Lahden kansanopiston 1. vuoden teatteriopiskelijakoulutus järjesti viikonvaihteessa näyttämöllisen illan, jossa opiskelijat esittivät harjoittelemansa kymmenen pientä dialogikohtausta heille vartavasten kirjoitetusta uudesta näytelmätekstistä. Kokonaisuuden ohjasi opiston teatteriopetuksen vastuuopettaja Timo Raita.
Dialogi-illan tekstit oli kirjoittanut Miro Apostolakis. Hänen viisi eriaiheista, erihenkistä, sujuvadialogista tekstiään muodostivat hienon, toimivan kokonaisuuden ja tuntuivat kerrassaan kiinnostavilta teemoiltaan - laadultaan jo suorastaan minidraama-herkuilta. Niiden tematiikka ja draamallinen muoto oli ladattu eräänlaiseksi kahden yhtä vahvan ihmisen henkiseksi mittelöksi, jossa tulkitsijoilla oli mahdollisuus koskettaviin tunteisiin ja suuriin mielialan muutoksiin, ottamaan mittaa henkisestä voimastaan vastanäyttelijänsä kanssa.
Takaisin Kuva Ronja Siitonen
Todellakaan sama Kuva Rita Raaska
Lapsuuden ikimuistettavat hauskat kokemukset, nuoruuden tuskan epätoivoisuus, oman psyyken koettu trauma, ensirakkauden huuman epävarmuus, kumppanin luotettavuus ja luottamus saivat teksteissä omat episodinsa.
Ammattiteattereissa ohjaaja pyrkii useimmiten varmistamaan ohjaamansa näytelmän onnistumisen valitsemalla rooleihin ajatustensa mukaisesti kokonaistulkinta-ideaansa sopivat näyttelijäpersoonat - jopa kiinnittämällä niihin jonkun tv-julkimon. Lahden kansanopistossa kokeiltiin nyt raikulia ideaa - arvottiin sekä dialogitekstit että myös niiden esittäjät. Viisi eri kohtausta esitettiin kahdesti, siten että sama kohtaus oli roolitettu kahdelle eri esittäjäparille. Mitähän semmoisesta umpimähkästä seuraisi - ehdin ounastella.
Pelkkää hyvää, sillä teatterikatsoja pääsi jälleen nautiskelemaan ja oivaltamaan teatteri-ilmaisusta tekstin erilaisia tulkintamahdollisuuksia - ja nuo uunituoreet tulkinnat osoittautuivat mietityiksi, hyvin tulkitsijoilleen istuviksi, maistuviksi, laadukkaiksi teatteripaloiksi.
Ainakin liikkeen ja tekstin kannalta tällä kertaa Kansanopiston teatterin kehuttu pieni teatterisali osoittautui entistäkin haastavammaksi. Kymmenen metriä pitkä ja kolme metriä leveä esityslava, jonka kymmenmetrisellä sivulla sijaitsi katsomo, oli tyly areena näin intiimeille keskustelukohtauksille. Hieman ilta tuntuikin rauhattomalta, kun kaikki kymmenen esitystä käyttivät koko laajan tilan mahdollisimman tarkoin hyväkseen, katsojien päiden seuratessa norjin niskoin estradia päästä päähän liikkuvia näyttämöasemointeja. Myös näyttämöpuheen äärimmäiset voimakkuusvaihtelut toisinaan ottivat korvan alasimet ja vasarat koville erottelukyvyissään. Tekstin sisältö ja liike sinänsä toimivat hyvässä balanssissa ja toimivuudessa kautta koko illan.
Onnistumisen takasi kuitenkin täydelliset kontaktit vastanäyttelijöihin, jotka eivät hetkeksikään herpaantuneet. Kaikissa kohtauksissa tuo vaativa, keskeinen tavoite toimi persoonallisen elävästi ja uskottavasti, luontevan intensiivisesti. Näin tärkeimmät, näyttelijän luomat hahmot syttyivät eloon ja aitoon vuorovaikutukseen toistensa kanssa. Näyttelijätaiteen perusolemus oli löytynyt.
Dialogikohtaukset ja näyttelijät:
Takaisin Carita Hiltunen & Ida Riikonen
Tiia Lyijynen & Christian Lairikko (kuvassa)
Todellakaan sama Evita Aaltonen & Vincent Kinnunen
Melina Tolppala & Sauli Pietarinen (kuvassa)
Mielikuvituksen tuotetta Nella Backman & Roosa Vuokkola
Veera Anttila & Emma Johansson
Palaa kotiin Esme Kaislakari & Emma Pälsynaho
Ilona Karppelin & Vilma Tuomi
Koliikki Roosa Honkanen & Ronja Keiramo
Clarissa Rosi & Valtteri Juvonen
Arvio kirjoitettu 17.11.18 Lahden kansanopiston Teatteri I - dialogi-illasta
https://www.teatterikoulutus.fi/uutisia/teatteri-1-dialogit-2018
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.