656217.jpg

Olen miltei yhdeksän viime vuotta seurannut huolestuneena kaupunkimme virallista johtamista. Sen kasvot ja ulkokuoren välittää meille ja maailmalle virkamiehet, kaupunginjohtaja ja hänen ylisuuri mediahakuinen avustajajoukkonsa kaupungintalolta. Valitettavasti myös virkamiehet on mainittava nimeltä tämän jutun yhteydessä ja vastuullisuus henkilöityy ja tuntuu siten jopa turhan henkilökohtaiselta. Mutta viranomaisten on aina toimittava juuri virkansa edellyttämällä moitteettomalla ja vastuullisella tavalla sekä oltava valmiit vastaamaan tehtävistään ja tekemisistään.

 

Kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran länsihämäläistaustainen, savolaisessa Mikkelissä grillautunut viranhoitotavan henki ja hänen paikallistuntemuksensa Lahdestamme ovat kovin erilaiset kuin omat tunnistamamme Lahden rakastettavat ja vetovoimaisimmat ominaisuudet, joista ajatuksemme muovaavat mielikuvan kaupungistamme.

1920327.jpg

Syyskuussa 2008 kävi Myllyvirran luona moniammatillinen kansalaisaktiivien lähetystö Ranta-Kartanon kaava-asiassa, lahtelaisten nautinta-oikeutta loukkaavan kaavapäätöksen torjumiseksi.

Myllyvirran kanssa eletyt vuodet ovat olleet pikemminkin sivustaseuraajan asemaan heitettyjen kaupunkilaisten surkuhupaisaa pään heiluttamista horisontaalisessa ei-tasossa: eihän se niin ole, eihän sen niin pitänyt mennä, ei toriparkki, ei Ranta-Kartano, ei kehätie, ei matkakeskus, ei kouluratkaisut, ei taidelinjojen lopettaminen, ei Aleksin kävelykatu, ei lisääntyvä velkataakka, ei-ei siis kaikille Myllyvirran johdattelemille tai johtamille päätöksille tai toimenpiteille. Niskat tuossa ei-heiluttelussa jo puutuvat. Kun häntä pyydettiin muutama vuosi sitten nostamaan Salpausselän kisat takaisin lahtelaisten tapahtumaksi, perustamaan Lahteen kansallinen kaupunkipuisto tai nostamaan edes Lahden kuulut markkinat arvoonsa, hän hiljeni rikollissanastossa käytetyn vaitonaiseksi näistä ehdotuksista, ilmeisesti piti niitä täysin toisarvoisina kaupungillemme, vaikka ne eivät olisi edes maksaneet juuri mitään.

Vaan kun jotakin pois kaupungistamme, edes sirun verran taas kohti suurta Helsinki-metropolia tai kohti koko maailmaa ilmeni näköpiiriin, hän kerta toisensa jälkeen terästyi, rahaa löytyi ja uhrattiin miljoonittain perustelematta ja säästelemättä. Nyt mentiin täysillä, luulossa että Lahtemme on maailmannapa ja että tänne saadaan koko maailma kaupunkiamme ihmettelemään. Vähintään Lahti yhdeksi Euroopan kulttuuripääkaupungiksi oli Myllyvirran vallannut toimi ja ajatus! Konsulttien kautta saadaan toimet näyttämään demokratialta ja - päättymään poikkeuksetta suuriin kustannuksiin ja laihoihin tuloksiin.

Ne canossanmatkat, jotka hän on meillä maksattanut niin Etelä-Afrikan kisapaikkaäänestyskäyntiin kauas eteläisen pallonpuoliskomme kärkeen kuin viimeisimmän pelkän ukkolauman johtajana maapallon itäisimmälle reunalle Kiinaan saakka tehdyn, ovat kyllä lajissaan historiallisen muistettavia konkreettisuuden puutteessa ja epäonnistumisissa sekä osanottajiensa demokraattisiksi naamioiduissa lähtökohdissa.

 

Heini%20Moisio%203.jpg

Kaupunginjohtajan lähiavustajat ovat melkoisen tiheään vaihtuneet, mutta tiedottamisesta vastaava viestintäpäällikkö Heini Moisio tuntuu kuin samasta puusta veistetyltä, Myllyvirran tiedotuksille nöyrältä palvelijalta. Moision tapa on myös aina käyttää Lahden ulkopuolisia asiantuntijoita aikaansaannoksissaan näiden meriittejä kehuskellen, vaikka kaupunkimme on täynnä maan etevimpiä taiteilijoita, muotoilijoita, toimijoita. Moisiolla ja Myllyvirralla on ilmeinen yhteinen kompleksi luulla tilaansa ja asemaansa joksikin muuksi, kuin mihin heille on annettu edellytykset tai tavoitella jotakin suurempaa, kuin mitä Lahti-kaupunki tai tavallinen lahtelainen haluaa.

https://www.lahti.fi/ajankohtaista/uutiset/kaupungin-br%C3%A4ndi-kertoo-lahtelaisuudesta

Lukijan on hyvä vaikkapa tutkia kaupunkimme julkisilla nettisivuilla viestintäpäällikkömme kirjoitusta, jossa hän kuvailee Lahden uutta brändiä. Hyvä jos tuo brändi on viimeinkin päässyt Aino Aalto -kuvioiden laittomasta imitoinnista, lomakkeittensa, ilmoitustensa taustojen nolosta ideavarkaudesta. Mutta se, miten Moisio nyt brändiasian selittää, on oivallinen esimerkki tiedottajan täysin ulamaailmoihin menevästä selittelystä, jossa hän pitää lahtelais-helsinkiläisen mainostoimiston mainitsemista takeena brändin onnistumiselle. Se, että Moision tekstistä ei ymmärrä juuri mitään, on sitten toinen juttu, sillä abstraktiot ovat aivan kirjoittajan omia, laajemmalle, meille yksinkertaisille kaupunkilaisille, ne eivät tunnu kantavan.

Lahden%20br%C3%A4ndi.jpg

Ihmettelimme joukolla Lahden uutta brändikuvaa, josta tärkeät, keskeiset radiomastot puuttuvat, pikkupoika hyppää hyppyristä kauas poispäin Lahdesta koskaan tänne palaamatta tai ettemme paljasjalkaisina lahtelaisina yhtä brändikuvan rakennusta edes tunnistaneet. Kaupunkimme korkeimmaksi maamerkiksi on piirretty Vesitorni, johon kaupunkilaisilla ei edes ole asiaa, koska Lahti Aqua luulee omistavansa sen ja oman käyttönsä lisäksi vuokraa sitä vain sopivien, valitsemiensa yritysten käyttöön.

Pyysin paria kaupunkimme henkilökuntaan kuulumatonta alan huippueksperttiä arvioimaan brändikuvaa, sen vaikuttavuutta ja tasoa - mitenkään johdattelematta heitä omalla mielipiteelläni:

1.
Kuvassa ei ole Sibeliustaloa, Teatteria, Radiomastoja, Luhdan tornia, Ristin kirkkoa, Hartwallin tehdasta, Oululaisen myllyä, Ohitustietä, Toriparkkia, Matkakeskusta, Vesijärveä ...Kyseisellä kuvalla ei ole mitään visuaalista eikä viestinnällistä merkitystä muussa mielessä kuin siinä, että se kertoo Lahden mainostamisesta karua kieltä, eli ei osata.
 
2.
Kaupungin tunnusmerkit Salpausselän harju ja Lahden järviluonto, radiomastot puuttuvat. Kuva on tökerö eikä kuvasymbolien keskeisintä rakennusta edes kukaan lahtelainenkaan tunnista. Elinkeinoesimerkki ja kulttuurirakennukset ovat unohtuneet. Minne unohtuivat Lahden ympäristökaupunki-hokeman tunnusmerkit?
 

Eihän Myllyvirran tai Moision vika ole, että he ovat syntyneet muualla kuin täällä Lahdessa ja elämänmatkallaan tänne Lahteen päätyneet tai joutuneet päätymään. Että Lahden tulevaisuus näiden lahtimaallikoiden kautta nyt brändätään maailmalle, on kyllä osoitus seutumme luonnonominaisuuksien ja kaupunkimme mielikuvan olennaisuuden täydellisestä ymmärtämättömyydestä.

Aleksi%20ja%20MYllyitra.jpg

Jos kaupunginjohtajalla 13000 euron kuukausipalkalla on aikaa vuonna 2016 jaella parisataä muoviämpäriä lahtelaisille, monia miljoonia maksaneen Aleksanterinkatunsa uuden, kyseenalaisen, monta vuotta työstetyn ilmeen lohdutukseksi, kulttuurikaupunki Lahti on vajonnut johtajiensa toimenpitein vaikuttavuutensa ja aitoutensa nollapisteeseen, josta ei nousua näillä henkilövoimilla enää ole.

 

Vuodatusmainos.jpg