Vuosikymmeniä sitten Lahessakin oli tapana vitsailla kunnan teknisistä töistä: niiden organisointia, tekotapaa, tehokkuutta, kalleutta ja työn jälkeä pidettiin malliesimerkkinä huonosti tehdystä ja halveksittavasta työstä. Teknisen puolen kaupungin työntekijän henkilöitymä oli sätkä suussa lapioon nojaava äijä, toisinaan jopa äijälauma.
Nämä eivät ole lasten asfalttipiirustuksia. Näin aloitetaan taas kerran katupäällysteen murskaaminen ja kadun avaaminen Lahden Mustankalliontiellä.
Nyt koneiden aikakaudella ei ole harvinaista, että koneen tehdessä työtä sitä jälleen varjostaa lapionvarressa tai ilman työvälinettä monen miehen työporukka: se odottaa päästäkseen lapiohommiin tai erikoisosaamisensa tehtäviin vaarallisen koneen jälkeen.
Kaksi tekee ja seitsemän huilaa 27.7.2007 klo 8.00 Lahen Mustankalliontiellä.
Työn organisointi on muuttunut entistäkin hölmömmäksi. Parin vuoden sisällä katua avataan ja kaivetaan neljäänkin kertaan. Jokaisella kerralla maa-aines kaivetaan kaivurein ja viedään kuorma-autoilla pois, tehdään korjaus ja uusi maa-aines tuodaan taas kuorma-autoin, montut peitetään ja tiivistetään sekä päällystetään taas monin konein.
Kuva kertoo: tämä Mustankalliontie on muodostunut kestoltaan kaivamisen ja peittämisen Lahden ennätykseksi. Katu oli ensin pitkään auki valaistuksen uusimisen vuoksi. Sitten katu peitettiin. .
Nyt on vuorossa kaukolämpöputkien asennukset, viemäröintiäkin.. Asfaltista näkyy kolmet piikkausurat, tosiasiassa katu on piikattu auki jo neljään kertaan
Työn kohteeksi joutuneiden kulkuteiden varsilla asuvat kuntalaiset eivät voi muuta kuin päivitellä: joko taas!
Halpaa hommaa tällainen työntekotapa ei ole. Näennäinen koneiden tuoma nopeus ja tehokkuus maksaa satoja koneurakoitsijoiden ja työntekijöiden tuntipalkkoja sekä suunnittelijoiden, piirtäjien ja työnjohdon kuukausipalkkoja. Kustannustehokasta nykyinen työnteko ei ole.
Kaupunkimme tekninen toimi on jaettu moniksi, näennäisesti eri yhtiöiksi: Lahti Energia ja Lahti Vesi niistä kaupunkilaisia nylkevimmät ja rikkaimmat. Eri yhtiöiden välisestä yhteistyöstä ei näy jälkeäkään.
Jäljet työnteosta ovat sitäkin raskaammat. Koneet rikkovat ja murskaavat luonnon armottomasti.
Työn tekotapa muuttaa kaupunkimme entistäkin kolkommaksi.
Näitä jälkiä ei pystytä edes kalliin asfaltin avulla paikkaamaan: puun juurien repiminen antaa hitaan ja varman kuoleman – vähitellen muutumme asfaltiksi ja kuolleeksi, kylmäksi ja puuttomaksi kaupungiksi.
Lahen suosituimman näköalapaikan käyntikortti on antanut jo kuukausia tällaisen kuvan kaupungistamme.
Kun Lahden talouden säästökuuri on kohdistunut yksinomaan kuntalaisten terveydenhoidon ja perusturvan karsimiseen, on hämmästyttävää, että rahahanat tällaiseen teknisen toimen temmellykseen ovat entistäkin avoimemmat. Entinen vitsi on tänä päivänä karmeaa ja meitä jokaista koskettavaa ja loukkaavaa todellisuutta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.