Pirjo Määttä                                                                                                                                 Kuva Tuomo Manninen

Tunnollisuus elämässä on periaate, joka sopii toisille ihmisille, joillekin se ei istu opettelemallakaan, vaan tuntuu ja näyttää kovin luonnottomalta ja teennäiseltä.

Nuori, vanha - ihminen, nainen, mies, yksinäinen, perheellinen kokee sivilisaatiossamme liian usein normaalisuuden ja normien täyttämisen yhtenä arkensa perusrunkona. Sen jäsentäminen tapoina, viikonpäivien rutiineina voi monelle meistä olla välttämätöntä selvitäksemme. Tunnollisimmat kynänikkarit meistä tekevät listan päivän tapahtumista, poikkeuksista ja viikonpäivien arkirytmistä, monista päiväkohtaisista muutoksista, ja tietenkin noudattavat omaa listaansa tunnontarkasti.

Yleensä lista näyttää aluksi lyhyeltä, mutta varsinkin lapsiperheissä se voi kasvaa suureksi jopa hallitsemattomaksi ja mahdottomaksi, stressaavaksi toteuttaa. Lista ottaa meistä vallan ja vie määrällään, velvoittavuudellaan meidät kiireeseen, tunnollisuudessamme suoritusmäärämme mahdottomuuteen meidät turruttaen.

Ihmisluonne löytää omat polkunsa elää yksin ja yhteisössä, rakentaa tarkoituksella tai sattumien seurauksena tiukan tai löyhän verkon lähipiirilleen sekä rungon omaamistaan ja opituista periaatteista elämälleen ja sen arjen rutiineille – listan.

Jotakin tällaista aikamme kiireistä ihmistä yleistävää ymmärsin kokeneeni nähtyäni Kansallisteatterin Jennifer Tremblayn LISTA-esityksen pienessä, olennaisesti asioita keskittävässä Omapohja-studiossa.

Esittäjän syvälle eläytynyt tulkinta tuntui visuaalisuudessaan ja sisäisessä ajattelussa pelottavan steriililtä, tunteettoman kylmältä: tähänkö me kaikki huomaamattamme tässä elämäntarkoituksessamme sittenkin päädymme - suorituslistamme toteuttamiseen - ketään, edes harvoja läheisimpiämme elämässämme enää huomaamatta.

Pirjo Määtän rooliasu, kuin sadoista listoista neulottu jäykkä kasa suuria muistilappuja, sekä kauniinselkeä, lähes tunteettoman konemainen, viileän toteava mietelmällinen ilmaisu pysähdytti taatusti pohtimaan velvollisuuksiamme, yhteisöllisyytemme rappiotilaa.

Mitä meille enää merkitsevät muut ihmiset - vastaantulijat, ohikulkijat, naapurit, tuttavat, sukulaiset - eikö heitä enää näy omassa listassani tänään, ensi kuussa tai koko vuonna, ikinä?

Jennifer Tremblay

LISTA

Suomen kantaesitys  Kansallisteatterin Omapohjassa

Arvio esityksestä 18.9.2018

Esiintyjä Pirjo Määttä

Ohjaus Irene Aho
Suomennos Reita Lounatvuori
Valo- ja äänisuunnittelu Harri Kejonen

https://kansallisteatteri.fi/