Saarnikoski1.jpg

Kapellimestari Jouko Saari esittelee konsertin.

Sunnuntai-iltapäivän klassisen musiikin sävelet soivat harvinaisen kauniina ja sisäistä rauhaa viestivinä poikkeuksellisen runsaalle Ristinkirkon lahtelaisyleisölle. Useimmille kuulijoista ne toivat lämpimiä muistoja Lahden kaupunginorkesterin sympaattisesta, huippumusikaalisesta ykkösviulistista Veikko Saarnikoskesta (1941-2012), hänen soittimestaan loihtimistaan sävelten tenhosta ja samalla hänen monipuolisesta, uhrautuvasta esiintymisestään useiden vuosikymmenten aikana erilaisissa tilaisuuksissa kaupungissamme.

Muistokonsertin esiintyjäensemble - Veikko Saarnikosken työtovereita ja tuttavia - Päivi Kärkäs (oboe), Petri Kaskela (viulu), Päivi Pöyry (viulu), Jarmo Räikkönen (alttoviulu), Teet Järvi (sello), Kari Jussila (kontrabasso), Mari Järvi (säestys) ja Jouko Saari (säestys sekä musiikin johto) soitti ohjelmanaan tunnettuja, kauneimpia klassisen musiikin helmiä (Bach - Mozart - Saint-Saëns - Bizet - Sibelius ) sekä Jouko Saaren kaksi sävellystä. Konsertin aloitti yksi J.S Bachin orkesterisarjan kuuluisimmista sävelteoksista Air, sarjasta n:o 3, sen rauhaisa tunnelma väritti kuulijoille hartaan ja kauniin sävelympäristön. Päivi Kärkkään oboen kaunisvärinen sointi soi erinomaisen vaikuttavana kirkon akustiikassa: Vivaldin Adagio-oboekonserton barokkiset kuviot ja Jouko Saaren Arioso-sävellyksen kauniit sävelkulut ihastuttivat harmonisilla tunnelmillaan. Kun Teet Järvi soitti sellollaan Charles-Camille Saint-Saënsin kaunista klassikkosävelmää Joutsen, musiikinkosketus herkisti ja tuntui syvällä ajatuksissamme ja tunteissamme. Sibeliuksen juhlavankaunis Andante Festivo päätti hienon muistokonsertin.

 

Saarnikoski6.jpg

Todisteeksi seuraaviin sukupolviin saakka vaikuttavasta musiikkitaiturin ja hänen musisointivoimansa jatkumisesta konsertin jälkeisessä kahvitilaisuudessa esiintyivät yllätykseksemme Veikko Saarnikosken lastenlapset jousisoitinesityksillään, mummonsa Pirkko Saarnikosken pianolla säestäessä - niin kaunista, koskettavaa, lämminhenkisen kotihenkistä tunnelmaa! Tilaisuus huipentui vapauttavan hauskaksi saarnikoskelaiseksi musiikkihuumoriksi, kun loppunumerona kuulimme Veikko Saarnikosken lastenlapsilleen jo tarjoileman tangohupaelman Sellolla ja Pianolla.

 

kynä.jpg

Veikko Saarnikoski oli toivottu ja aina tervetullut tunnelman luoja viuluineen siellä, missä tarvittiin hyvää musiikkia: milloin Yleisradion studiossa Helsingissä ja tietenkin meillä Lahdessa, kouluissa, vanhainkodeissa, kirkoissa, sairaaloissa ja ravintoloissa  - mitä moninaisimmissa tilaisuuksissa. Oma ensikohtaamiseni oli Veikon kanssa Wiipurin musiikkiopiston aulassa 1950 -luvulla, hän menossa Tatjana von Rippaksen viulutunnille ja minä Laina Kalmarin lausuntatunnille. Viimeinen taiteellinen yhteisesiintymisemme oli 2000 -vuosikymmenellä Lahden seudun Rintamanaisten vuosijuhlassa, Veikko kauniita romanttisia säveliä yhdessä puolisonsa Pirkon säestämänä soittaen ja minä Väinö Linnan realismia lausuen.