Suomalaisten matkat Viroon Tallinnasta eteenpäin keskittyvät yleensä kylpyläpaikkakunnille.

 

Toisenlainen kylpymatkailu on jo vuosia sitten avautunut meille vironkielen harrastajille, jotka olemme saaneet kokea kielen ohella eestiläiskulttuuria kymmenillä matkoilla maan eri kulmille, maakuntiin, murrealueisiin, kulttuurikeskuksiin, teattereihin, museoihin, nähtävyyksiin ja tietenkin suoraan virolaiskansan keskuuteen, kahdenkeskisiin keskusteluihin ja ystävystymisiin saakka.

 

Viron kieli ei tutulta kuulostavissa sanoissaan sittenkään ole kovin helppoa omaksua, varsinkin sen kielioppi on itselleni ylivoimaisen konstikasta ja ääntämisen hienoudet suorastaan arvailtavia puhumattakaan intonaatiosta. Mutta keskusteluissa pärjää jo rohkeudella ja vähäisilläkin kieliopinnoilla, sillä kielikylpyjen määrä korvaa osan puuttuvista taidoista. Itselleni ja puolisolleni esimerkiksi on viimeisen vuoden aikana kertynyt jo seitsemän eri sisältöistä, muutaman päivän pituista käyntiä maan eri puolille, pääasiassa kuitenkin virolaiseen teatteritarjontaan tutustumassa ja ihastumassa.

 

Rakveresilhuetti.jpg

 

Rakvere, noin 100 kilometrin päässä Tallinnasta itään, on pieni viihtyisä kaupunki. Sillä on tyylikäs, ikää ja perinteitä henkivä kunnon teatteritalo, iso ja pieni teatterisali ja oivallinen teatterin taiteilijakunta. Monipuolisten omien näytäntökausiensa ohjelmistojen lisäksi teatteri organisoi kesäisin myös Euroopan uusinta teatteri-ilmaisua peilaavan monipäiväisen Baltoskandal-teatterifestivaalin sekä tuottaa kauniin lehtevässä teatteripuistossa toimivan kesäteatteri-esityksen. Talvisin teatterin ohjelmistossa myös vierailee runsaasti maineikkaita teatteriesityksiä. Teatteri tekee useiden taiteilijoiden ja taiteilijarymien kanssa yhteistyötä - mm. lahtelaisen Teatteri Vanha Jukon kanssa se valmisti kolmen näytelmän sarjan. Teatteriyhteistyö noteerattiin Suomessakin vuoden teatteritekona Kulttuuriministeriön Valtionpalkinnolla.

 

Viron teattereissa myös perinteinen vanhakuosinen huvinäytelmä on voimissaan. Kevyemmät klassikkotekstit ja vuosikymmenten ikäiset komediat täyttävät teatterien katsomot illasta toiseen. Kävimme viime viikonvaihteessa asian todistamassa kahden eri teatterin ja näytelmän kokemuksella. Perinteinen teatterikansa on mieltynyt harmittomista tarinoista ja niiden juonista ja pitää tapanaan tulla juuri niitä viihdykkeekseen katsomaan ja täyttämään salit.

 

Rakvere%20teater.jpg

Armastavt%20naist81.jpg

 

Rakveren teatterin ohjelmistossa esitettävä ranskalaisdramaatikko Robert Thomasin vuonna 1961 kirjoittama näytelmä Kahdeksan rakastavaa naista on suoranainen ihme, sillä sen esitykset jatkuvat jo neljättä näytäntövuottaan Rakveren teatterissa. Missä tahansa teatterissa, ainakin suomalaisteattereissa, moinen olisi nykyisin lähes mahdotonta. Tämä hienoksi ranskalaisfilmiksikin 2002 tehty käsikirjoitus elää nykyisin renesanssiaan myös suomalaisissa harrastajateattereissa.

Ranskalaisyhteisön perintei ja moraalia ilmentävä tosi vanhanaikainen tarina hyväksi, rikkaaksi, jaloluonteiseksi arvostetusta miehestä, ympärillään kahdeksan naista: vaimo, kaksi tytärtä, vaimon sisar, isoäiti, miehen sisar, taloudenhoitaja ja sisäkkö vie katsojan jonnekin 1950-luvulle. Todellinen jokaisen naisen ajatuksiin piilotettu piirileikki rakastamisen, pettämisen, rakastumisen, mielistelyn, röyhkeyden ja naisten erilaisten suhteiden sidoskudelmista mieheen paljastuu, kun mies löydetään yllättäen murhattuna huoneestaan. Mysteeri jännittyy naisten huomatessa ovet lukituiksi, puhelinyhteydet katkaistuiksi ja poistumistiet tukituiksi. Naisten suhteet toisiinsa käyvät vallatonta piirileikkivauhtiaan maailman kaikkinaisissa naisellisuuden variaatioissa, räiskyen, räjähdellen, nauraen, itkien ja käsikähmässä tapellen, lopulta todellisessa mustahuumorisessa tragikomediassa murhaajaa jokainen toisistaan etsien.

Juoni sinänsä lienee tässäkin se katsojia kiehtova, tarinallinen vetovoima, joka nykyihmisen vetää pikku seikkailuun mukaansa.

 

 

Esitys tarvitsisikin komedian ja tragedian ääripäihin yltävän, mielikuvituksellisemman henkilöohjauksen, jossa näyttelijäkarakterisoinnin huippuosaajat puhaltaisivat henkilökuviinsa elävän sielun ja sytyttäisivät tulkinnan uskottavaksi ja teoksen tyyppigalleriallaan tragikomedialliseen päättymättömään, pähkähulluun vauhtiinsa. Nyt näyttelijäilmaisu vaikuttaa kovin tavanomaiselta, ehkä joskus liikkeillään ja tempuillaan liiankin tarkoitukselliselta yleisönkosiskelulta, mutta kokonaisuutena varsin värittömältä puhenäytelmältä. Ülle Lichtfeldt sisar Augustinena luo onneksi huiman, farssisen tyypittelyn ja sadasosasekunnintarkkaa liikunnallista ilmaisua - hänen lipsumaton ikäneitohahmotuksensa, crazy-tyypittelynsä hurmaa ja luo esitykselle sen tekstin vaatiman komediatason. Anne Veesaar Gaby-äiti näyttelee uskottavan, sopivan temperamenttisen suvun keskushahmon ja Ines Aru varman, mutta kovin perinteisen hössöttävän Isoäiti-hahmonsa taitavasti.

Näytelmän pitkä epilogi-monologi, jossa tapahtumien palaset kootaan, ei melodramaattisessa asussaan onnistu. Lavastuksen väriharmonia, toimivuus ja tyylikkyys viehättää. Ohjelmalehtikirjanen kalenterisessa kekseliäisyydessään, lukuisissa mietelauseissaan, toimivuudessaan ja korumaisuudessaan on poikkeuksellisen kaunis ja onnistunut.

 

RAKVERE TEATER

8 ARMASTAVAT NAIST

 

Käsikirjoitus Robert Thomas    Käännös eestiksi Raimond Kaugver

Ohjaus Eili Neuhaus    Lavastus Reili Evart 

 

Rooleissa Ines Aru*, Anne Veesaar*, Ülle Lichtfeldt, Marin Mägi-Efert, Maarika Mesipuu-Veebel, Liisa Aibel, Helgi Annast, Eili Neuhaus

(*vierailija)

Arvio esityksestä Rakveren Teatterin suuressa salissa 29.1.2016

 

 

 

vana%20baskini%20teater.jpg

 

Baski%20teater.jpg

 

Rakveren Teatterissa koimme Vana Baskin -teatterin vierailuesityksenä amerikkalaisen John Patrickin näytelmällisen pilailun Petised (Huijarit). Tekstille on sukupolvesta toiseen tilaus, kertoohan se ihmisten ikiaikaisesta tavasta, oveluudesta ja taidoista huijata toisiaan ja yhteiskunnan järjestelmiä, kykyä pistää toisten hyväntahtoisuus oman näennäisen hyväntekeväisyyden nimissä rahoiksi.

 

Tarina on samalla sarkaistinen huumoriviritys erityisesti katolisiin maihin, heidän pyhään koskemattomaan uskoonsa, sillä juonittelijoiden sieluina esiintyy nunniksi sonnustautunut huijarikaksikko.

Keskusjuoni on huijarikaksikon tuottava rahalipaskeräys julkisilla paikoilla, moraalisena motiivina orvon, Pariisissa opiskelevan veljentyttären taideopintojen rahoittaminen. Virkavalta kuitenkin pidättää toisen ilman keräyslupaa toimivan nunnan ja astuu kuvioihin yhteiskunnan järjestyskoneiston rankaisevana tasona. Juoneen sisältyy vielä ammattivaras, joka retkellään eksyy valenunnien asunnolle ja keräillessään sieltä saalistaan yllätetään itse teosta. Lopulta koko neljän joukko välejään, oikeuksiaan, velvollisuuksiaan ja moraaliaan selvittäessään tajuaa olevansa yhteishenkinen, neljistään vahva kopla, vannoo raamatun nimiin toimintansa ja jalkautuu kaupungille kukin vuorollaan tuottoisaan almujenkeruuseen.

Näytelmä on suomalaisittain seuranäyttämöllisen tyypillinen viaton hupailu. Juonen kymmenet pikkudetaljit, sujuva, runsaspuheinen ja monenlaisia käänteitä koukeroiva dialogi ei suuria aatteita tarjoa.

 

Kevyt teksti vaatiikin onnistuakseen sitäkin taidokkaammat näyttelijät, joista ylinnä nunna Angelicaa tulkitseva Anne Paluver riemastuttaa ronskiudellaan, määrätietoisella käskyttämisellään, elämänuskollaan ja elävällä tyypittelyllään esityksen ilottelevaan, pysähtymättömään vauhtiinsa. Hänen pomoutensa vastakohta on Marika Korolevin esittämän huijarikumppanin, nunna Theresan, kauniin, herkän, kaappijuopon nuoren naisen naiivi välittömyys. Yhdessä he luovat koko näytelmän jännittävyyden ja kiinnostavuuden. Raivo Rüütelin poliisi ja Janek Sarapsonin varas jäävät melko pysähtyneiksi  hahmotelmiksi: Vello Jansonin ohjaaman esityksen näyttämöllepanoon sekä roolien luonnehdintoihin pitäisi saada lisää terävyyttä ja persoonallisuutta esityksen vauhdittamiseksi. Kärt Reemannin tulkitsemaan Tanjaan ohjaus on antanut sitäkin enemmän luonnetta ja persoonallisuutta. Käsikirjoituksen teeman sinetiksi Tanja saapuu Pariisista salaperäisen puhevikaisena, mutta ylivoimaisena huijarien kuningattarena todella rahoissaan - hän on viisikosta ylivoimaisesti eniten huijannut tekemällä onnistuneita jäljennöksiä arvotauluista ja myymällä niitä.

 

Suuressa teatterisalissa, sen 14. penkkirivissä, eivät Baskin-teatterin sadat repliikit jokaiselta tavulta, sanaltaan, äänenväriltään enää kuuluneet. Myös kiertävän teatterin lavasteet tuntuivat kovin matalilta taivaan korkeuksiin ulottuvassa päänäyttämöluukussa. Mutta hyvällä mielellä ja naurusuin esityksestä palailimme jälleen täpötäyden salikatsomon keralla.

 

VANA BASKINI TEATER

PETISED

Käsikirjoitus  John Patrick   Käännös ja ohjaus  Vello Janson  Lavastus  Jaak Vaus

Rooleissa  Marika Korolev, Anne Paluver, Janek Sarapson, Raivo Rüütel, Kärt Reemann

Esitys 30.1.2016

 

 

 

 

Myös Viron poliisimuseo sijaitsee Rakveressä

 

Eesipolitseimuuseum3.jpg

Viron poliisimuseossa käynti on harvinaisen suurenmoisesti avartava, interaktiivinen, moderni ja todella mielenkiintoinen kokemus. Saimme erinomaisen Natalia-oppaan kanssa täydellisen ohjauksen museon erilaisiin toimintoihin ja niinpä vietimme museossa parituntisen todella hauskoihin, salaperäisiin ja opettaviin asioihin sormin, käsin, jaloin, poliisivarustein puettuina, poliisintutkimusvälinein varustettuina poliisin moninaiseen työhön tutustuen ja näin käytännössä kokeillen.

Alla linkki museon sivuille, aukioloon ja museon toimintaan

http://politseimuuseum.ee/

 

Eestipolizeimuuseum.jpg

Kolmipäiväiseen teatteripainotteiseen Rakveren matkaamme sisältyi tällä kertaa myös Eestin Poliisimuseoon tutustuminen.

 

Museoon sisälle päästyämme meistä vierailijoista tulee liikennepoliiseja ja rikostutkijoita. Kokeilemme käytännössä rikostutkijan työtä. Turvavyön testaus, reagointinopeuden mittaus, juopposilmälasien kokeilu, pakenijan pysäyttäminen piikkilankamatolla, osallistuminen joukkolevottomuuteen mellakkapoliisin varustein, sormenjälkien ottaminen (jokainen saa omansa mukaan), kasvojentunnistamisrobotin toiminta, väärennetyn rahan tunnistaminen, valheenpaljastintesti jne.jne....

 

Piikkimatto.jpg

Piikkimatto ja sen tehokkuus

 

Eesipolizeimuseo2.jpg

Sormenjälkiemme otto ja niiden analysointi

 

Kun kolme päivää olemme puhuneet viroa (räägineet eestiä) laivan, hotellin, ravintoloiden, kahviloiden, kauppojen, teatterin ja poliisimuseon henkilökunnan ja bussinkuljettajan kanssa ja uppoutuneet kahteen täysin vironkieliseen teatteriesitykseen ja kahden tunnin vironkieliseen opastukseen Poliisimuseossa, olemme taas muutaman prosentin lisänneet aktiivista kielitaitoamme ja samalla nauttineet sataprosenttisesti Viron kielikylpyretkestämme.