Galleria Uusi Kipinän neljän huoneellisen uuden näyttelykokonaisuuden täyttää neljän kokeneen ja omaperäisen taiteilijan työt, joissa huoneiden sisällöt erottuvat toisistaan täydellisesti, silti jokaisessa tilassa riittää yksityiskohtia pitempäänkin pysähtyä.

 

 

Kipin%C3%A4%20kes%C3%A4kuu%206.jpg

 

Tuomas Uusheimon ankaran puristinen arkkitehtoninen näkemys toteutuu tarkkaosoitteellisesti kameran kautta. Hän on valinnut ÄÄRIRAJAT-näyttelyotoksensa urheilun maailmasta.

Pelikentän pinnat, tilat, rajat ja jäljet ovat urheilun arkkitehtuurin rakennuselementtejä. Pelikentän rajat ovat pelin, pelaajien ja yleisön kannalta keskeisenä mielenkiintona. Pelin ylittäessä rajat tapahtuu aina sen keskeytys ja muutenkin koko pelin mielenkiinto keskittyy juuri näiden pelikentän rajojen läheisyyteen, niiden ylitykseen, tarkkaan tuomaritulkintaan, loputtomiin jälkipuinteihin. Tarkat rajat ja niiden lähin ulkopuoli ovat urheilurakentamisen elementit, joihin molempiin pelaaminen jättää jälkensä.

 

Kipin%C3%A4%20kes%C3%A4kuu%204.jpg

Porlammilaisten Pessalan veljesten maalaamat kulissit ovat Maakansan Seuratalon seurataloromantiikkaa 1930-luvulta.

 

Uusheimon kohdalla on innostavaa pysähtyä taiteilijan monipuolisuuteen.

Esillä on mm. hänen monisatasivuinen kirjansa Seurantalolla, valokuvia ympäri Suomen. Teos kertoo yhteisen toiminnallisuuden yhteisponnistuksin, usein talkoin rakennetuista juhla- ja toimintatiloista.

Sen kansikuvana Maakansan Seuratalo Pohjois-Iitissä näyttää, miten myös tällaisen talon tiloissa yleisö ja erilainen toiminta on jaettu tarkoin omiin tilaosiinsa: pelkästään taiteellisesti suunnitelluilla kulisseilla rajataan näyttämöllä tapahtuva toiminta omaan atmosfääriinsä ja yleisö seuraajan osaan.

 

 

 

 

Kipin%C3%A4%20kes%C3%A4kuu%207.jpg

 

Täysin toisenlainen, impulsiivinen ote on näyttelyn toisella valokuvataiteilijalla Jukka Tiluksella, jonka työt viestivät uudelle asuinseudulle muuttaneen taiteilijan tuntoja. Paikkakunnan ensikosketuksen vieraus, kylmyys, epäesteettisyys - kuten puretut talot, jättömaat, moottoriteiden reunukset, näkökentän täyttävät loputtomat parkkipaikat, pellot, rautatie, lentokenttä - ovat ahdistaneet ja viimein puristaneet inspiraation vieraan ja kylmän asuinympäristön monotonisuudessa ja herättäneet näkemään juuri arjessa runoutta ja inhimillistä, viehättävää tunnelmatäyteyttä.

 

 

 

 

 

Kipin%C3%A4%20kes%C3%A4kuu%202..jpg

 

Annika Bergvik-Forsander näyttää kuvataiteen tärkeimmän elementin - viivan - merkityksen. Valkealla taustalla taiteilija pystyy mustalla sanomaan olennaisimman, hän todistaa grafiikallaan.

 

Kipin%C3%A4%20kes%C3%A4kuu%207.jpg

 

Bergvik-Forsander liikkuu aiheissaan ja ilmaisutavassaan kansainvälisissä menneen maailman ilmapiireissä, uskomuksissa, vanhoissa tarinoissa, joissa noituus ja taikausko liittyvät puihin, metsään sekä eläimiin. Hän on selvästi myös viime vuosisadan surrealistimestari René Magritten heimolainen kuvatessaan metsän puhetta, ääntä ja sanomaa.

 

 

 

 

Kipin%C3%A4%20kes%C3%A4kuu%208.jpg

 

Niko Skorpion videoinstallaatiota näyttelyn viimeisessä, pimennetyssä huoneessa voi katsella itse määräämänsä ajan.

Sen erilaisin valo- ja äänitekniikoin täyteen ladattu sisältö vaikuttaa turhankin kristallipalloiselta ja epämääräisen monimutkaiselta seurata. Olisin tietenkin halunnut alkeellista jäsennystä, äänen mukailevan kuvaa tai kuvan tekevän sitä äänelle. Testimäisen vanhahtava psykologisen aivomainen kuvasymboliikka saa muotoja, joiden kerronta tuntuu kerroksellisesti lisääntyvän ja jatkuvan päättymättömän neliöjuurisesti.

Ymmärtää tätä teosta ei tarvitse: riittää rohkeus ja sietäminen sen omakohtaiseksi - ihastuttavaksi tai tylsäksi - kokemukseksi.

 

 

Uusheimo - Bergvik-Forsander -  Tilus - Skorpio 26.6.-14.7.2019

 

http://galleriauusikipina.net/

 

Lis%C3%A4liite.jpg