Lahden kaupungintalo oli viime lauantaina ensimmäistä kertaa kuluvalla valtuustokaudella arvoisessaan tehtävässä: siellä kunnioitettiin Euroopan rakennusperintöpäivää, jota on alettu viettää syyskuun toisena viikonloppuna ympäri maanosaamme. Teemana oli tänä vuonna Euroopan päätöksentekopaikat - kaupungin- ja kunnantalot.
Harvoilla kunnilla koko Euroopassa on Eliel Saarisen suunnitteleman kaupungintalomme vertaista, komeaa, kaunista, ajan ylevöittämää, hyvinhoidettua luomusta päätöksentekojen puitteiksi. Luulisi näissä 1912 valmistuneissa ja asiantuntevasti entisöidyissä ruhtinaallisissa tiloissa syntyvien päätösten olevan myös sisällöltään demokratiaa kunnioittavia, henkeviä, monen sukupolven päästäkin kauaskantoisuudessaan hämmästeltäviä.
Rakennusperintöpäivän ja perinteiseen Taidelauantai -ohjelmaan liittyneen tilaisuuden varsinainen sisältö, kunnallisdemokratia Lahdessa ja erityisesti kansalaisvaikuttaminen kaupunkimme päätöksentekoon oli kiinnostanut ainoastaan kahta kuntamme 59 valtuutetusta, toinen jaksoi vain piipahtaa paikalla puheenvuoronsa verran, toinen oli koko ajan läsnä pyydettynä panelistina.
Emme suostu vain nöyriksi alamaisiksi
Kaupungintalomme vintillä, talon akustisesti kehnoimmassa ja rakennustaiteellisesti tyylittömimmin saneeratussa valtuuston tiedotustilassa järjestetyn paneelin tulos jäi vastuuttoman laihaksi.
Jo parin vuoden ajan tilaisuuksista toisiin toistettujen, tympivien, katteettomiksi, valheellisiksi osoittautuneiden vakuuttelujen kaikkensa kaupunkilaisten hyväksi tehdystä osallisten kuulemisesta kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilaisen suusta - täydennettynä virkamiehen mahdollisten iltatöiden rasittavuudesta kansalaisille järjestettyjen tilaisuuksien järjestelyissä - piti palauttaa lahtelaiset kuulijat maan nöyriksi matosiksi. Toisin kävi, sisuunnuimme lisää: kaupunginarkkitehdiltä vaadimme kokonaisnäkemystä kaupungistamme, virkamieheltä edellytettävää palvelua ja oikeita tietoja!
Eikö toimeen tartuta
Myös kaupunginhallituksen puheenjohtajan Kari Salmen monisanaiset, useissa yhteyksissä kuullut liian ympäripyöreät pohdinnat – jotakin pitää todella tehdä kansalaisten ja valtuutettujen keskustelujen käynnistämiseksi - saivat kolmikymmenpäisen yleisön taas kerran turhautumaan. Samoja mantroja on hoettu valtuustokaudesta toiseen: nyt kansalaisvaikuttamisen noustessa 5000 adressin allekirjoittajan muodossa Ranta-Kartano -päätöksen yhdeksi käännetekijäksi olisi kansalaisaktivismin luullut kiinnostavan päättäjiä vähintään perustamaan säännöllisesti kokoontuvan keskustelupiirin kuntalaisten kanssa. Missä teot?
Kulttuuriperintönä kansalaiskeskustelu on vieras laji
Kansalaisaktivisti Taina Luukkasen vertaavat lausunnot saksalaisten arvioista kaupunkikuvamme itä-saksalaisilmeeseen tai puheenjohtajana sujuvasti toimineen arkkitehti Seppo Markun kauniisti, kovin diplomaattisesti sorvaillut kokoavat ajatukset eivät sytyttäneet paikallaolijoita todelliseen alkavaan saati tulokselliseen keskusteluun. Miten olisivatkaan: salissa kun ei saanut kaikista puheenvuoroista akustiikkaongelman tai puheenvuoronkäyttäjän artikulaatiotaidon vuoksi edes selvää.
Keskustelu typistyi pelkäksi vuoropuheluksi
Yleisön monissa kannanotoissa oudoksuttiin kaupungin jo tavaksi tullutta tapaa julistaa kaavailmoitukset nähtäville kesällä, kaupunkilaisten kesälomien ajaksi ja kaikkien mahdollisten asiantuntijoiden poissaoloajankohdiksi: näinhän eivät kuntalaiset suotta pääse vaivaamaan virkamiehiä, todettiin. Yleisöpuheenvuoroissa ihmeteltiin myös päättäjien vastaamattomuusstrategiaa: paikkakunnan valtalehteen omalla nimellä tehtyihin ja suoraan kunnan keskeisille päättäjille yksilöityihin kysymyksiin ei vastata, eikä nettitiedottamisen surkeasta tilasta kukaan päättäjistä ota vastuuta. Erityisen epäluotettavaksi katsottiin kaupungin oman koneiston sisäinen tiedonkulku sekä päättäjien asiantuntemus ja kaava-asioiden tunteminen: esimerkkinä kaupunginvaltuuston puheenjohtajan lehtikirjoituksessa asukkaille paljastunut täysi tietämättömyys Ranta-Kartanon kaavakysymyksessä.
Puitteiltaan, idealtaan sekä järjestelyiltään Euroopan rakennuspäivän Lahden tilaisuus oli hienosti toteutettu, mutta sen anti - kansalaiskeskustelu - jäi tyhjääkin tyhjemmäksi.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.