Teatteri Vanha Juko tarjoaa isänmaamme satavuotisjuhlintaan unelman onnellisesta perheestä. Se on komean kunnioitettava lähtökohta teatterityölle tässä maapallon pelon, kansainvälistymisen, yhteiskunnan rakenteita heiluttavien katastrofien pienen Suomen pienessä lahtelaisteatterissa.

 

Irwingin%20kansi.jpg

 

Jukolaiset tuovat perheunelmansa amerikoista, John Irvingin järkäleromaanista Kaikki isäni hotellit tehtynä selkeänä dramatisointina (Marko Järvikallas) tyylikkään onnistuneen kokonaisohjauksen (Linda Wallgren) soljuvana, vahvana teatterityönä, tarkoin punnittuine henkilöhahmoineen, omalaatuisine yksilöineen, näyttelijöiden taitavasti tulkitsemien poikkeuksellisen yllättävien perhesääntöjen värittämänä.

Tämä 1950-luvun amerikkalaisuuden perhekuva tuntuu tänään perusrakenteeltaan, perheenjäseniltään niin perisuomalaiselta monessa nykyperheessä: suuria unelmoiva, persaukinen isä, kaiken kestävä ja kaikkeen mukautuva laajasydäminen äiti, kirjallisesti lahjakas nuorin tytär Lilly, homoseksuaalinen älykkö poika Frank, pikkuveli Egg, niin ja vielä suuret normipoikkeuksetkin nykyperhe käsittää - tiedostetun ja hyväksytyn insestisen rakkaussuhteen keskeisten nuorten aikuistensa tytär Frannyn ja poika Johnin välillä. Tarinan fantastisuutta lisää Berryn perheen kohtaloa symboloiva Suru-koira ja maailmaa syleilevän perheen elämäntaipaleen harvinaiset maskotit, kaksi karhua.

Epätavallisen perheen elämää hallitsee isän haaveet perustaa hotelli - ensin omaan pieneen kotikaupunkiin New Hampshireen, sitten vanhan mantereen gloorian napaan Wieniin ja viimein takaisin kotiseudulle. Perhe ja sen sisäänrakentunut jäsentensä solidaarisuus kulkee ja vahvistuu tiiviisti isän hotellihaaveiden mukana maanosasta toiseen omalaatuisuuksillaan koossa pysyen: esityksestä huokuu perheenjäsenten lämmin yhteenkuuluvuuden tunne ja kiintymys toisiinsa. Perheen elämä tulvii vieraita, isän valmentamia jalkapalloilijoita, hotellien anarkisteja ja prostituoituja, hetken riemuja ja viiltävää surua. Ensimatkalla äiti ja pikkuveli Egg kuolevat lento-onnettomuudessa ja ennen viimeistä muuttoa kuuluisaksi kirjailijaksi noussut Lilly on päättänyt itse itsensä - ja samalla lakata kasvamasta. Onnellisuus pakenee perhettä ja jättää tilalle surun, rakkauden menetettyyn, rojalteina jatkuva hössötys, touhu ja  päämääränä taas uuden onnellisuuden mahdollisuus.

 

Kaikki%20is%C3%A4ni%20hotellit.jpg

 

Jussi-Pekka Parviainen näyttelee Johninsa intensiivisesti. Hänen kertojan osuudestaan rakentuu esityksen tarinaa ylläpitävä keskeinen voima luontevuudessaan, realistisuudessaan ja sympaattisissa yleisökontakteissaan. Eikä hänen sisarrakkautensa teema jätä sekään meitä kylmäksi - tunne välittyy laskelmoimattomana katsojat vakuuttaen.

Ilona Pukkilan Franny takaa Irvingin tekstille ominaisen yliseksuaalisuuden näytelmään ronskin vulgaaristi. Raiskatun naisen puhutteleva mykkyys ja sisarrakkauden aitous sekä loppumaton elämänjanon riemu ruumiillistuvat kompleksisessa roolissa viiltävän puhuttelevasti.

Markus Karekallas luo homoseksuaali Frankin, perheen hauskan verbaalisen töksäyttelijän, omalaatuisen persoonan, poikkeuksellisuuttaan liioittelematta maukkaan hykerryttävästi. Maria Nissin äiti tuo esitykseen tarvittavaa lämpöä suurella sydämellä ja maalaisjärjellä ja hänen esittämänsä Susie-karhu säkenöi draamaan väriä, voimaa ja temperamenttia ihanasti, valloittavasti, terävästi. Jarkko Mikkola näyttelee Berry-perheen isän ajatuksiltaan unelmoivaksi, ulkokuoreltaan melko flegmaattiseksi tavikseksi - meidän on helppo häneen samaistua. Minja Kosken Lillyssä kytee salattu viisaus, ulkonainen vaatimattomuus ja elämänkeston selkeys ihailtavasti. Onni Karekallaksen Egg täydentää luontevasti perheen ikäjakautumaa ja Simo Saukkola valkosmokkisena miehenä välittää arvoituksellisen mielikuvan asioiden ja ihmisten selittämättömyydestä.

 

Janne Vasaman ja Anssi Ahlbergin yhteistyönä lavastus palauttaa Vanha Jukon lavalle perinteisen atmosfäärivaihdoin toimivan näyttämöilluusion. Hanna Kaitilan puvut ja runsas rekvisiitta ihastuttavat silmää ja rakentavat kokonaisuuden visuaalisen ehjäksi, valot ja äänet pelaavat jälleen mallikkaasti.

Vain sähköistetyn ja akustisen äänen suhteissa on vielä pientä toivomista: varsinkaan sekavassa kuulokuvassa raiskauksesta ei katsojalle avaudu riittävästi tarinan kulku.

 

Onnea täältä ja onnea sieltä ei löydy, perheen onnellisuus on vain pelkkää arjen selviytymisen epätodellista haavekuvaa. Happy endejä ei ole enempää Irvingin kuin meidän omassa elämässämme. Mutta perheen yhteenkuuluvuutta, sitovuutta ja keskinäistä rakkautta, sitä Irvingillä on tekstillään meille jokaiselle perheelle annettavana. Ja sen tarjoilee Teatteri Vanha Juko mielikuvituksellisesti, leppoisasti, seurattavasti, tragikomediallisesti, viihdyttävästi, ajattelemaan sytyttävästi.

 

Kaikki%20is%C3%A4ni%20h%201.jpg

Kuva Ilkka Saastamoinen

 

Kaikki isäni hotellit

John Irvingin romaanin pohjalta dramatisoinut Marko Järvikallas

ohjaus  Linda Wallgren  sovitus  Linda Wallgren ja työryhmä
valosuunnittelu  Simo Saukkola
äänisuunnittelu  Janne Louhelainen
puvustus, tarpeisto ja visuaalinen toteutus  Hanna Kaitila
maskeeraussuunnittelu ja hiukset  Miia Tanner


Näyttämöllä  Markus Karekallas, Onni Karekallas, Minja Koski, Jarkko Mikkola, Maria Nissi, Jussi-Pekka Parviainen, Ilona Pukkila ja Simo Saukkola


http://teatterivanhajuko.fi/kaikki-isani-hotellit/

Arvio ensi-illasta 15.9.2017

 

Lis%C3%A4liite.jpg