Eilen

Synnyin Lahteen vuosikymmeniä sitten. Lahti-kaupunkini kasvot olivat tuolloin valtakunnassamme ainutlaatuiset kauniine järvimaisemineen, uljaine harjuineen, työpaikkoineen, työntäyteisine ihmisineen, tulevaisuudentoiveineen, aatteineen, vapaa-ajanrientoineen: Suomen nuorin kaupunki oli työnperässä muuttavien nuorten ja suurten perheitten unelmakaupunki.

Tänään

Entisen kauniin Vesijärvemme nykykasvot

Lahden kasvoja ei enää erota sen pöhöttyneestä ruumiista: rumat samalla sapluunalla laaditut samannäköiset laatikkokerrostalojen massat ovat vallanneet ennen komean, ainutlaatuisen lahtelaisjärvemme rantojen näkymät, kaupunkimme pöhöttynyt ruumis on peittänyt upeat harjut - miltei kaikki kauneus, luonnon antama ainutlaatuisuus kaupunkimme kasvoista on insinöörien kauneusleikkauksissa tuhottu. Kaupunkini kasvoista vastaavalla päättäjäjoukolla, valtuutetuilla, ei tunnu olevan pienintäkään ymmärrystä ihmisen elinpiirin kauneuden merkityksestä ihmiselämän arjen mielialalle: pelkin taloudellisin ajatuksin rakennetaan Lahdelle ilme, jossa sen ominaispiirteet murjotaan lähes tunnistamattomiksi, kylmiksi, raha-ahneiksi, kasvottomiksi ja niin kuin  tuhoajat itse kutsuvat trendikkäästi - kaikille maan asutuskeskuksille tyypillisiksi.

Jäljelläkin oleva

Kauniin nelikerroksisen talon tämänaamuiset lahtelaiskasvot

Kun sitten jotakin kaunista maltetaan edes yrittää säilyttää ja kunnostaa, niin sekin osataan Lahdessa kunnallisbyrokratian puumerkillä tuhota, kuten tämä huolella ja maulla saneerattu ja entisöity Niemenkadun asuinkerrostalo. Kaupungin arkkitehtuurista vastaavien ammattitaidon kehnoudeksi, suureksi asiantuntemattomuudeksi ja kaupungillemme häpeäksi voi sanoa tällaisen melu-sortumisseinän rakentamisen - näin tuhotaan kerralla tämäkin pieni kauniiden kasvojen pelastusyritys Lahdessamme.

Rutiköyhä Lahti

Suojeltu lahtelaisten laestadiolaisten rukoushuone Saimaankadun ja Onnelantien kulmassa

En ole uskonnollisten liikkeitten minkäänlainen asiantuntija enkä puolusta niiden massahysteriaan liittyviä tapoja, seremonioita tai ulkonaisia merkkejä. Kun lahtelaiset laestadiolaiset syntyvyydellään jopa kuusitoistalapsisine perheineen vähitellen valtasivat ensin koulunpenkit ja sittemmin myös päättäjien ja virkamiesten pallit, meidän pakanoittenkin on pitänyt mukautua tulemaan toimeen heidänkin kanssaan – liinapäisyydestä ja kravatittomuudesta huolimatta. Heidän konkreettinen maamerkkinsä on vanha rukoushuone, joka on ollut niin monien lahtelaislaestadiolaisten perheitten kirkollisten sakramenttien pyhättö. Tänään tuo rakennus on suojeltu ja edelleen laestadiolaisten omistuksessa, mutta kaupunkimme on vuokrannut sen tilat lasten päiväkodille.

Kävelin viikko sitten  tämän ainutlaatuisen lahtelaispuurakennuksen sivuitse ja ihmettelin kahden kahdeksankymppisen vanhuksen touhua talon edustalla. He paljastuivatkin kotimäkeni Pyhättömän tutuksi laestadiolaispariskunnaksi, joka oli päättänyt äitienpäiväksi siivota entisen rukoushuoneensa, heidänkin vihkikirkkonsa, edustan roskasta ja romusta. Lahden kaupungilla ei siihen työhön monen pyynnönkään jälkeen ole ollut työntekijöitä tai varoja. Kaikenlaista roskaa oluttölkkejä, viinapulloja, erilaista pikkuromua, risuja ja lehtiä, tupakka-askeja oli kymmenen vuoden siivottomuudesta kertynyt lopulta viitisentoista säkillistä.