Hjalmar Munsterhjelm, Metsämaisema Hauholta Hämeestä, 1870-luvun alku, yksityiskokoelma. Kuva: Hämeenlinnan taidemuseo, Reima Määttänen 

Suomea muutaman viikon korventanut trooppinen helle tai kolkkotuulinen hieman alle kolmentoista asteen kesäsää talttuvat molemmat taidemuseoissa.

Niissä lämpötila on sopivan tasaista ja viileää, hengitysilma keuhkoille miellyttävän pikkukosteaa sekä äärimmäinen rauha ympäristön melusta ja melskeestä vallitsee nykyisissä museoissa. Teknisissä suunnitteluissa ja ratkaisuissa, teoksille tarkoitetuissa ilmastoinneissa ja viihtyvyydessä museot eivät ole enää tunkkaisia muinaisjäänteitä, vaan tämän päivän moderneinta, viehättävintä tilaa ihmisen ja taiteen tarpeisiin.

Jo monta vuotta omasta taidemuseosta haaveilleet lahtelaiset saavat onneksi tunnin ajomatkan päässä Hämeenlinnan taidemuseossa kokea maailman mittapuussakin ja tietenkin suomalaisittain ainutlaatuista maalaustaidetta, kun ilmastoitu viileys ja tunnelma kiehtovat kävijänsä ja vapauttavat hänet kokemaan hyvää taidetta mielin määrin ajan ja kiireen unohtaen. Hämeenlinnan taidemuseolla on antaa oman maakunnan suurten, valtakunnallisesti merkittävien taiteilijoiden töistä valmistetut taidenäyttelyt molempiin hienoihin taidemuseorakennuksiinsa.

Suomalaisen maisemamaalauksen 1800-luvun suurin nimi Hjalmar Munsterhjelm (1840-1905) on esillä vanhan museorakennuksen - Engelin makasiinin - kahdessa kerroksessa merkittävimmillä töillään.

Munsterhjelmin esillä olevissa 120 työssä näkyy saksalaisen taidekoulutuksen tarkka ja vaativa koulutus ja sen tuloksena aivan valloittavat maalaukset, näkymät ja maisemat niin suomalaisessa lumessa kuin kesäisestä luonnostakin. Erityisesti hänen maalauksensa kuutamoidyllit ovat suomalaisen maalaustaiteen suurta kansainvälisyyttä.

Hjalmar Munsterhjelm, Kuutamo, 1883, yksityiskokoelma. Kuva: Hämeenlinnan taidemuseo, Reima Määttänen

Yllättävää kuitenkin jo maallikollekin on, ettei Munsterhjelmillä ole kykyä loihtia maisemiinsa eläviä olentoja, ihmisiä tai eläimiä. Poikkeuksetta ne hänen töissään ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneita.

Munsterhjelm oli suosittu ja työteliäs taiteilija, hänen töitään ostettiin ja kerättiin. Kaikkiaan arvioidaan hänen maalanneen 1400 työtä. Pääasiallinen maalauskohde on hämäläinen luonto.

Hjalmar Munsterhjelm 14.6.-15.9.2019

Uudemman museorakennuksen - Lohrmannin makasiinin - alakerran täyttää Kalle Carlstedtin (1891-1952) vaativat puuleikkaukselliset ja uurtamistaidolliset piirrokset ja vesiväriteokset - Carlstedtilta on esillä lähes 80 työtä, vedostaiteena, kirjankuvituksena ja exlibriksinä.

Seppeleentuoja, vesiväri 1910 Hämeenlinnan taidemuseon kokoelmia

Carlstedt taas tavoitti oppi-isiltään, lähinnä Hugo Simbergiltä teoksiiinsa - vaativissa puuvedoksissaan ja aiheissaan - huumorin elämän suolana. Hänen usein makaaberi kuolemanleikkinsä on sydämentäyteistä elämänriemuista iloa. Taidoiltaan hän on loistava piirtäjä, aistikas värisommittelija ja hillitty värienkäyttäjä, aiheiden nerokas pelkistäjä.

Luurangot, piruhahmot, rammat ja köyhälistö olivat tyypillisiä aiheita hänen maalauksilleen ja töilleen, joiden taustana on hahmoihin liittyvä symbolismi. Vanajaveden luonto ja Sääksmäki olivat hänen luontoaiheittensa lähtökohtia.

Kotimaan kasvot
5.12.2018 -16.2.2020

Lohrmann-makasiinin yläkerrassa voimme myös tutustua siellä vielä ensi helmikuuhun asti esillä olevaan näyttelyyn ja vertailla vaikkapa Akseli Gallen-Kallelan ja Eero Järnefeltin maisematöitä ja yrittää arvailla kaukaakin kumman työstä milloinkin on kysymys, sekä tietenkin nähdä koko Suomen maineikkaimmat maalaukset ja veistokset aitoina, samassa näyttelyssä.