VANHAN%20PUUKOO.jpg

                                                                                         Kuva  Hanna Kaitila

Ainopuiston teatteri tuo tämänvuotiseen kaupunkikesäämme jo toisen teatterikulttuurisen yllätyksen. Se loihtii eloon kaupunkimme menneisyydestä yhden meidän peruslahtelaisten rakastetuimman paikan, vanhan kauniin, tunnerikkaan puukirkon  ja välittää sen menneisyyden tarinoita niin valtavan mielenkiintoisesti, että koko nykyinen kirkonmäki alkaa suurine lehmuksineen ja koivuineen hymyillä tuolle enkelien räystäälle ripustamalle kauniin korumaiselle vanhan puukirkkorakennuksen jäljennöskankaalle.

 

Vanhan%20puukirkon%209.jpg

Vanhan%20puukirkon%20tarina%204.jpg

 

Entisen ja samalla nykyisen kirkkorakennuksen perustamiskamaralle, yhteiselle Kolkanmäelle, sen menneisyydelle, haamuille, menninkäisille ja sen seinien ympärillä kirmaaville nuoruuden valloittaville leikeille ja riemuille saamme Ainopuiston produktiossa nauraa ja hymyillä. Ei tämä mitään näytelmää tai satua ole - ei ainakaan reilu 130 vuotta sitten.

 

 

 

Timo Taulo on jälleen napannut aiheen, jota vanhemmat lahtelaiset suorastaan yhä janoavat, varjelevat ja hellivät muistoissaan ja kokemuksissaan - aiheen, mistä nuorimmat lahtelaiset eivät ikipäivinä ole edes kuulleetkaan. Jo pelkkä ajatus siitä, että muka joku jo 1970-luvulla purettu rakennus voi olla niin ainutlaatuisen arvokas, että siitä on tehtävä näytelmä, tuntuu täysin absurdilta, vähintään höperöiden dementoituneelta vanhojen hyvien aikojen nostalgialta.

 

 

 

Yksi kaupunkilaisuuden ja sivistymisen edellytys 130 vuotta sitten oli lähes kaikkia kansalaisia määränneen kirkonvallan ja kristillisen käsityksen mukaan kirkkorakennus - rakennuksen sakramentillinen Jumalan sanan pyhyys ja voima. Ilman kirkkoa seudulla ei nähty olevan päätösvaltaa eikä tulevaisuutta. 

 

Lahtelaisten kirkolliset toimitukset ja asiointi suoritettiin Hollolan kirkolla, jonne talvisin mentiin pitkin Vesijärven jäätä, jalkaisin, suksilla tai hevosrekikyydillä ja kesäisin veneellä tai pahaista maantietä pitkin, mutta rospuuttoaikana piti pidättäytyä kirkonmenoista ja sakramenteista, siirtää hautajaisiakin, koska kulku pyhitettyyn kirkkoon ei ollut mahdollista.

 

Tästä alkaa Ainopuiston teatterin omaperäinen Vanhan puukirkon tarina - ei teatteri, ei kirkko, ei esitelmä, vaan todellinen historiallinen kavalkadi siitä, miten Lahden ensimmäinen kirkko päätettiin rakentaa itse, hoitaa tontin osto, kustannukset rahankeruin ja lahjoituksin samoin rakennustarvikkeet materiaalilahjoituksin sekä suurelta osalta itse työ talkoilla. Näin syntyi kuuluisan kaunis Lahden vanha puukirkko 1890, Keski-Lahden kirkoksi viimeisinä 1970-luvun aikoina vielä kutsuttu kaunis pyhättö - Lahden omistama ensimmäinen julkinen rakennus kauppalan omaan omistukseen, ja kirkon toiminta kauppalan palkkaamalla kappalaisella täysin ilman Hollolan pääseurakunnan kirkollisia varoja.

 

Yleensä muistot kultaavat asioita, mutta Taulon ja Ainopuiston teatterin käsittelyssä ne kääntyvät eläviksi, luovat uusia näkökulmia, sytyttävät menneisyyden eloon, sävähdyttävät uudella tietämyksellään todellisuuden takaisin menneisyydestä, pelästyttävät aikakausien haamut piiloistaan liikkeelle - ja mikä aina takuuvarmasti taulolaisuudessa tapahtuu - riemastuttavat elävyydellään, kuten tämä leikkien, tarinoiden, kunnallispolitiikan ja elävien lahtelaiskuuluisuuksien ajan, puheenaiheiden ja yhteisten ponnistusten kavalkadi vanhasta puukirkkopahasesta synkällä Lahden vielä piskuisen kylän Kolkanmäen laella, suuressa Hollolan mahtipitäjässä.

 

 

Kirkon perustusmaaperästä, Kolkanmäestä, välittyy kaksijakoista sekä ajan taikauskoista että pyhän sakramenttista, pahojen henkien, menninkäisten ja taivaisten enkelien tarinoita. Näinä päivinä Kirkkopuistomme lehmusten alla ne melskaavat meille sinne sijatulle täydelle satakaksikymmenpaikkaiselle penkkikatsomolle, pauhaavat, laulavat, ilakoivat ja riemastuttavat.

Koko tarina on niin luonteva kuvitelma menneestä - vielä toteen perustuvakin - että hykertelemme sen monilla ajankuvilla mukana ja omiin vähäisiin menneisiin kuvitelmiimme nyt todella innostuneina.

 

Paria asiaa jo minun on pakko vielä raottaa eilisen kokemukseni riemusta.

 

Vanhan%20puukiorkon%20tarina7.jpg

Yksi kokeamiani nerokkaimpia näytelmäkohtausalkuja:-  paloviinapullon korkin pamahtava irtikiskaisu

 

Raittiusaatteen voimallinen tulo Lahden seudulle vaati kylän kukkahattutätien talkootoimia saada kaikki kauppalan väki, erityisesti sen merkittävät persoonat allekirjoittamaan raittiuslupauksen ja viimeinkin paloviinan keitto seudulla loppumaan. Vanhin lahtelaisyhdistys Raittiusyhdistys Säde eli silloin täysissä, uuden ajan airuen nuorissa voimissaan. Kirkon varojen keräyskin sujui yhteistyössä Seurahuoneen nettovoittovarojen taipuessa rakennettavan kirkon rakennuskassaan ja Raittiusyhdistys Säteen ymmärtävässä hengessä, koska tarkoitus pyhitti keinot silloinkin.

 

Tai miten erilaiset kuorot eli köörit juhlissa milloin mitäkin ohjelmaa, tuttua laulua esittäessään kaappasivat nyt meidät tuttuihin melodioihin mukaansa. Tai miten eri kohtaukset vetivät talkootyöhön iästä riippumatta, muuttuivat luontevasti kaikkkien velvollisuudeksi osallistua myös oman kirkon rakentamiseen.

 

Vanhan%20puukirkon%20tarina%206.jpg

 

Toinen se, miten äkkäämme nyt helposti tänä englanninkielen ylivallan vuosituhannella suomalaisyhteisön virallisen puheen reilun sadan vuoden takaa sujuneen meille miltei vieraan ruotsin kielen saati kirkkolatinan tahdissa, jotka tuntuvat meistä suorastaan mahdottomilta ymmärtää. Ruotsin kieli ja sen hallinta olivat yksinoikeutettua virallista protokollaa ja jättivät tahallaan käsittämättömyydellään ja yksinoikeudellaan koko suuren kansan tietämättömänä vallan pelkoon.

 

Timo Taulolla on pohjattomassa mielikuvitustakataskussaan suuri henkilöarsenaali osaavia esiintyjiä, jotka ovat jo lähivuosien saatossa käyneet tutuiksi roolipersooniksi erilaisina hahmoina. Kapteeni Fellmanina tutun joviaali Miikku Tolonen, läkkiseppä Juho Johanssonina osaava Kim Ruuska sekä äänirautana ja kuoronjohtajana monissa serenadeissa ja laulukuoroissa Anne Majaniemi kumppaneineen ovat menneisyytemme takuuvarmoja välittäjiä.

 

Vanhan%20puu%2011.jpg

 

Mutta tässä hauskan vauhdikkaassa historiallisessa kuvaelmaketjussa, vanhan kirkon tarinassa, keskeiseksi persoonaksi nousee niinikään tutun näyttelijän Mikko Hannulan luoma seudun papiston edustaja, vanhan puukirkon eli saarnahuoneen käyttäjäpersoonana. Hänen esityksen alkupuolen jyrisevä saarnaava patetiansa on meille monista tauloesityksistä tuttua, mutta nyt näytelmällisen puukirkkotapahtuman toisen näytöksen kirkkojuhlan luontevuus hämmentää ja suorastaan kutsuu mukaansa Hannulan papillisessa, sujuvan inhimillisessä kansanomaisuudessa, seremoniallisessa luontevuudessa.

 

Tuleehan tuossa kolmevarttisessa ensimmäisessä näytöksessä selväksi monta tosiasiaa. Onneksi pääsylippuna toimiva ohjelmalehtinen valottaa asioita hyvin ja keskeisesti. Tässä arviossani riittää vain tiedoksi, että keskeinen tekijä, lahjoittaja ja toimija oli kapteeni August Fellman myös tässä puukirkkohankkeessa.

Vanhan puukirkon tarina kertoo pikavilisevän kyllästyttämättömästi vuosiluvuin, ikkuna- ja ovimäärätiedoin, henkilönimin kirkon suunnittelijat, rakennuksen vaiheiden ja sen eri tekniikan rakentajat, materiaalin hankinnat sekä lahjoittajat ja mikä nautinnollisinta ennen kirkkoa ja vielä kirkkoa jo rakennettaessakin Kolkanmäen kuulun maineen.

 

Vanhan%20puukirkon%20tarina%203.jpg

 

Tarinaa kertovat raikkaan suloiset ja hauskat Pallas Tornatorin ja Pyhättömän kauppalanenkelit (Jalina Kiintola ja Jenny Orpana) ja missäpä muualla sen parhaiten meille täydelle kirkkopuiston katsomolle selvittäisivät kuin kiipeämällä tikapuita pitkin taivaaseen, ylös nykyisen Alvar Aallon kirkon katolle ja sieltä meitä ja tapahtumia havainnoiden, kommentoiden ja meitä hauskuuttaen.

 

Monet tanssit, lasten omat puukirkkorakennelmat, hautajaisleikit sekä tietenkin obligatooriset jäykähköt seutukunnan kerman keskustelut kirkkorakentamisen tiimoilta kulkevat nopeasti sisällössä ja monenlainen tenhoava aito laulumusiikki nostaa kuivaa sisältöä eloisaksi.

 

 

 

Timo Taulolla on hyvän ohjaajan tarkka tunto. Samat näyttelijät eri rooleissa saavat Taulolta jonkinlaisen roolikaavun ilmeisesti sanalla tai parilla. Ja katsos - heistä tulee kuin uusia persoonia. Se on ohjaajan ja näyttelijän yhteistyön selittämätöntä, mitä nautittavinta taikuutta. Muuten ei voisi ymmärtää sitä valtavaa työpanosta, jonka Taulo ainopuistolaisten aina lähes kolmenkymmenen teatterilaisen kanssa saa Lahden kesäkulttuurin merkittäväksi elementiksi tänäkin kesänä peräti kolmella erisisältöisellä esityksellä.

 

Vanhan puukirkon tarinassa puvut, tehosteet, liikunta - kaikki olivat huoliteltua, täyttä katsojan nautintoa.

 

Vanhan%20puukirkon%20tarina%208a.jpg

 

Puhumattakaan tyylikkäästä toisesta näytöksestä, jonka aitous kirkonvihkimisjuhlana hakee vertaistaan kauneudessa, liikuttavuudessa, musikaalisuudessa ja koruttomuudessa. Saati kirkkokahvit pullineen, pipareineen aidoista Vanhan puukirkon aikaisista kahviserviiseistä, jotka kruunaavat Vanhan puukirkon tarinan.

 

 

 

Kirj. ja ohj. Timo Taulo

ROOLEISSA:

Pallas Tornator, kauppalanenkeli  – Jalina Kiintola

Pyhätön, kauppalanenkeli – Jenny Orpana

Tekla Vuori, rullatehtaan työläistyttö – Nella Saario

Julius Johansson, läkkisepän poika  – Christian Ruotanen

Juho Johansson, läkkiseppä – Kim Ruuska

Alma Johansson, läkkisepän vaimo – Eva Sireni

Maria Johansson, läkkisepän tytär  – Kaisa Nikkilä

August Fellman, kapteeni – Miikku Tolonen

J. G. Snellman, kirkkoherra – Mikko Hannula

Hilma Malka, Säteen raittiussaarnaaja – Marika Kaasalainen

Rullatehtaan kööri:

Karoliina Vuori, köörinjohtaja – Anne Majaniemi, Annastiina  – Lena Nikkilä, Sylvia  – Marja Räsänen, Taava – Tiina Malaska, Liisi  – Marja Okkola, Ottilia – Marianne Siikalampi,  Ines – Helena Linttinen

Kauppalan lapset:

Vuokko – Viivi Toivanen,  Orvokki – Minea Toivanen, Kielo  – Ada Lius, Heta – Aada Okkola, Hertta – Maria Huotari, Lahja – Pinja Liikaluoma, Varpu – Aida Rosenberg

Ensi-esitys Lahden Krkkopuistossa 18.7.2019

 

https://www.ainopuistonteatteri.fi/etusivu/puukirkko/

 

Lis%C3%A4liite.jpg