Faus2.jpg

Harva on se kerta kun teatterin lavalta, saati Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöltä saa kokea elämäntarkoituksen ytimen niin järisyttävän todesti, nauttia näyttelijäntyöstä niin vastustamattoman mukaansa tempaavasti ja pahuuteen viettelevästi, että epäily Jumalan ja Paholaisen olemuksesta kiihottaa tunteemme jo aidosti sielulliseksi tilaksi, esityksen vuoroin raastaessa, polttaessa, naurattaessa, itkettäessä, kirvellessä, balsamoidessa mielin määrin kaikkia aistejamme ja mielialaamme.

 

Laura Jäntin terävä näkemys Faustista ajassamme on yhtäaikaa hurjaa syväsukellusta ihmismielen loppumattomiin syvyyksiin ja aikakausien yhteisöjä hallinneiden uskomustraditioiden kyseenalaistamista, mutta myös karnevaalisen groteskia, häijyn ilottelevaa ja ratkihauskaa pilkantekoa tekohurskaasta elämästämme, teatteristakin. Se on samalla jokaisen ihmisen peiliteatteria, jossa maskimme, suuruudenhulluutemme ja falskiutemme näytetään, intohimomme ja heikkoutemme paljastetaan, tahdoimme tai emme. Vapauttavaa!

 

Keskiaikaisen faust-tarinan, sittemmin Goethen kirjalliseksi luomukseksi sepittämän teoksen ilmiasut ovat kenties runsaimmat elämän ja kuoleman filosofiset pohdinnat viime vuosituhannen eri taiteiden maailmankuvissa. Jäntti tuo neron lailla samat teemat tälle vuosituhannelle, lainaa ajastamme tulkintaan teatterin guruja ja tuo yhteyksiä aina päivänahdisteiseen terrorismiin saakka maailman pahuuden pirullisuudesta ja kauheudesta, elämän ja kuoleman arvaamattomuudesta.

 

Verivala paholaisen kanssa on vanha myyttinen haave ja antiikin yksi uskomus saada yliluonnollisen runsas elämänaikainen nautintojen, hekuman, rikkauksien ja rakkauksien maallinen elämä, bonuksena ehkä kuolemattomuuskin ja vastineenaan sielunsa menettäminen lopulta paholaiselle ja sen mukana loppumaton iäisyys helvetissä. Noissa vuosituhansien uskomuksissa rakkaus on se, jonka tavoittaminen jää vain haaveeksi.

 

Jurkkatulkinnan täydellisyyttä himmensi matalilla lavasteilla korkeaan tilaan luotu näyttämökuva, joka täytti nyt vain horisontaalisesti näyttämöaukon. Se toimi silti erinomaisesti, ehkä karumpana, maanläheisempänä elämän ja kuoleman näyttämönämme, rytmitti teoksen kymmenissä vaihtuvissa verhointeriööreissään, taianomaisissa tulitrikeissään, asetelmallisissa näkyvisioissaan ja hienoissa valonäyissään kera allegorisen enteilevän maagisen musiikin.

 

Faust1.jpg

 

Tiina Weckströmin Mefistofeleelle, charmikkaalle, kamelionttisen juonikkaalle, energiselle mustalle pääperkeleelle ja hänen huumaavan hurmaavalle, kiihottavalle aistikkuudelleen meistä jokainen lankeaisi hetkessä, tai Tapani Kalliomäen huikean tuntevana, ajatuksissaan piehtaroivan ja hellittämättömän kyltymättömän, etsivän ja pettyvän Faustin lailla me miltei värisemme, selkäytimestä saakka lähtevän roolityön välittämän tuskaisen narsistin, etsivän ja epäonnistuvan ihmisen lailla, puhumattakaan Pia Anderssonin tuoman rakkauden kaikkivoivan elämän viattomuuden ja ihanuuden ilmentymää, joka luontaisella kiehtovuudellaan tuntuu meistä kaikista jo täysin tavoittamattomalta, eteeriseltä ihmiselämän kestoiselta saavuttamattomalta haaveelta.

 

Näin näytellään suomalaisteatterin näyttelijäilmaisun huipulla: vain kolmen näyttelijän luoma jännite on niin käsinkosketeltavan tosi, että hikikarpalot kohoavat otsillemme ja jalkapohjamme pureutuvat jännityksestä lattiaan. Teatteri Jurkan Faust on mielikuvituksellisen säkenöivää, tarttuvan intensiivistä näyttämöleikkiä, joka herpaantumatta ottaa helposti tai väkisin täydelliset ohjat meistä, antakaamme esityksen viedä meitä, vaikka nauru ja tuskan hiki vuorottelevat esitystä kokiessamme. Teatterista lähtiessämme olemme kuin uusiksi puhdistuneet, ajattelevammat, hieman toisillemme paremmat ihmiset.

 

TEATTERI JURKKA

FAUST

SOVITUS Ja OHJAUS Faust-aiheiston pohjalta Laura Jäntti
LAVASTUS Kati Lukka     PUVUT Tarja Simonen   VALOT Morten Reinan                  MUSIIKKI Markus Fagerudd

ROOLEISSA   Pia Andersson, Tapani Kalliomäki, Tiina Weckström

VALOKUVAT Stefan Bremer

Arvio Teatteri Jurkan vierailuesityksestä 7.4.2016

Viimeinen esitys Lahden kaupunginteatterissa 15.4.2016 klo 19.00

http://www.jurkka.fi/

http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/