Ihmisten elämäntyöstä kirjoitetaan yleensä korulauseita ja hymistellään heidän aikaansaannoksiaan vasta, kun he ovat jo jättäneet maallisen tomunsa. Nyt saan kirjoittaa kerrankin sieluni täydeltä elävistä, edelleen suomalaisessa yhteiskuntaelämässä vaikuttavista, harvinaisella tavalla omien teittensä kulttuuripersoonallisuuksista eikä minun tarvitse korulausehtia tai hymistellä turhanpäiväisiä teennäisyyksiä. Nämä vaikuttajat ovat jättäneet elämäntyöllään vankat pilarit suomalaiseen kulttuuriin, taiteeseen sekä opetukseen ja kaiken lisäksi heidän molempien yhtenä vaikuttamisareenanaan on ollut paljolti juuri tämä tyly ja kylmä Lahti-kaupunki.

Yrj%C3%B6juhani%20Renvall-normal.jpg

Valokuva Jonne Renvall

Professori Yrjö Juhani Renvallin, Tampereen yliopiston teatterityönlaitoksen professorin, sympaattisen, määrätietoisen selkeäajatuksisen, mielipiteissään hellittämättömän keskustelijan ja puhujamestarin, armottoman sarkaistisen humoristin, vainutarkan ihmistuntijan tapasin Heinolan seminaarin henkisissä kilpailuissa - sain silloin 1960-luvun lopulla olla jonkinlaisessa raadissa katsomassa ja nauttia Renvallin poikkeuksellisen sisäistyneestä roolityöstä. Renvall tuli opettajaksi valmistuttuaan Lahteen tarkkailuluokan opettajan tehtävään, perustimme hänen kanssaan Nostoväkinäyttämön, jonka rikas, vaiheikas ja maineikas tarina kesti viisitoista vuotta. Renvall oli teatterin ideoija, käsikirjoittaja, näyttelijä. Teimme iltamia, omia tekstejä,  koululaitoksissa ja nuorisotilaisuuksissa kiertäviä valistusnäytelmiä, Hölmöläisiä, Unto Monosia, Aleksi Kivi -vainaita, Jussi Kylätaskuja, Hannu Salamia  jne.., vierailimme ympäri Suomea, Eurooppaa jopa USA:ssa. Valmistimme televisiotuotantoja ja näyttämöstä tuli nopeasti esitysten omailmeisyydeltään ja näytösmäärältään täysiverinen teatteri. Yksi lahtelainen kulttuurivaltaus oli Eliel Saarisen Lahden kaupungintalon uniikki sisäpiha, jossa Nostoväkinäyttämö esiintyi kymmenisen kesää. Yrjö Juhani vieraili näyttelijänä myös Lahden kaupunginteatterin esityksissä.

Näytelmäkirjailijana ja dramaturgisena oivaltajana hän oli ja on edelleen taitava synnynnäinen lahjakkuus. Niinpä Lahden uuden teatteritalon avajaisnäytelmäksi häneltä tilattiin näytelmäteksti - syntyi vieläkin eri puolella Suomea esitettävä Päivänsäde, minä ja menninkäinen, Repe Helismaan elämästä kertova musiikkinäytelmä. Renvall vastasi vuonna 1990 kutsuun ottaa Oulun kaupunginteatteri johdettavakseen. Oulun kolmen vuoden pestin mielenkiintoisten teatteritöiden jälkeen hänet valittiin synnyinkaupunkiinsa Tampereelle Yliopiston teatterityönlaitoksen (Näty) professoriksi. Hänen vaikutuksensa Tampereen teatterielämään, Tampereen teatterikesään ja suomalaisen teatterin kansainvälistymiseen on ainutlaatuinen: näyttelijäin kouluttajana hän on tiukka, mutta taitava kykyjen näkijä ja näyttelijälaadun ymmärtäjä. Työnsä ohessa hän on tehnyt ohjauksia useissa suomalaisteattereissa, filmikäsikirjoituksia ja julkaisuja. Renvall on ollut suosittu ja luova taidehallintobyrokraatti: pariin kertaan valtiovalta on yrittänyt säästömoukarillaan iskeä Tampereen näyttelijäkoulutuksen maahan, mutta Renvall on tainnuttanut naisministerit ymmärtämään kulttuurin merkittävyyden ja Renvallin puhemyllyssä ministerit ovat pyörtäneet lyhytnäköiset ajatuksensa nopeasti viisastuneina, Tampereen teatterikesän hallinnossa hän on vaikuttanut useat vuodet ja tuonut sinne myös kansainväliset teatterivierailut suomalaisyleisön nähtäväksi, Valtion näyttämötaidetoimikunnassa hän on edelleen sen puheenjohtajana, lukuisista teatteriraatien jäsenyyksistä puhumattakaan.

Näinä päivinä Yrjö Juhani Renvall jää eläkkeelle. Parikymmentä vuotta suomalaisen näyttelijäkoulutuksen keskipisteessä on ahkeroinut taiteellisesti korkeatasoinen mies, jolla ei ole varsinaista teatterikoulutusta, mutta sitäkin ihailtavampi kyky ja pedagoginen taito, elämänkokemus ohjata taiteenopiskelijoita kohti suuria sfäärejä ja omaa sisäistä ajattelua. Renvall on omalta osaltaan antanut suomalaiselle teatterimaailmalle lahjakkaita, monipuolisia taiteilijoita, jotka takaavat suomalaisen suuren yleisön taiteellisen kiinnostuksen esittävään kulttuuriin, sen jatkuvaan uudistumiseen ja tuoreuteen ja ennen muuta osaavat tarjota elämää suuremmat tunteet ja toiveet meille ja tuleville sukupolville elämämme henkiseksi rikastukseksi.

 

Ville%20Marjom%C3%A4ki-normal.jpg

Opetusneuvos Ville Marjomäki on vapaan sivistystyön ja yhteiskunnallisen ajattelun merkittävä suomalaisuudistaja. Lahden kansanopiston johdossa hän on uudistanut koko kansanopistolaitosta kohti ihmisyyttä, yhteiskuntatuntemusta, kulttuuria, kasvatusta, taitoa ja taidetta. Ville on loistava puhuja, keskustelija ja pohjalainen humoristi, sydämellinen humanisti ja idealisti, jonka kanssa kuin huomaamattaan kuka tahansa voi vakuuttua omasta ja Villen täydellisesti synkronoivasta yhteisnäkemyksestä.

Kohtasin Villen lähemmin, kun hän toimi Lahden koululautakunnan puheenjohtajan luottamustoimessa - ensimmäinen ja viimeinen asiantuntija kaupungissamme koulutuksen byrokratiassa! Hänellä oli taipumusta ja mielenkiintoa oman vaativan kansanopistotyönsä ohella käydä henkilökohtaisesti kaupunkimme oppivelvollisuuskoulun ja lukion arkea seuraamassa, keskustella oppilaiden kanssa, mutta mikä mieluisinta ja harvinaista kannustaa myös henkilökunnan ja opettajakunnan monenkirjavaa joukkoa ja innostaa heitä tehtävässään. Muistamme hänet harvinaisena, miellyttävänä, asiantuntevana ja poikkeuksellisena epäbyrokraattina.

Lahden kansanopiston kurssimuotoinen ja opintolinjoittainen koulutus, yhteiskuntatieteet, maahanmuuttajien koulutus, viestintä ja taidelinjat - kuvataiteet, teatterilinjat - ovat muotoutuneet yhteiskunnalliseksi kokonaisuudeksi, jonka jäljet näkyvät jo nyt ja vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Tehokas, yhteisöllinen vuosi oppivelvollisuuskoulun tai lukion jälkeen on avannut monille sadoille opiskelijoille selkeät ajatukset omista lahjoistaan, tulevaisuudesta, ammatista ja elämänpyrkimyksistä.

Olen saanut seurata erityisesti teatteritaiteen linjojen vaikuttavuutta (teatterityön ensimmäisenä vastuuopettajana toimi Yrjö Juhani Renvall). Nämä linjat ovat kolmenkymmenen vuoden ajan rikastuneet taiteelliselta anniltaan sisällöllisesti niin merkittäviksi, että niiden oppilasaines on jo pitkään valikoitunut kymmenistä lahjakkaista tiukalla raadilla. Kahden vuoden teatteriopiskelu ammattiohjaajien valmennuksessa on johtanut poikkeuksellisen useasti pääsyyn alan ammattitutkintoa opiskelemaan taiteen korkeakouluihin. Vapaan kansansivistystyön tuloksellista huippua.

Villellä on valtakunnallisia luottamustoimia ja yhteiskunnallista osallistumista mittaamaton määrä. Historioitsijana hänen luotsaamansa Historian kesäseminaari ja Suomalaiset Historiapäivät  ovat  vuosittain maan kuulut ja niiden sisällöllinen anti nykyhetkeä ja menneisyyttä kriittisesti analysoiva ja peilaava, maan huippuasiantuntijoiden, valtiomiesten ja johtavien tutkijoiden ryydittämä, moderni historiakatsaus ja erityisesti Historiapäivät yleisömäärältään merkittävän suuri lahtelaistapahtuma, mutta samalla lajissaan merkittävin puheenvuorokavalkadi yhteiskuntamme ajankohtaisimmasta nykytilasta.

Näinä viikkoina myös Ville Marjomäki jää eläkkeelle 36 työvuotensa jälkeen Lahden kansanopiston ohjaimista. Hän on yksi niistä harvoista lahtelaisopinahjojen johtajista, joka on jaksanut panna säälimättä henkiset, idealistiset ja avarakatseiset näkemyksensä opistonsa, oppilaittensa, opettajiensa ja meidän kansalaisten käyttöön täysimääräisesti itsensä uhraten. Hän jättää jälkeensä harvinaisuuden: 110-vuotiaat koulurakennukset, mutta sisäiseltä hengeltään uudistetun, elävän ja tulevaisuususkoisen, modernin kansansivistyslaitoksen.

Ville Marjomäen ihmisusko, mutkaton luonne, valoisuus ja ajatuksen vapauden ihanne ovat  jääneet monelle meistä muistiin yhdeksi elämänopetuksistamme:

”Arvovallalla on helppo runtata asiat, sen sijaan tarvitsisimme enemmän vuoropuhelua, dialogia eri osapuolten kesken. Tarvitaan sosiaalista rohkeutta asioiden hoidossa.”