On onnen kantamoista päätyä istumaan parituntinen Teatteri Vanhan Jukon syksyiseen Kirsikkapuistoon. Jukolaisten Tsehov-tulkinta on kuin puhdistava kertaus tai ajatuskylpy maailmanmenon eilisestä ja nykypäivästä. Tulkinta kelpaa kuntouttavasta ihmismielen kauneusjumpasta näyttämöntäyteisen hienon liikekielensä ja häikäisevän sisältörikkaan, toimivan lavastetaiteensa ynnä tarkoin punnitun valaistuksensa ja äänimaailmansa puhdistaessa ja hivellessä katsojan aistit kautta koko esityksen.

Tsehovin tarpeettomien, mutta itsensä sekä toisensa tuntevien ihmisten tunteet ja mielen pyrkimykset ohjaaja on kuorinut sisuslihaan saakka ja me odotamme katsomossa henkeä pidättäen, samaistuen näitten ihmisten voimakkaitten tunnetilojen kanssa muutosta, joka on ounasteltavissa: Kirsikkapuiston keskiluokkaisten ihmisten maalaiskartanossa on vanha maailma ryskyen kaatumassa maahan. Ihmiskunnan rappioelämä on tsehovilaisittain rivien välissä ja sovituksen tähän päivään miltei nerokkaasti oivallettuja, pistosmaisia kosketuspintoja sisältönä esityksessä koko ajan: kuin katsojan ajattelua härnäävänä sähköistävästi läsnä.

 

Uusiutunut tulkintatapa

Tulkinnan perusvoima on kuitenkin teatteritaiteen ydin – heittäytyvät, eläytyvät taiteilijat, jotka tässä Kirsikkapuistossa vievät meidät mukaansa ja ajatusmaailmansa syövereihin uudistuneella, hämmentävän sisäistyneellä näyttämöilmaisullaan. Tuon ilmaisun rajat ovat laajentuneet lähes äärettömyyksiin: hurjasti fyysinen viimeinen tango, höyhenen kevyet näennäiskeskustelut elämästä ja kuolemisesta, luokkayhteiskunnan murenevasta voimasta tai hetkeksi (vaikkapa Pariisijakso) keveyttävä uusi-ilmeinen huumori vievät katsojan väkisin mukaansa, kiitettävän usein hymyyn hetkeksi vapauttaen ja kohta perään äärimmilleen latautunut kohtaus pingottaa meidät pohtimaan ihmistä ja hänen kipeää sieluaan.

.

Kurkistuksia henkilöitten mielialoihin

Vain  reunahuomautuksin väitän itselleni, että Jukon vanhoista peruspilareista Kirsi Asikainen sekä Maria Nissi eivät vielä ole kylliksi selkeyttäneet puheilmaisuaan. Heidän hahmottamansa elämään kyllästyminen, katkeroituminen, pako keinotekoiseen pinnalliseen iloon (tilanomistaja, leskirouva)  ja hylätyn naisen kohtalon elämänkaarikuva (ottotytär) ovat silti vahvoja luomuksia: molemmissa näyttelijättärien fyysinen ja emotionaalinen ilmaisu on koskettavaa.

Hannu Salminen (kauppias) tulkitsee perinteisemmin ja luo suomalaismurretapailulla turhankin helposti tunnistettavan tyypin. Kirsikkapuiston maailman raharikkaana tuhoavana tollona hänen tulkintansa kulminaatiot sivaltavat kulttuuriköyhän yhteiskuntamme nykypäivää kuin raju ruoska. Joel Mäkisen  (lakeija) virittää kevyen rennosti näyttämöllle maailmankaupunki Pariisin atmosfääriiä. Minja Koski (sisäkkö) on aina ihastuttavan musikaalisuutensa vuoksi nyt turhankin tavanomaisessa roolitehtävässä näytelmän loppulaulun tulkitsijana.

Antti Haikkalan (ylioppilas) idealismi on niin luontevaa ja kirkassilmäistä, että katsoja vakuuttuu: olisiko tuon idealismin aika myös juuri nyt. Haikkalan esittämä tekstilainaus Kiannon agitaattorimonologista on yksi esityksen sovituksen ja tulkinnan helmistä: mahorkan tuoksu entiseen suurmaailmaan, pilvenpoltto tähän päivään, teksti yhteiskuntaluokan rahvaan nousun päiviltä ja tulkintatapa herkimmästä herkintä tunnetta, nykyaikaa! Vera Veiskola (tytär) rakentaa mielenkiintoisesti, tyylillä, menneen ja nykyajan ikivihreän raikkaita, romanttisia tunnekukkakimppuja.

 

Syksyn lahtelainen teatteritapaus

Teatteri Vanhan Jukon Kirsikkapuisto on kokonaisuutena syksyn teatteritapaus Lahdessa. Koko perheelle, kaikenikäisille on esityksellä annettavaa raikkain ja roimin mitoin. Jukon Kirsikkapuisto on uusiutunutta, energisesti latautunutta ja hienosti säädettyä hyvää teatteria, joka riemastuttaa, haltioittaa ja ajatteluttaa pitkään.

 

Joel Mäkinen ja Minja Koski

 

Teatteri Vanha Juko

Anton Tsehov:
KIRSIKKAPUISTO

Ohjaus ja sovitus: Jussi Sorjanen  Lavastus: Työryhmä avec, Kotkan poika  Puvustus:Heli Salomaa

Valot: Ilari Siivola  Äänet: Janne Louhelainen

Näyttämöllä: Kirsi Asikainen, Antti Haikkala, Joel Mäkinen (TeaK), Maria Nissi, Minja Koski, Hannu Salminen ja Vera Veiskola (LAMK). ,

 

http://www.teatterivanhajuko.fi