Teatteri Vanha Juko, Rakveren Teatteri  ja Teatteri Telakka ovat valmistaneet yhteistyönä kolme näytelmää Köök/Keittiö, Kullervo ja Petroskoi.  Valtion näyttämötaidetoimikunta antoi vuoden 2013 näyttämötaiteen Valtionpalkinnon tunnustukseksi tästä esimerkillisestä maiden ja teatterien taiteellisesta yhteistyöstä. Petroskoi-näytelmää esitetään parhaillaan Virossa Rakveren Teatterissa sekä myöhemmin Tallinnassa, Pärnussa ja Viljandissa.

Petroskoi-normal.jpg

Jussi-Pekka Parviainen ja Minja Koski                                                                                                                 Kuva Kai G. Baer

Petroskoi

Teksti Jussi Sorjanen

Ohjaus, dramaturgia  ja koreografia  Ari Numminen  Apulaisohjaus ja dramaturgia  Jussi Sorjanen 

Valosuunnittelu  Katja Muttilainen  Pukusuunnittelu  Tiina Helin   Musiikki Antti Raekallio

Näyttelijät 

Mait Joorits (Rakvere)   Jussi-Pekka Parviainen (Näty)  Minja Koski (Juko)  Petri Mäkipää (Telakka)  Kaisa Sarkkinen (Telakka)

Petroskoid-normal.jpg

  Kuva Kai G. Baer

Petroskoin alun viipyilevässä sinfoniaalisessa hämäryydessä, rekvisiitassa ja lavasteissa elävät muinainen uhrikalmisto pääkalloineen, uhritulineen ja uhriaterioineen, erottuvat kymmenet ristiarsenaalit aikakausien uskomusten mukaan hakaristeihin, lenin-päihin saakka. Menneisyyden kansantavat ja hartaus, ylinnä ortodoksisuus, ankkuroivat meidät perinteisiimme suomalais-ugrilaisen itkulaulun ja karjalaisen kaihon kaipuun soidessa teoksen alkusävelissä.

Äkkiä kaikki tuo menneisyyteen ja juuriimme ankkuroiva perinteemme hävitetään, revitään, lakaistaan pois, tehdään tarkoituksettomaksi. Vielä hetken siellä täällä helähtää kansanlaulu ja rakkauslaulu, nyt rinnallaan jo iskelmä. Pian korvissamme vuorottelevat niin balalaikkainen slaavilaisuus kera helistinlusikkain ja kumisevasti vispaavien rumpujen kuin rävähtää hevirock hurjaan liikuntaan korvamme melulla huumaten. Näin aikakaudet limittyvät, sekoittuvat, häviävät tarkoituksettomiksi. Viitekehyksemme muuttuvat, ahmimme korvin ja silmin tapahtuneen ja tapahtumien symboliikkaa esityksen ärsykkeiden runsaudesta kukin ajatuskykymme mukaan. Jääkö tässä myllerryksessä mitään pysyvää jäljelle. 

Ihmiset - heihin hetkessä ihastumme, sillä nämä Petroskoin ihmiset ovat vilpittömän eläviä, aitoja ja ajattelevia, energisiä, leikkiviä homo sapiens -täydellisyyksiä tai -mitättömyyksiä, täynnä elämää ja tätä päivää - lihaa ja verta, itkevää ja nauravaa, tuntevaa inhimillisyyttä tulvillaan. Juuri heissä on esityksen mukaansatempaavin voima - kas heille on annettu shamaanimainen taito kertoa ja värittää elämäntarinaansa kehon kielellä. Nilkan pieni kääntö, ryhdin muutos, pään asennon merkitsevyys, katsekontakti, ilmeen pieni sävy, huumori - koko esityksen kattava moderni tanssi välittyy tunteiden vyörynä, huumaa meidät esittäjiensä persoonallisuudella ja vahvalla yhteisilmaisuvoimalla. Tämän uudenlaisen ohjauksen ja dramaturgian, teatteriestetiikan mukana vauhti, voima ja väkevä inhimillisyys ovat läsnä teoksen jokaisessa kohtauksessa.

Näyttelijätyö on kauttaaltaan hurmaavan heittäytyvää: hauskuus, riehakkuus, vapaus ja hallittu yhteismeno tarttuvat ja vievät mukaan. Ilon ja vakavuuden vuorottelu, ihmisen tuska ja kaipuu tuntuvat niin vilpittömän aidolta, että sieluun saakka koskettaa: Petri Mäkipään muhean valloittava ja tarttuva kansanomainen hassuttelu, Jussi-Pekka Parviaisen moneen hienoon henkilökarikatyyriin yltävä eläytyminen ja musikaalisuus, Mait Jooritsin koskettavasti tulkittu venäläinen katkeruus suomalaisuuden edessä, Kaisa Sarkkisen taitavasti erittelevä, viiltävästi esittämä kohtaus venäläisyyden riisumisesta maamme kamaralta sekä musikaalisuudessaan lumoavan Minja Kosken monet toinen toistaan kauniimmat sävellykset ja sanoitukset, sisäistetyt laulusoolot, ylinnä hänen hieno, teoksen loppuun soimaan jäävä herkkä, koruton tulkintansa.

Teos on komea näyte teatterin uudesta tulemisesta, sen voimasta kertoa ja vaikuttaa, sen tekijöiden taidosta uskaltaa heittäytyä ja sanoa rohkeasti. Petroskoi, väliin seestyneen satuttava ja vielä useammin ihmismielten räjähtelevä, lapsenuskoisen lämmin, leikkivän hauska ja tanssiva musiikillinen kokonaisuus, karnevalisoi raikkaasti kansojen katkeria menneisyyksiä, puhdistautuu ja näyttää pienen ihmisen tulevaisuuden uutena kirkastuvana mahdollisuutena. Petroskoi on ilmaisuloistokkuudessaan kansainvälistä uutta luovaa tämän päivän teatteria - kiehtovan monimuotoinen teatterifresko.

Arvio Rakveren Teatterin Väike Majan esityksestä 22.2.2014

Arviot trilogian muista osista:

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2014/02/kookin-onnistuneempi-kielikeitos

http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2013/09/kullervot-ja-heidan-aitinsa

 

kynä1.jpg

PS

Petroskoib.jpg

Lahtelaisista eestinkielen opiskelijoista koostunut delegaatio vieraili ylläarvioidussa esityksessä. Näyttelijä Mait Joorits kertoi esityksen jälkeen omia kokemuksiaan näytelmän harjoituksista ja esityksistä Suomessa sekä yhteistyöstä maiden välillä.

http://www.flickr.com/photos/heigoteder/sets/72157641181243213/