2053758.jpg

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

"Tämä maailma on yhtä hautausmaata

hyvästijättöä ja viimeisenä lähden minä

jolle ei ole ketään .."

 

Runonpätkä vie minut selaamaan isänpäivän lahtelaislehteä. Ikääni jo liittyvästi listaan sen kalliisti omaisten maksamilta ilmoitussivuilta kolme tusinaa kuolinilmoitusta. 

 

Hämärän tuolle puolen on siirtynyt Silvennoisen Arvi kunniakkaan 92 elinvuoden jälkeen. Hän teki pitkän työn Lahden kaupungin sosiaaliviraston osastopäällikkönä. Arvi oli vaatimaton, miellyttävä, aikaansaapa ja idearikas mies. Erityisesti muistan hänet melkein neljänkymmenen vuoden takaa Lahden vanhusten Asuntosäätiön isännöitsijänä. Saimme nuoren teatteriseurueemme Nostoväkinäyttämön kunniatehtäväksi kahtena 1970 –luvun alkuvuotena joulun alla vierailla säätiön vanhustentaloissa jouluohjelmillamme satoja lahtelaisvanhuksia viihdyttämässä.

Lehden rankinglistalla Arvi oli sunnuntaivainajista 20:s.

 

Pitkän linjan lahtelaisvaikuttaja Iikkasen Tenho sai elää kolme vuotta päälle kahdeksankymmenen. Hän – pitkäaikainen kunnallispoliitikko, valtuuston puheenjohtaja ja toimen mies oli monessa mukana.

Pikkupoikana, kymmenenikäisenä sain häneltä ensi kerran kutsun esiintymään perustamaansa uuden Ahtialan-Myllypohjan Omakotiyhdistyksen tilaisuuteen.

Reilu vuosi sitten kohtasimme odottamatta viimeisen kerran lähes kuudenkymmenen vuoden tuttavuutemme aikana, nyt Rintamanaisten tilaisuudessa. Hän kutsui minua kohteliaasti taiteilijaksi ja lempirunonsa esittäjäksi. Lausuin tilaisuudessa Yrjö Jylhän "Oli muuan Jooseppi kirvesmies" - runon Pyhä yö. Lempiruno selittyi Tenhon  koulutuksella -rakennusmestari. Hän oli vielä vanhoilla päivillään innokas cooperin suorittaja - urheilumies, kuntoilija ja puuhakas sotaveteraaniaktiivi.

Tenho oli lehden rankinglistan kakkonen.

 

 

"Tien lapsia olemme matkaan syntyneitä,

karavaaniheimoa retkellä elämän.."

 

Näitä Uuno Kailaan Karavaani –runon säkeitä lausui Pentti Iisalo, isänmaan mieheksi tituleerattu, tuttavamme Antero Mäkelän 75-vuotistilaisuudessa reilu vuosi sitten tervehdyksenään syntymäpäiväsankarille.

Sama vanhoilla päivillään lahtelaistunut mies oli sytyttänyt minut kannanotollaan jo vuosi aikaisemmin käyttämällä hienon ja tuiman puheenvuoron Lahden kaupungin ja Omaishoitajien tilaisuudessa. Puheenvuorossaan Iisalo piti yhteiskunnallisena häpeänä tapaa, miten kaupunki kohteli omaishoitajia ja aliarvioi heidän vaikean, uuvuttavan työnsä. Iisalolla oli jo monivuotinen, pitkä kokemus vaimonsa omaishoitajana.

Tämä patriootti pääsi Hämärän tuolle puolen kahdeksankymmenenkahdeksan ikäisenä.

Lehden kuolemien arvojärjestyksessä hän oli kahdella eri ilmoituksella  ykkönen.

 

Liitän kolme vainajaksi ilmoitettua oman elämäni vuosikymmeniin ja pohdiskelen samalla lehtijournalismin arvomaailmaa: kuollessammekin toiset meistä ovat arvokkaampia kuin toiset.

 

2053758.jpg

 

"jättämässä hyvästejä

panemassa ristiä haudalle lahoamaan"

 

Runonpätkät Isänpäiväksi saamastani Pentti Saarikosken RUNOT –teoksesta ovat rivejä  pitkästä runosta Hämärän tanssit