Karnevaali%20juliste.jpg

 

Lahden kaupunginteatterin suuren ja komean Juhani-näyttämön valtava lava koki 1950-luvun aikaisen iltamaperinteen hengen paluuyrityksen. Siihen kuuluu kaikkien mahdollisten esiintyjiksi aikovien ja jo esiintyneiden sekä valmiiden esiintymistaiteilijoiden suorittamaa sirpaleohjelmaa sekä tietenkin pari iltamien vetonaulaa katsojien houkuttelemiseksi.

 

Tällä kertaa nimeksi on annettu Karnevaali, joka tarkoittaa virallisuuden, vakavuuden ja tärkeyden heittämistä sivuun ja kääntämistä elämänriemuksi, iloksi ja nauruksi, leikiksi, lauluksi ja tanssiksi. Entistä iltamakaavan päätösnumeroa - lopuksi 1½ tuntia tanssia - ei ilta sisällä, vaan tanssit pyrähtelevät itse karnevaali-iltaman ohjelmanumeroina.

 

Jos kauniisti - tekotaiteellisuus sanaa käyttämättä - voisi kuvailla illan antia, niin se olisi iltaman pitopaikan erinomaisuus, sen valotekniikka ja tekniikan hoitajat, suuren lapsiesiintyjämäärän hellyttävän innostunut panos ja yhden vetonumeron loistava, ilotteleva, ammattimainen täyspainoisuus.

 

Iltamiin yleensä parin ohjelmanumeron alkuun kuulunut esiintyjän tarkennus - kuuluuko sinne perälle -kysymystä ei tarvinnut esittää. Teatterin moderni koneisto piti ämyrit niin kovalla, ettei enempää puheesta kuin laulun sanoistakaan enää saanut toistoäänen ylipauhussa selvää.

 

Ehkä nerokkainta ja sympaattisinta on sittenkin itse idea, jossa kerätään mahdollisimman paljon esiintyvää taiteilijuutta lähikunnista kertaheitolla koettavaksi. On kerrottu, että illan perusidea on laadittu siten kuin ihminen haluaisi kerralla kokea kaiken. Siltä se myös tuntui.

 

Ajatuksena kokea samalta istumalta tällaista suurta noin sadankolmenkymmenen persoonan esiintyjäyhteisöllisyyttä on loistelias. Illasta tulikin yhteisöllisen esiintymistaiteen todellinen jättipaketti.

 

Jemina ja Selina Sillanpää ovat olleet tilaisuuden ideoijat ja pääorganisaattorit -käsikirjoittaja, säveltäjät ja ohjaajat. He ovat uhranneet ideoihin, esiintyjäharavointiin, rahoitukseen, tarinan juonen keksimiseen ja moneen moneen asiaan vuosien työn ja oman taiteellisen asiantuntemuksensa, voimansa ja sydämensä.

Samoin Lahden kaupunginteatterin koko henkilökunta, järjestelykoneisto puvustuksesta, lavastushenkilökunnasta, parista näyttelijästä, dramaturgeista alkaen on ollut illan onnistumisen edellytys ja toteutui täydellisesti. Teatterin suurenmoinen tila ja mahdollisuus toteuttaa siinä näin suuri teos on harvinaista kulttuurista lahtelaisuutta.

 

Mistään varsinaisesta musiikkiteatteriesityksestä ei siis ollut kysymys  kun sanoista ei saanut selvää. Käsikirjoituksessa kerrottu tarina illan punaisena lankana ei oikein selvinnyt. Illan rusas määrä uusia sävellyksiä alkoi samankaltaisuuksillaan turruttaa kuulijaa.

 

Vahinko, ettei karnevaalin ilmettä saavutettu. Esiintymisessä oli nuorta ja vanhaa liikuntaa ja koreografiaa, energiaa valtaisasti, hyvin treenatusti, muttei yhtäkään ilon pilkettä näkynyt esiintyjien eleissä tai ilmeissä. Karnevaalin perusilme puuttui. Eikä myöskään teatterillista karnevaaliosaa - komediaa, commedia dell' artea, farssia - karnevaalikäsitteen mukaan ollut läsnä kuin varsinaisessa illan vetonumerossa. Kovin tosikkoa suorittamista, teknisesti, huolella hyvin harjoitettua oli yhteisilmaisu asemointeineen ja ryhmäliikuntoineen.

 

 

Luettelen vain muutaman omaan makuuni kuuluvan Karnevaalin herkkupalan:

 

Musiikkina Lumos-kvartetin monivivahteisesti sovitetut soinnut ovat esityksen taitavinta musisointia ja kohtauksia uljaasti ryhdittävää laaja-alaista, kauniisti sovitettua soundia.

 

Kohtauksista upeimmiksi nousivat suuret lähes koko taiteellisen esiintyjäjoukon liikuntanumerot, kävelykoreografiat ja ekstrana tietenkin jo kaupunginteatterissa useasti toteutettu pyörönäyttämön polkupyöräkohtaus, nyt kymmenellä yhtäaikaisella polkupyöräilijällä ja siihen linkittyvällä oivallisella laulumusiikilla toteutettuna.

 

Salpauksen sirkustaiteilijoiden osuus yksipyöränumeroineen, köysitemppuineen ja köysiakrobatioineen, permannolla tehtyjen hurjien hyppyjen ja yhteisakrobaattinumeroiden suoritukset olivat valloittavia, vaikka eivat yltäneet läheskään sellaisiin tehoihin kuin samojen taiteilijoiden monituntiset sirkusnäytökset Svinhufvudinkadun sirkusareenalla.

 

Ehkä puhtaimmin tulkitsi illan solistiset laulunumerot Selina Sillanpää, jonka omat sävellykset ovat täysin uniikkia, vertaamatonta nykymusiikkia, hämmentävine ylädiskanttinousuineen ja erikoisäänteineen.

 

Illan vetonumeroksi nousi ylivoimaisesti Haapasalon perheen sukukronikan tulkinta. Oma, ronskin rentotarinainen käsikirjoitus näyttelijän ammatista, oma ohjaus, kolmen eri sukupolven tarkka-ajoituksellinen taitava yhteisnäytteleminen ja Ville Haapasalon niin äärimmäisen mukaansatempaava näyttelijäkarisma hersyvässä ja räiskyvässä huumorissaan, fyysinen sekä psyykkinen hurtti eläytyminen kera Saima Haapasalon hienoin nyanssein isäänsä myötäilevä suvun nuorin ja trion vanhin Osmo Haapasalon elämää nähnyt, kypsä, herkullinen hahmo. Läsnä oleminen, ilon antaminen katsojille on sitä esittäjätaiteen ainutkertaista antia, jota nyt saimme.

 

 

 

Karnevaali 2020

KÄSIKIRJOITUS, OHJAUS  Jemina Sillanpää
SÄVELLYS  Selina Sillanpää
KARNEVAALI-TEEMAN SÄVELLYS  Sipe Santapukki
MUSIIKIN SOVITUS Tapio Viitasaari
KOREOGRAFIA Panu Varstala
SIRKUSKOREOGRAFIA Inga Björn & työryhmä
UUTTA MATERIAALIA TEOKSEEN OVAT TUOTTANEET MYÖS Tommy Lindgren ja Timo Kaukolampi
LAVASTUS, PUKUSUUNNITTELU  Tiina Hauta-aho
VALOSUUNNITTELU Harri Peltonen
ÄÄNISUUNNITTELU Jukka Vierimaa
KÄSIKIRJOITUKSEN KONSULTOINTI JA TUOTANNON VALMISTELU Taija Rautio

 

Karnevaali%203d.jpg

Karnevaali%203dg.jpg


 

Ensi-ilta ystävänpäivänä 2020 Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämöllä

Katso lisätietoja esityksestä:

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/242/karnevaali_2020

 

Lis%C3%A4liite.jpg