Olavi%20Lanu.jpg

Olavi Lanu

1925 - 2015

Lahtelaisen kuvataiteen keskeinen voimahahmo Olavi Lanu on kuollut. Hänen merkityksensä lahtelaiselle ja suomalaiselle taide-elämälle on poikkeuksellisen suuri. Olavi Lanu ja Tutta Vuori-Lanu tulivat Lahteen 1956 ja aloittivat yhdessä, molemmat varsin omaperäisillä persoonallisuuksillaan pitkän työuran (Lahden keskikoulussa, myöhempi nimi Launeen yhteiskoulu) koululaisten opastukseen taiteen saloihin. Pariskunta säteili omalla koulutuksellaan, opetusotteellaan, sisäisellä ja ulkonaisella olemuksellaan vetoavaa, tarttuvaa ranskalaista charmia ajan nuoriin oppikoululaisiin.

Tutta (k.1988) ja Olavi Lanu olivat monet vuodet (1969-73) myös keskeinen voima Lahden Taiteet -yhdistyksessä. Lanut ideoivat sen ikimuistettavaksi kaikkien eri taiteenlajien ja taiteilijoiden yhteiseksi areenaksi, jossa niin kirjallisuus, musiikki, kuvataide kuin teatterikin löysivät toisensa, tukivat ja kannustivat toisiaan. Lanujen organisoimat useat Lahden Taiteiden kulttuuritapahtumat olivat odotettuja, värikkäitä ja rennon rempseitä, ohjelmallisia taidetapahtumia, joihin yleisöryntäys oli aina taattu.

Olavi Lanu taipui ilmaisussaan yhtähyvin herkäksi siveltimen käyttäjäksi, työtä pelkäämättömäksi betonivalun uurastajaksi kuin myös usein suuren yleisön edessä sanavalmiiksi luennoitsijaksi, hauskuuttajaksi tai suorasukaiseksi kriitikoksi. Taideopetuksensa syvimmät jäljet Lanu uursi Lahden muotoilu- ja taideinstituutin pitkäaikaisena, pidettynä, taitavana, kiisteltynä ja räiskyvänä, taiteeseen ja sen raadolliseen työhön uppouttavana opettajana. Hän piti itseään aina kaikessa työssään taidemaalarina. Hänen aktiivitaiteilijauransa oli pitkä ja monipuolisen ansiokas. Yksi sen merkittävistä, maailmanmaineisista saavutuksista oli osallistuminen kutsuttuna suomalaistaiteilijana Venetsian biennaaliin 1978.

Itselläni oli onni tutustua Olavi Lanun ohjaamiin, lavastamiin ja käsikirjoittamiin teatteriesityksiin 1960-70 -luvuilla Lahden nuorisoviikon teatterikatselmusten raadissa. Olli oli jo tuolloin aikaansa edellä teatteritaiteessakin: näyttämöteokset olivat visuaalisesti häkellyttäviä, raflaavia ja esityksinä sisällöltään shokeeraavia sekä teatteritaiteena absurdia, täysin uutta teatteria Suomessa.

Sain vielä 1989 -1995 olla Olavi Lanun ja hänen puolisonsa Tarjan mielenkiintoisessa kuvallisessa opastuksessa heidän suuressa ateljeekolossissaan. Vein muutamat oppilasryhmät seuraamaan Ollin kehittämää uutta kuvanveistotekniikkaa, lasikuitumuottiin Renkomäen sorakuopassa valettua, teräsverkolla vahvistettua betoniveistosta ja sen monivaiheista, useita teknisiä avustajia vaativaa valmistusta.

Tästä omintakeisen ja rohkean tekniikan avulla syntyneestä veistostaiteesta silloinen Lahden kulttuurilautakunta innostui niin, että tilasi Lanulta kokonaisen veistossarjan Kariniemen luonnonpuistoon. Olli ahkeroi suuret, vaativat teokset oman ja mittavan avustajakunnan voimin neljässä vuodessa ja suururakka valmistui 1992. Nämä  kookkaat, luontoaiheiset, luontoon erinomaisesti istuvat teokset kahdentoista veistoksen veistospuistokokonaisuutena muodostavat sykähdyttävän komean ja kansainvälisesti ainutlaatuisen Lanu-puiston, nähtävyyden ympäri vuoden. Lanun töitä on monin paikoin Suomea ja Lahdessa mm. keskustassa (Lanun aukio), Ristin kirkon edessä (Mariankadulla) sekä Lahden kaupunginteatterin edustalla.

Hauskimman muiston taiteilijapersoona Olavi Lanusta sain viedessäni noihin aikoihin juuri hajonneen Neuvostoliiton valtion Viipurin läänin johtavia kouluviranomaisia koko illaksi tutustumaan lahtelaiseen maailmankuuluun professoritaiteilija Lanuun, hänen ateljeehensa. Olli paasasi juuri Suomen Viipurin läänin olleen hänen kuvallisen ilmaisunsa synnyn a ja o. Olli nimittäin oli syntynyt Viipurin maalaiskunnassa ja välirauhan ja jatkosodan aikoina ollut nuorukaisena vapaaehtoisena betoniestejoukkueessa valamassa tiesulkuja rajavyöhykkeille, oppinut siinä tehtävässä betonivalun monet niksit ja myös sen läpivärjäyksen. Lahden venäläisvieraat, viipurilaiset korkeat kouluviranomaiset saivat kuulla sinivalkoisen kuvataiteilijan suusta riehakkaan hauskasti kunniansa: "Ilman ryssän hyökkäystä vapaaseen Suomeen minusta ei olisi koskaan tullut betonitaiteilijaa. Kiitos teille!"

Olavi Lanu on palkittu monesti, ylinnä professorin arvonimellä ja Pro Finlandia -mitalilla. Hirtehishuumorinen persoona, työteliäs ja aina uutta etsivä, luova taiteilija, elämän suuri vitaalinen taidemaalari ja seremoniamestari on nyt poissa.

http://www.paijat-hamewiki.fi/wiki/Olavi_Lanu