Suomalaisen kesän makuihin liittyy myös kesän oma kulttuuri. Monenkirjavan kulttuuritarjonnan seasta päällimmäisiksi esittelen lahtelaisittain mielenkiintoisen kesäteatterikokemuksen sekä naapurikaupungin upean ja uusia uria aukovan kuvataidenäyttelyn.
Suomalaisen teatteritaiteen hehkua
Lahen ja Hollolan oma Ilona Pukkila hurmaa tänä kesänä Rumana Elsana Ikaalisten kylpylässä. Eeva-Kaarina Volanen säihkyi lähes kuusikymmentä vuotta sitten SF:n Rumassa Elsassa. Tiesitkö muuten, että tämän Ensio Rislakin mainion komedian filmikäsikirjoituksen teki lahtelaiskirjailija Topias tai että Eeva-Kaarina Volasen ensimmäisiin opettajiin kuului lahtelainen Siiri Franssila-Tiainen.
Ikaalisten kylpylän kesäteatterissa vierailee Ruma Elsa. Tämä ikivanha Rislakin komedia on edelleen kestosuosikki suomalaisella teatteritaivaalla. Vanhempi polvi muistaa näytelmän suomalaisesta filmistä Eeva-Kaarina Volasen tähdittämänä. Näytelmän ilmestyessä sen tapahtumien näennäinen kärki sohi akateemiseen maailmaan harvoine professoreineen, Helsinki –keskeisyyksineen ja kirjanoppineisuuksineen. Kuudessakymmenessä vuodessa näytelmän ympäristö on täysin muuttunut, tavanomaistunut, mutta sen sivaltava ja ihmisen raadollisuuden paljastava revittely purevat yhä klassisesti piruillen. Tämän taiten laaditun monipolvisen suomalaiskomedian voima onkin tärkeimmässä: kaivaa erehtyväinen, muotoihinsa kangistunut ihminen esiin ja antaa katsojalle kymmenet terapianaurut puraisemalla jokaista meistä.
Saamarin hyvä olo ja hekuma valtaa Ruman Elsan suggeroiman "agronoomin".
Miten paljastavasti se ilvehtiikään maskuliinimaailman viettien hermokeskuksissa sekä tyhjänpäälle pönkitetyssä arvomaailmassa ja näyttää, kuinka helpoin asein nainen miestä hallitsee, villitsee, hullaannuttaa, pyörryttää, huumaa, tuskastuttaa. Villisti se pöllyttää siinä sivussa myös naisen aseman falskia, muodoille ja sukupolvien perinteille rakennettua asemaa yhteiskunnassa. Mutta ennen muuta esitys on valloittavan hauska, helppo seurata, hulvaton. Sen keskeisenä voimana on Ilona Pukkila - Tampereen Yliopiston näyttämötaiteen kolmannen vuoden opiskelija. Hänessä on tunteiden skaalaa, älyä, temperamenttia, häijyyttä, härskiyttä, luontaista charmia, sensuellisuutta, musikaalisuutta, liikkuvaa salamaenergiaa – miksemme hurmaantuisi, miksemme itsekin menisi päästämme pyörälle, kun koko näyttelijäjoukko ja mainio orkesterimusisointi pelaavat niin vietävän suomalaista kesäteatteria että ihan hykerryttää!
Ikaalisten kylpylän kesäteatteri, Ensio Risklakki Ruma Elsa, ohjaus Jukka Keinonen 4.7.-8.8.2007
Kuvataiteen huippua ihan naapurissa
Lahden oman kuvataidetarjonnan monipuolisuutta pitää aktiivisesti yllä taidepanimo: kuin liekeissä palaen sillä on yhtaikaa monia näyttelyitä. Tavanomaisuudesta vastaa Lahden taidemuseon julistenäyttely. Mutta riittävän lyhyt matka on siirtyä todelliseen kulttuurin kehtoon -naapurikaupunkiimme Hämeenlinnaan.
Hämeenlinnan taidemuseo.
Kesän yllättävin kulttuurikokemus humisee maineikkaan takuuvarmassa Hämeenlinnan taidemuseossa.
Martti Ranttilan öljyvärityö vuodelta 1948 (Hämeenlinnan museon omasta kokoelmasta)
Museon laajan ja tunnetun kuvataidekokoelman rinnalla näytteillä on hämäläistaiteilijoiden mestarillisia töitä.
Markus Kåhren liput lepattavat äänekkään kutsuvasti.
Mutta Markus Kåhren taiteen, hahmopsykologian, tilankäytön, ihmismielen rajoja rikkova näyttely on ylivoimaisesti kesän herkullisimpia ja herkimpiä kokemuksia. Tämä Ars Fennica –palkittu Kåhre on tämän päivän sellainen suomalainen shamaani, silmänkääntäjä, yllätysten ja tilankäytön taikuri, että hän osaa viedä meidät väkisin mukaansa kokemaan ennenkokematonta, esteettisyydestä tinkimättä. Raikas, taiteen perinteisiä muotoja rikkova näyttelykokonaisuus tekee hyvää niin pienelle kuin suurellekin ihmismielelle, hauskuuttaa, ajatteluttaa.
Hämeenlinnan taidemuseo, Ars Fennica- näyttely Markus Kåhre 2.9.2007 saakka
Ja sitten mustikkaan. Poimimismotiiviksi tietenkin mustikkapiirakka ja mustikkapöperö.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.