttöön.

 

Toisin on joidenkin vähemmän pinnallisten kaupunkien laita. Niissä osataan sentään arvostaa myös edesmenneitä, seudulla asuneita taiteilijoita.

 

Olkoon Hyvinkää yksi esimerkeistä. Siellä asustivat aikanaan perhekuntineen Suomen kultakauden kuvataiteilijat Jalmari Ruokokoski, Helene Schjerfbeck ja Tyko Sallinen. Enempää nykyihmiselle näiden taiteilijoiden merkityksestä ja pysyvästä arvostuksesta ei tarvitse edes kertoa.

 

Yksi on kuitenkin Hyvinkäälläkin poikkeus, kauan unohduksissa ollut suurenmoinen taiteilija.

 

Siellä asui perheineen Yrjö Saarinen, oman taiteilijatien kulkija. Hänen väririemunsa sateenkaarinen kirjo on vielä pari viikkoa nähtävänä hienosti koottuna elämäntyönäyttelynä Hyvinkäällä.

 

V%C3%A4in%C3%B6%20Saarinen%20%201.jpg

Halvin malli on aina peili. Yrjö Saarinen maalasi lukuisia omakuvia. Tässä yksi monista nähtävistä maalauksista - vesivärityö vuodelta 1935.

 

 

Yrjö Saarinen on vähemmän tyypillinen 1900-luvun ensipuolen taiteilija, yltiöpäisen rohkea väripaletissaan, vahvoissa viivoissaan, hurja sommitelmissa, poikkeuksellisen häpeämätön alastomissa naiskuvissa – mutta muuten hänkin köyhissä ja puutteellisissa oloissa työtään tehnyt, keuhkotautiin kuollut, unohdettu taiteilija. Vain kilpimaalarin opin aikanaan saanut taiteilija on taidemaalarina täysin itseoppinut, ulkomaita koluamaton harvinaisuus. Saarinen elää valtavan hienoissa ja kirkkaissa, poikkeuksellisissa väreissään sadan teoksen täyteyttä Hyvinkään hienossa taidemuseossa.

 

 

V%C3%A4in%C3%B6%20Saarinen%203.jpg

 

Tukinuittoa Pielisjoella  1950  on kilpailuteos, joka voitti Joensuun PYP-pankkisalin koristeeksi julistetun teoskilpailun. Tässä maalauksessa  Saarisen sommittelu ja väripaletti ovat äärimmäisen hallittua ja upeaa. Teos on kokonaisuudessa leveydeltään yli kolmemetrinen.

 

 

Draamaa ja kuvataidetta

 

Moderni kuvakerronta digitaalisin kuva- ja videovälähdyksin, henkilöhistorioin on luotu viestittämään meille jälkipolville Yrjö Saarisesta synnyinkaupunkinsa Jyväskylän, mutta erityisesti asuinkaupunkinsa Hyvinkään maisemien kuvaajana, poikkeuksellisena persoonana ja ajattelijana. Vartin pituinen installaatio on näyttelijä Teuvo Ahokkaan käsikirjoittama ja hän itse myös esiintyy Yrjö Saarisen roolissa. Teatteri, kuvataide ja taidehistoria ovat saaneet harvinaisen hienon kokonaistoteutuksen, josta taidemaalari Yrjö Saarinen syttyy tuntemattomana meille nyt elämänmakuisen raikkaaseen taiteilijaeloon.

 

Yrj%C3%B6%20Saarinen%202.jpg

Puutteenmäki (1945)

Yrjö Saarinen kuvasi mielellään hyvinkääläistä puukaupunkia pienine asumuksineen. Tässä aiheena on Hyvinkään Puutteenmäeksi kutsuttu seutu - puute oli varsinkin vedestä ja mäen kaivot oli jouduttu kaivamaan valtavan syviksi. Itse pidän hänen tavastaan tehdä violettivärillä ihmisen köyhyyden tyyssijoistakin valoin ja varjoin harmonista, rauhoittavaa kauneutta.

 

 

Yrj%C3%B6%20Saarinen%20%206.jpg

 

 

https://www.hyvinkaa.fi/hyvinkaan-taidemuseo/

 

Lis%C3%A4liite.jpg