Keskustelu yhteiskunnastamme ja sen tilasta on laitostunut. Tuohon sementtimäisesti pysähtyneeseen ajatteluun on syynä nykyisten äänestämiemme luottamusihmisten flegmaattinen suhtautuminen kaikkeen muuhun paitsi itse esittämäänsä. Kansalaiset on heitetty sivuun vaikuttamisen merkittävältä areenalta koko valtakunnassa ja sen hallinnon perusyksikössä kunnassa.

 

Sauli%20Niinist%C3%B6.jpg

Kuva Ylen uutisten kuvakaappaus

Siksi tervehdin ensi kertaa iloiten presidentti Sauli Niinistöä, joka omasta ultimaattisesta presidentin norsunluutornistaan uskaltaa puuttua vielä korkeamman yhteiskuntatason, EU:n, päätöskulttuurin laitostumiseen ja toimimattomuuteen. Presidenttimme puhui toissapäivänä Suomen ulkomaanedustustolle eduskunnassa. Hän tuntui täysin kyllästyneeltä EU-liturgian kymmeniin ja taas kymmeniin kokouksiin ja neuvotteluihin miltei mistä tahansa asiasta - itse asian edistymättä pätkääkään noissa kalliissa kokouksissa. Hän oli ymmärtänyt nyt sen, mitä me tavalliset kansalaiset jo vuosia olemme ihmetelleet: yhteisten asioiden tärkeysjärjestys, ihmistä koskevien asioiden hoitamattomuus ja yleinen välinpitämättömyys on vallannut sivistyneen ihmiskunnan.

 

Monien pihtien puristuksissa ja kaukana demokratiasta

 

Niinistö Suomen yhteiskuntajärjestyksen ylimmällä näköalapaikalla on ilmeisen tyytyväinen suomalaiseen kansalaisyhteiskuntaan. Hän ei voi ylhäisessä asemassaan ymmärtää, että paitsi EU myös sekä Suomen valtio ja perusyksikkömme kunta pitävät meitä kansalaisia täysin epädemokraattisessa, sanelevassa päätösvallassaan. Meillä Suomen kansalaisilla on siis presidenttiimme verrattuna vielä kaksi vähintään yhtä yksinvaltaista päällepäsmäriä kuin mitä hänelle on vain EU. Suomessa kansalaiset sätkyttelevät valtion ja kuntien yhä kireämmissä ja ahdistavammissa puristusotteissa elämänsä arkea ja toimeentuloaan henkisen ja aineellisen sietokykynsä rajoilla.

 

Tässä kirjoituksessa yritän keskittyä lähimpään kuristajatasoomme kuntaan eli Lahden kaupunkiin. Otan tässä vuodatuksessa esimerkikseni vain pari tekniikan alan asiaa viime viikoilta Lahdestamme, viittaan lehdistön asenteelliseen kirjoitteluun kaupungissamme ja jatkan seuraavissa kirjoituksissa kaupunkimme henkisen tilan näivettymisen syistä ja seurauksista.

 

 

 

Pyllist%C3%A4j%C3%A4t.jpg

Kuluvan vuoden 2016 alusta alkoi Lahden kaupungissa luottamustoimissa huolettoman tuhlaileva rahalla päättäminen.

 

Lahden kaupungin päättäjistöstä on tullut EU:n kaltainen todellisesta kansanvallasta kauas loitonnut kokousten ja kaupungintalon norsunluutorniin linnoittautuneen, omaa napaansa tuijottavien kaupunginhallituksen jäsenten yksinvaltiasjuntta. Kaupunkilaisia eivät nämä Lahden sopimuspalkalliset päättäjät kuuntele. Kaupunginvaltuustolta on viety valta ja se vain kokoustaa muutaman kerran vuodessa Sibeliustalolla kahvein omaa tyytyväisyyttään ja demokratiauntaan herkullisen makeasti nautiskellen.

Mitä asioille olisi tehtävä?

 

Fellmanin%20ja%20Ainon%20juttu.jpg

Lahtelainen luonto ja taide ovat ainoat jäljellä olevat ja toimivat kansalaisyhteiskuntaa lujittavat sekä virkistävät elementit. Niiden vaaliminen ei tunnu kaupunkimme päättäjiltä onnistuvan. Kuva Ainopuiston teatterin näytelmän Kapteeni Fellman ja rullatehtaan Aino katsomosta elokuussa 2016.

 

 

Keskustaeheytykselle säälinsekaiset naurut

1. Istuin vieressäni vanha tuttavani lahtelainen kokoomusnaisvaltuutettu nyt elokuussa merkittävän lahtelaista historiaa peilaavan teatteriesityksen katsomossa. Esityksen väliajalla otin keskusteluun Lahden keskustan kehittämisen täyden tolkuttomuuden. Hänkin myönsi Lahden keskustan sekasortoisen tilanteen jatkuneen liian kauan, mutta poliitikon tapaan viimein lausahti, että kyllä siitä sitten valmistuttuaan hyvä tulee. Siis milloin? Tulavuonna tuohikuussa? Millä tavoin hyvä muka?

 

Aleksin%20risteys%20elokuussa%202016.jpg

 

Lahden liikenteen pääväylien Aleksanterinkadun ja Vesijärvenkadun risteykseen eivät kaupunkilaiset ole uskaltautuneet enää moneen kuukauteen.

 

Jos paikallisen infrastruktuurin toteutus vie kansalaisilta mahdollisuuden käyttää ydinkeskustamme kevyenliikenteen väyliä, jalkakäytäviä ja katuja, ovat suunnittelijat ja tekijät ja päättäjät täysin epäonnistuneet päätöksissään, toimenpiteissään ja heille kuuluvissa virka- ja luottamustehtävissä. Jo yli vuoden heikkokuntoisten, apuvälinein ja lastenvaunujen kanssa liikkuvien kansalaisten mahdollisuudet asioida keskustassa sekä näin koulujen alettua pienten ja suurten lastemme välttämättömät koulumatkat keskustassa ovat olleet pelottavan hengenvaarallisia ja kasvaneet monille suoranaisiksi painajaisiksi.

 

Aleksin%20risteys%20jalankulkijalle.jpg

 

Tätä muovisermein aidattua kapeaa solaa pitkin pitäisi kansalaisten siirtyä Vesijärvenkadulta Aleksanterinkadulle kohti toria jalkaisin, pyörillä, apuvälinein tai lastenvaunuin. Kuvan kävelysolassa on ollut jo viikkoja kuparivaijeri sekä sateella erittäin liukas muoviputki monen kevyenliikenteen kulkijan kompastumiseksi - eipä ihme, ettei liikkujia näy.

 

 

 

Kaavoittamiselle ihmisläheinen näkökulma

 

2. Kaavakysymykset on toinen asia, jota ylin päätösjunttamme ei itse lainkaan ymmärrä. Yleiskaavaa ja asemakaavoja on Lahdessa laadittu kuin tilkkutäkkiä. Mitään todella loppuun asti laajaa ja luotettavaa kokonaisuutta, tulevaisuusnäkymää kaupunkimme rakentumisessa ja rakentamisessa ei ole. Tehdään täsmälleen siten kuin rahakkaille rakennusliikkeille kulloinkin sopii.

 

Lahdessa kaavapäätöksiä tehdään satoja valtuustokauden aikana. Kaavaehdotukset ja tiedotukset julkaistaan sellaisella kaavoittajan omalla byrokratiakielellä, että niihin puuttuminen jää tavalliselta lahtelaiselta mahdottomuudeksi, eikä kaavoihin tottumaton voi niistä niiden lyhyen nähtävilläoloajan kuluessa muutamassa viikossa mitään ymmärtää saati lausua.

 

Kaavoihin voivat kansalaiset ottaa kantaa mielipitein ja muistutuksin ennen niistä päättämistä. Asianomaisen lautakunnan päätöksen jälkeen on vielä mahdollisuus tehdä päätöksestä oikaisuvaatimus. Ja viimein valtuuston leiman saanutta päätöstä voi yrittää muuttaa lain suomaa kuntalaisen valitusoikeutta käyttämällä. Monien satojen hyväksyttyjen kaavaehdotusten määrään suhteutettuna valtuustoperiodin aikana käynnistyy keskimäärin vain kymmenkunta valitusprosessia - alle 1% kaikista kaavapäätöksistä johtaa valitusprosessiin. Valitusoikeutta käytetään siis kaavojen suureen määrään nähden hyvin vähän. Useimmat niistä koskevat ihmisten omaa etua, asemakaavoja tai niiden muutoksia: uusi asemakaava kun miltei aina pilaa täysin viereisen vanhan asuntotontin tai asuntoalueen ihmisten elämänpiirin. (Ohitie ja Launeen asuntoalueet akuuttina esimerkkinä).

 

Rambollin%20kuva-aineistoa.jpg

 

Kuva 1. Lahden kaupunginvaltuustossa on jo neljästi päätetty Eteläisen Ohitien paikka. Viimeisessä ratkaisussa niukka enemmistö äänesti ratkaisuksi kalliin ja ympäristönäkökohdat huomioimattoman, suuronnettomuuksille alttiin ja vanhat asuinalueet tuhoavan Launeen vaihtoehdon. Onneksi tien rakentamiseen ei vielä ole ryhdytty ja toivo asian muuttamiseksi on jäljellä. Kuva konsulttiyhtiö Rambollin havainnekuvasta.

 

Lahdessa on sentään löytynyt monialaista, asiantuntevaa ja kriittistä kansalaisaktiivisuutta ainakin parista yhdistyksestä, jotka vapaa-ajalla, harrastuspohjalta, ilman palkkaa yrittävät meidän kaupunkilaisten ja lähikuntalaisten eduksi muuttaa kiireellä tehtyjä kaavaesityksiä sellaisiksi, että hyvät ja terveelliset asuinolot sekä viihtyisä asuinympäristö ja luonnon monimuotoisuus säilyvät. Nämä yhdistykset rakennusliikkeiden ehdoilla toimiva kaavamonopolimme monikymmenpäinen viran- ja toimenhaltijoiden sekä konsulttien leegio pyrkii säännönmukaisesti tyrmäämään määrällisellä ylivoimallaan.

 

Näiden harvojen yleishyödyllisten yhteisöjen, mm. Salpausselän Luonnonystävien säännöt jo yhdistystä kymmeniä vuosia sitten perustettaessa sisälsivät Maankäyttö- ja rakennuslain sille määrittelemät tehtävät:

Maankäyttö ja rakennuslaki § 191:

Rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä toimialaansa kuuluvissa asioissa on toimialueellaan oikeus valittaa kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevasta päätöksestä.

 

Luulisi, että meidän muidenkin näihin yhdistyksiin kuulumattomien lahtelaisten mielenkiinto olisi yhteisen edun nimissä puuttua kaavoihin, jotka jo lähtökohdistaan on ahneessa kaupallisuudessa naamioitu työllistämisen kaapuun, mutta jotka monopolisuudessaan ja useimmiten kiireisessä aikataulussaan, valheissaan ja huonosti huomioivassa terveen ja viihtyisän asuinympäristön perusteluissaan ovat lopputuloksiltaan heikosti laadittuja ja kaupunkimme luontoa ja ominaisilmettä pilaavia.

 

 

 

Valtalehti peittää journalistiset silmänsä tosiasioilta

 

Erikoisesti luulisi, että maakuntamme lehdistö, etunenässä Etelä-Suomen Sanomat ammattiin kouluttautunein sivistynein toimittajin ottaisi asioista selvän ja kertoisi kaavoista puolueettomasti meille lukijoille. Vaan ei, sen on mediamonopoliasemassaan helpompaa asettua hyvien asuinolojen sijasta rahan puolelle ja myötäillä pääkirjoituksissaan tällaista yksioikoista tilkkutäkkikaavatyötä, gryndereitä sekä yksinvaltaista rahalla palkattua päättäjäkermaa. Ja tutkimatta se suomii yhdistystä, joka lain- ja kaava-asiantuntevuudessa sekä laissa velvoitetun tehtävänsä mukaan toteuttaa velvollisuuksiaan. Monopolikaavoittajien kaavojen virheiltä silmät ummistaen on lehden toimituksen helppo saada kermakansan hyväksyntä, sillä vaivautuminen kaupunkimme kokonaisilmeen tutkimiseen ja ymmärtämiseen vaatisi paneutuvaa ja mittavaa työpanosta suurenkin lehden toimitukselta. Valtalehtemme pääkirjoitusten väite siitä, että kaavavalitukset ovat turhia, on osoitus heikosta demokratiakäsitteen ymmärtämisestä ja sisäistämisestä.

Kyn%C3%A4%20alas.jpg

Sitäpaitsi, jos kaupunkimme kaavamonopoli tehtyihin valituksiin antamissaan vastaselityksissä puhuisi totta, useammat valitukset menestyisivät ja kaupunkimme ilme säilyisi monpiuolisena ja kiinnostavana asuinympäristönä toisin kuin tilkkutäkkikaavaisen Lahden.

 

Selkeä esimerkki tästä kaavamonopolimme valehtelusta tapahtui Korkeimman hallinto-oikeuden jalkautuessa 30.3.2012 selvittämään Ranta-Kartanon kaavaa paikanpäälle tänne Lahteen. Kaupunginarkkitehtimme vastasi Historiallisen museon kohdalla kysymykseen museon vanhojen, terveiden ja  arvokkaiden puiden säilymisestä: puut säilyvät, mutta ne kaadetaan.

 

YITn%20M%C3%B6ys%C3%A4nj%C3%A4rvi.jpg

 

Kuva 2. Kunnallinen demokratia on täysin unohtunut Möysän maankuulun uimarannan vireilläolevassa kaavassa. Nyt ihan kaupungin oma kaavoitustoimi levittää oheista YIT:n havainnekuvaa rannalle sijoittuvista, läpinäkyvistä  taloista. Möysän uimarantahan on suomalaisesti harvinainen, kookkaan kaupungin suuri luonnnonuimaranta keskustan välittömässä läheisyydessä. Sillä on suuri käyttäjäkunta ympäri vuoden. Sama YIT-rakennusyhtiö on uimarannan viereisen tien reunaan pystyttänyt myyntijulisteen alueelle rakennettavista asunnoista, joita ei todellisuudessa vielä ole edes piirretty saati missään byrokratiassa hyväksytty tai päätetty. Yhtiö ei liioin omista pystyttämänsä banderollin tonttia tai hallitse sen maapohjaa. Miten tällainen röyhkeys ja vilpillisyys sallitaan suomalaisdemokratiassa?

 

M%C3%B6ys%C3%A4n%20uimaranta%201.jpg

 

Kuva 3. Tämän Möysän uimarannan kaavoituksen satuilukuvan Lahden kaavamonopoli on teettänyt jyväskyläläisellä firmalla (punainen kehys alueesta toimituksen). Tällä tavalla lintuperspektiivistä näytettynä pystytään hämäämään korkeat 5-6 -kerroksiset kerrostalot näyttämään sopusuhtaisen pieneltä rakennusmassalta, vaikka ne tosiasiassa hallitsevat uimarannassa kävijöiden intimiteetin ja peittävät täysin tielläkulkijain päivittäiset rauhoittavan hienot järviluontonäkymät. Tässä kuvitellussa luonnoksessa YIT:n havainnekuvan läpinäkyvyysefektiä ei enää tarvita - lintuperspektiivi riittää hämäämään päättäjät.

 

Kuvat 1., 2. ja 3. ovat tyypillisiä esimerkkejä siitä. miten suuryhtiöt yhdessä kaupunkimme kaavamonopolin kanssa kuvitelluin piirroksin manipuloivat asiaan vihkiytymättömät päättäjät, jopa lehdistönkin myötäsukaisiksi tällaiselle kaavatyöhuiputukselle.

 

 

Mikä vaarallisinta, valitsemiltamme valtuutetuilta, kaupunginvaltuustolta, on luisunut realistinen ote arjestamme ja lahtelaisesta hyvästä asuinympäristöstä jo muutama vuosi sitten ja se on siirtynyt täysin asuinympäristöstämme ja heikosta taloudestamme ymmärtämättömälle kaupunginhallitukselle ja kaupunginjohtajallemme. Jos kaupunginjohtajallamme olisi edes välttävä kokonaistaju kaupunkimme arjesta, esimerkiksi Lahden keskustan monen kuukauden teknistä mylläystä ei näin pitkään ja loputtomasti tapahtuisi. Samoin hän puuttuisi kaavoihin siten, että kaupunkimme luontainen luonnonläheisyys ja kauneus sekä asumisviihtyvyys säilyisi yleisenä nautintaoikeutena ympäri kaupungin asuinpaikasta riippumatta, ei vain kaupunginjohtajan oman asunnon Vesijärvenrantamaisemassa.

 

Lohduttominta Lahtemme tulevaisuudelle on todeta, että kriittisesti ajattelevaa, epäkohtia muuttamaan pyrkivää virkamiestä ei kaupungistamme enää löydy. Pohja ja luottamus nykyiseen kaupunginjohtoomme on mennyt ja ihminen - kaupungin asukas - unohtunut tulavuosiksi tuohikuiksi.

 

,