Maanantaikäynti 180 km päässä Lahdestamme –Tallinnassa – on vaivaton, ajatuksia virkistävä, tosin hieman jalkoja väsyttävä matka. Aamujunalla Lahdesta klo 5.40, aamulaivaan Helsinkiin klo 8.00 ja klo 11.00 olet jo perillä.
Jaluta Tallinnan satamasta kohti Vanhaa kaupunkia, sen Paksu Margareeta -portista sisään ja katso oikealle:
1.
Eesti Lastekirjanduse Keskus – Tallinnan kaupungin lahja maan lapsille - on käyntimme ex tempore -kohde. Yksi perhe on jo menossa sisälle taloon.
Kolmikerroksisen kulttuuritalon kirjastohuone on täynnä lastenkirjallisuutta. Sen hyllyistä löytyvät kaikki maailman merkittävimmät lastenkirjat alkuperäiskielellä. Tietenkin eestinkieliset ja eestinkielelle käännetyt lastenkirjat kattavat monet kirjahyllymetrit.
Edgar Valter (1929-2006) on tunnetuin eestiläinen lastenkirjojen kuvittaja. Ennen vuonna 1950 vapaaksi taiteilijaksi ryhtymistään hän työskenteli mm. lukkoseppänä, matruusina, trukinkuljettajana. Hän on kuvittanut noin 200 kirjaa, pääasiassa lastenkirjoja.
Talossa saat kuvan myös monista merkittävistä lastenkirjojen kuvittajista. Parhaillaan on yhdessä galleriahuoneessa meneillään hellyttävän eestiläisen kuvittajaneron Edgar Valterin näyttely. Se saa sinut hyvälle tuulelle hauskoine, sympaattisine hahmoineen.
Edgar Valterin kuvitusta kameran ja vitriininlasin läpi nähtynä
Esillä on myös Viron lapsille ja nuorille pidetyn exlibris -kilpailun todella hienot tulokset kuvina ja julisteina.
Talo on täynnä toimintaa, seinillä loistokkaita suurikokoisia satukuvia sekä jokapuolella perinteisiä ja uudempia leikkikaluja aina internet -versioihin saakka. Monissa lukunurkkauksissa saat keskittyä haluamaasi – kirjaan, sarjakuvaan, elämäkertaan, seikkailuun, satuun. Yhteen näyttelytilaan on vanhasta lastenkirjasta koottu erilaista kuvitusta lähes sadan vuoden ajalta.
Anne Rande
Tapaamme kolmikerroksisen ihmetalon käytävällä Anne Randen, talon johtajatarhengettären. Hän vastaa ja vastailee myös meille runsaasta talon ohjelmasta – oheistapahtumista, viikottain järjestettävistä matineoista, kirjailijavierailuista ja lastenohjelmatuotoksista.
Lopuksi hän miltei kuiskaten kehoittaa meitä kiipeämään kierreportaita talon ylimpään, kolmanteen kerrokseen. Se, mitä siellä tulemme kokemaan, on salaisuus.
Ja totta. Raoitan lukijalleni hieman tätä salaisuutta parin kameralaukauksen verran: todellinen satumaailma hahmoineen, salaperäisine sopukoineen, toimintoineen…
Menkää ihmeessä kokemaan – käynti ei maksa kruunun kruunua!
Yhteystiedot:
Eesti Lastekirjanduse Keskus
Pikk 73, Tallinn 10133 e-mail [email protected]
Urmas Orgusaar
3.
Tallinnan museot ovat näin maanantaisin suljettuina. Kävelymatkamme jatkuu kohti Raekojaplatsia – Raatihuoneentoria, sivuamme sen ja kiiruhdamme Vabaduse väljak 6:een Vabaduse galeriin ovelle.
Tämä kuvagalleria on Eestin taiteilijaliiton ylläpitämä, vuorossa on Urmas Orgusaaren näyttely ”Oma saareni”. Taiteilija itse saapuu paikalle.
Urmas on monipuolinen, moniosaava ammattilainen. Tallinnassa vuonna 1944 syntyneenä hän sai koulutuksensa neuvostoaikaan, valmistui alunperin nahkataiteilijaksi (hänen töitään on pysyvässä näyttelyssä Eestin valtion tarbekunst -museossa).
Urmas Orgusaaren olemme tunteneet jo kohta kahdenkymmenen vuoden ajan, ensin Lahden ja Tallinnan kuvataidekoulujen yhteistyön, vierailujen ja näyttelyiden merkeissä ja sittemmin myös perhetuttavana. Urmas on opettanut vuosikymmeniä Tallinnan lasten taidekoulussa. Siellä hän jatkaa edelleen opetustyötään: maalaaminen ja opettaminen löytävät toisiltaan nyt iän mukana sopuisammin aikaa.
Laskujemme mukaan tämä on jo kuudes Urmaksen näyttely, jossa saamme vierailla.
Urmas Orgusaar on hienostunut taidemaalari: nähtävänä on useita kuvia Pranglin saarelta, jossa Urmas perheineen on viettänyt kymmeniä kesiä omalla, pienellä kesäasunnollaan. Meri ja sen läheisyys on taiteilijallemme innoittava ja inspiroiva niin kesäisin kuin hyisenä talvenakin. Tällä kertaa kuvissa on rohkeasti väriä ja raikkautta, tunnetta ja elävyyttä. Hienoa, näkemyksellistä silmäniloa syventävät pari herkkää pastelliliitutyötä, joissa vanha Tallinna rakennuksineen saa ansaitsemansa kulttuurisen menneisyyden patinaa. Näyttelytilassa vierailee jutustelumme aikana muutama katselija, yksi taiteilijan oppilaskin aina Amerikoista saakka ihastelemassa opettajansa töitä ja joukkoomme liittyy myös Urmaksen Jüri -poika.
Hieno näyttely!
Viikon kuluttua 27.8.galleriassa avaa näyttelynsä lahtelais-hollolalaislähtöinen kuvanveistäjä Marja-Liisa Mäki-Penttilä.
Eesti Kunstnike Liit
Vabaduse väljak 6
10146 Tallinn
[email protected]
4.
Siirrymme nyt vajaan sata metriä Vapauden aukiolle, jonka rinteellä tönöttää hiljattain kiireellä paljastettu Eestin vapaussodan patsas.
Tuo kahden nuoren eestiläisen arkkitehdin satamiljoonaa maksanut pylväsmäinen, vapaudenristillä kruunattu teos on varmasti tärkeä kansallisen itsetunnon symboli, mutta ainakaan näin päivävalaistuksessa siinä ei ole pienintäkään estetiikkaa. Se on valmistettu tsekkiläisestä lasista ja se seisoo kiinalaisesta kivimateriaalista katetulla laajalla aukiolla, joka ei vielä ole läheskään valmis: kokonaisuuteen menee vielä toinen satamiljoonaa.
Muutama patsaalla kävijä tuo sen juurelle eestiläisen kansalliskukkakimpun, ruiskaunokkeja. Jatkamme matkaamme ja keskustelemme sotien muistomerkeistä: muistomerkit ovat aina poliittisia päätöksiä, joiden kuvataiteellinen laatu ja arvo on yleensä kovin pieni, myös täällä meillä Lahdessa.
2.
Palaamme nyt Raekojaplatsille, jonka oluttelttojen ympäröimän aukean keskellä on meneillään moderni balettiesitys.
Kaiuttimista kaikaa naislaulaja-alton aaria sadoin desibelein, nosturi pyörittää tanssijaa villisti ja huimasti. Siirrymme Raekojaplatsin kahvilaan leivoskahveille, altto tunkeutuu paksujen muurien avoimista ikkunoista ja täyttää kahvilan niin, ettemme pysty keskustelemaan. Kokeileva esitys päättyy, kansa siirtyy oluttelttoihin.
5.
Jatkamme kävelyämme Vanhankaupungin laidalle; rautatieaseman vastaisessa puistossa, Tornien aukiolla, on koko kesän jatkunut Kukkaisfestivaali hyöty-, puutarha- ja koristekasveista.
Kentälle on rakennettu 30 koristepuutarhaa, teemat keskiaikaisesta puutarhasta aina 2000-luvun hyötypuutarhaan toteuttajina paikalliset puutarhat ja alan ammattilaisia Suomesta, Ruotsista, Venäjältä ja Makedoniasta.
Persiljapensaat, lukuisat hyötykasvit aina maissiin saakka ovat saaneet sijansa mitä hienoimmissa asetelmissa, kukkeimmissa muodoissa tällaisessa julkisessa puistossa.
Poikkeuksellista mielikuvituksellista silmäniloa ja kokeellisuutta riitti. Näyttely jatkuu aina lokakuulle saakka.
http://lillefestival.tallinn.ee/
Kävelemme vielä Vanhankaupungin muurinportista, ukkossadekuuro kaivauttaa repusta sadevarusteemme esille, Urmaksella vain mytsi (hattu) päässä ja mies on pian likomärkä. Muutaman sadan metrin kävely kohti satamaa ja terminaalia, sydämelliset hyvästelyt ja niin astumme jo paluulaivaan kohti Suomea. Laivamatka klo 17.00 alkaa.
Klo 20.30 Helsingissä: hikiset ja tuskastuneet oluttölkkirahtaajasuomalaiset täyttävät laivan ja terminaalin poistumistiet, mutta älyttömyyden masentava kokemus vaihtuu ulkoilmakävelyksi satamasta junalle ja virkistää pian ajatukset kertaamaan päivän kokemuksia.
Junassa klo 21.41 hieman jo torkkuen ja klo 22.41 onnellisesti väsyneenä Lahden maankamaralla.
Luen yötunnilla vielä netistä Lahden kaupunginhallituksen äänestäneen juuri kaupungin tilaisuuksien alkoholitarjonnasta. Päätökseksi tuli, että kaupungin tärkeissä tilaisuuksissa on tärkeyttä terästettävä aina alkoholitarjoilulla.
Jos sitävastoin, lukijani, et välttämättä halua Tallinnan matkaltasi kymmeniä litroja olutta sekä viinaista päätä, niin edellä sinulle yksi raikas ja paljon antava matkavaihtoehto tietenkin omana sovituksenasi.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.