Onko kuntatason demokratia ihan muualla kuin kaupunginvaltuustossa tai hyvinvointialueen maallikkohallinnossa?

Tuntuu olevan. Samat puheenjohtajakasvot ovat kumpaisessakin miltei poikkeuksetta naamoineen meille kertomassa ja aina molemmissa samaa: vain me tiedämme, mitä nyt säästetään ja muutetaan ja mikä ennen demokratialla ja asiantuntemuksella hoidettu asia pistetään nyt kaupan kohteeksi ja euroiksi.

On siksi hyvin ymmärrettävää, että fiksuimmasta päästä ihmiset häipyvät tämmöisestä - suorastaan purukumimaisesta sisäänlämpiävästä päätöstyperyydestä. Valtuusto on jo menettänyt täyden arvo- ja arviovaltansa vuosia sitten ja hyvinvointialueen rakenteet määräytyivät heti nyt alussa sellaisiksi, ettei maallikoilla ole sielläkään muuta valtaa kuin äänestää sovitulla puoluesidonnaisella leimasimen tavalla.

Monet tärkeät viralliset päätöslautakunnat, koulujen johtokunnatkin on jo aikoja sitten lopetettu, neljä suurta yleislautakuntaa päättää suppean kaupunginhallituksen lisäksi kaikista asioista eikä asuinpaikallisella tasolla ole kuin sattumalta yhteisöllistä toimintaa, josta sen asukkaat päättäisivät tai saisivat päättää halutessaan. On joitakin poikkeuksia sentään kovin vaisusti kaupunkiimme puhkeamassa.

Kumppanuuspöydät – vaikka sana onkin valtion sisäiseen hallintoon aina hallitusneuvottelija-puheenjohtajaa myöten jo pesiytynyt huonekaluhirvitys ja kummallisuus - niin Lahdessakin nämä kumppanuuspöydät ovat jo toisen valtuustokauden kuin huonekaluvalmistajan pöytämarkkinointiyhteisöinä toimineet. Yksi etu niissä on: ne ovat vähemmän ei-poliittisia ja niissä voidaan puida eri kaupunginosista tulleita alueen omiakin asioita ja ehdottaa niiden toteutusta. Nämä pöydät tosin eivät ole lainkaan päätösvaltaisia, vaikka pöytien jäsenille maksetaankin kokouspalkkiot - ne voivat vain ehdottaa ja ideoida.

 

 Erinomaisinta taisi olla kumppaanuuspöydästä lähtenyt nuorekas idea, joka pari viikkoa sitten toteutui: alle 16-vuotiaille varhaisnuorille oli oma sessionsa Sibeliustalossa, kolmine orkestereineen. Tuo sukupolvesta toiseen tavoittamaton nuorten joukko, johon ei mikään kovin järjestäytynyt tai paikoilleen luutunut kaupungin nuorisotyökään pysty pureutumaan - koki tulleensa kerrankin myönteiseksi voimavaraksi kaupungissamme noteeratuksi - edes kerran vuodessa muutamaksi tunniksi.

Nyt olisi tilaa kansalaisten ollut ottaa eri kaupunginosapöytiin yhteyttä asiassa kuin asiassa. Kaupunginhallituksen 5.6.23 kokouksen § 209 kumppanuuspöytiin liittyviä edellisten vuosien tuloksia lukiessa ne ovat kovin vaatimattomia. Kaupunginhallituksen tehtävänä on viisaudessaan asettaa kumppanuuspöytien uudet jäsenet tänään kokouksessaan. Kaupunginhallituksen pitää tarkoin tutkia esityslistassa jäseniksi ehdotetut monet kymmenet jäsenet. Niitä lukiessa tuntuu nololta, että jatkuvasti itsestään ja erinomaisuudestaan kirjoittavat (katso ESS:n mielipideosasto tänäänkin) samat kansalaiset, jotka haluavat päteä olevansa uusia pyöränkeksijäneroja asiassa kuin asiassa tuntuvat uudessa kumppanuuspöytien jäsenversiossa saavan nyt lisää pätemisfoorumia. Ei semmoinen demokratia oikeastaan ole enää demokratiaa, jossa kansalainen itse ehdottaa itseään pöytäkumppaniksi.

Kaupungissamme kytee jo nuorissa ja toivottavasti vanhoissakin uusi yhteisen toiminnan ja yhteisöllisyyden sävel. Nyt palauttamaan demokratia kauas valtuuston jäykkyydestä ja hyvinvointialueen päätöspykäliköistä - ihmisen ja yhteisön tasolle.

Onhan niitä sanakummallisuuksia muitakin. Lahti kunnostautuu useassa yrityspuistossa. Koko Suomi ja maailma taas tuulipuistoissa. Noissa puistoissa ei luonnon vihreys hallitse eikä ilmaa ja maailmaa lehtivihreä yhteytä luonnon elämää tervehdyttäväksi, raikkaaksi, elinkelpoiseksi, puhtaaksi, kauniiksikaan tai maisemaltaan ihailtavaksi luonnon upeudeksi. Omalaatuisia pöytiä ja puistoja nuo maat ja mannut, järvet ja meret, kohta koko Suomi ja maapallo täynnä.