Isä Markus Paattakainen, tytär Maare Arffman, äiti Anni Saviniemi

Suomen Kansallisteatterissa pyörii monenlaiset teatterin ummehtuneisuutta tuulettavat tuotantomyllyt, joiden päämääristä ja tuloksista innostuu. Yhä laajemman katsojakunnan mielenkiinto teatterin lumoavaan ja vähintäänkin aina terapeuttiseen maailmaan on teatterin elinehto. Teatterikatsojan saaminen teatteritaiteen pauloihin, teatterifaniksi, teatterista riippuvaiseksi tai edes kerran vuodessa teatterissakävijäksi on muutakin kuin valmiiden näyttelijöiden, valmiiden näytelmien, gurumaineisten huippuohjaajien valmiita esityksiä.

Kansallisteatterin nyt parinvuodenikäinen oma nuorten draamaryhmä lehautti maailmalle Kalevalanpäivän Pienen näyttämön ensi-illassaan omatekoisen, virkistävästi ympäröivää maailmaansa ja sen kiireisiä, pinttyneitä aikuisia virnuilevan Lähtöjä - näytelmän tästä päivästä, tästä ajasta, kiputuntoja näyttäen ja osoitellen, pohtimaan ärsytellen. Teksti on poikkeuksellisen uudenlaisen draamakirjoittamisen tuloksellista herkkua: draamaryhmän jäsenet ovat valmistaneet itse tekstin ns. Noodi-tekniikalla: teksti on tietoverkkoyhteistyönä kirjoitettu, koottu ja muokattu ilmiasuunsa.

Ajatteluneroutta

Teksti tulvii sisältöä ja ajatteluneroutta, yksityiskohtia useammankin näytelmän teemoiksi.  

Kun kaikki elämän monenlaiset pyrkimykset ovat tyrehtyneet, menneet pieleen, moni meistä haluaisi muuttaa elävää muotoaan vaikkapa puluksi: saisi vain nokkia ja paskoa mitään ajattelematta päivät pitkät, koko elämänsä, enempään pyrkimättäkään.Tai kun perheen myytit, vaikka aikaamme normalisoituneet adoptiomenneisyydet paljastuvat, näytelmän ajatus aukeaa maailman laajuiseksi pohtimaan muunlaisen yhteiskunnan ihmisenä olemisen olomuotoa aina buddismiin saakka. Samalla nuo salatut perhemyytit avaavat aikuisten maailman uudelleen tarkoitukseensa, siihen oikeaan rakastumiseen, nuoruuteen ja luonnollisuuteen.

Kokonaisuus on hulluttelevan hauska, mielikuvituksellinen, puhutteleva farssi. Näyttämökieleltään teos on mallikasta, raikasta, hyvää suomenkieltä.

Esityksen tyylitön tyylikkyys

Ymmärrettävästi moneen ajattelunystyröittemme ääripäähän yltävät tekstin mielettömät pistokset vaatisivat samantasoiset esittäjävalmiudet. Nyt on tyydyttävä hyvätasoisen ilmaisulukiontyyppiseen tulkintaan. Näyttämöllä esiintyvien kirjoittajien joukkoon mahtuu riittävästi muutama persoonallinen, ilmaisuskaalaa, eläytymistä ja heittäytymistä osaava taitaja ja niin viisivarttinen esitys kantaa tekstinsä.

Ohjaajan osuus on sallivasti oikea-asenteinen, sillä parhaimmillaan esitys elää loppupuolen inspiroidun tuntuisissa, vapautuneissa ja tulkitsijalähtöisissä kohtauksissa. Persoonallisuudet värittävät esityksestä omaleimaisen: monityylisestä tyylittömyydestä kasvaa tyylikäs kokonaisuus.

Suomen Kansallisteatterin Teatterikasvatus

LÄHTÖJÄ

Kansallisteatterin nuorten ilmaisutaitoryhmä

ROOLEISSA Maare Arffman, Ümit Bedretdin, Jenny Berg, Katariina Collander, Linda Kartano, Inka Manninen, Saara Mänttäri, Markus Paattakainen, Anni Saviniemi, Janita Vänskä
DRAMATURGIA JA OHJAUS Sanna Ristaniemi 
LAVASTUS Camilla Nenonen (Aalto-yliopisto Taideteollinen korkeakoulu)
PUVUT Ilkka Salakari 
ÄÄNISUUNNITTELU Esko Mattila
VALOSUUNNITTELU Kare Markkola (Metropolia AMK) 
MASKEERAUS Oona Mattila, Noora Montonen (Helsingin kauneudenhoitoalan oppilaitos) 
GRAAFIKKO Antti Kosonen (Varia)
TUOTANTO Janne Jämsä, Marjaana Larpa (Metropolia AMK)

Esitykset jatkuvat kevään aikana kiertueteatterina pääkaupunkiseuden nuorisotiloissa

http://www.kansallisteatteri.fi/etusivu/teatterikasvatus/index_08.php

Artikkelin valokuvat: Lilli Pynnönen ja Camilla Nenonen