Nea Leppänen Minna Canthin Sylvi-näytelmässä Theatrum Olgassa 2008

Minna Canth teki naisasialiikkeen johtohahmona ja kirjailijana näytelmissään, niiden aiheilla tasa-arvon uutta valtatietä Suomen kamaralle, todellisen herätystyön koko maahan. Vain miehet olivat saaneet astua maanpinnalle etevämmyydessään, jopa itseoikeutetussa sukujen hierarkisessa perimysjärjestyksessä ja naisten paikka oli keittiössä. Canthin aikana alkoi järki voittaa. Suomalainen yhteiskunta sukupuolisesti ajateltuna onkin yksi maailman modernein yhteiskunta: täällä ei enää ratkaise ihmisen mittaa sukupuolinen suuntautuminenkaan, vaan taito ja tieto.

Siksi on yhteiskuntakoneistollemme häpeäksi, että tasa-arvo on edelleen koetteilla Suomessa. Miesten ylivalta työelämän taistelukentillä on napoleonkompleksisille yksinkertaisuuksille, härkäpäisille vallanhimoisille barbaarien perillisille oikea pätemisfoorumi, kuin jäänne luokkayhteiskunnasta ennen Minna Canthia. Lahden kaupungille asia on näinä viikkoina synkkä ja nolo luku. Täältälähtöiset, mielestään korkea-asemaiset pikkuvaltiaat ovat irtisanoneet lähialaisensa naiset täysin yksinvaltaisesti ja nostaneet pätemistyperyydellään kaupunkimme valtakunnallisesti oikeaksi tasa-arvon polkemistyyssijaksi.

Eikä Lahden kunnalliselämän vaikuttavuudesta tasa-arvoon pyrkimisessä voi paljon hurrata siitäkään. Kansalaisliikkeet pelastivat yli kahden vuoden monenmuotoisilla muistutuksilla, tapahtumilla, vetoomuksilla, kirjoituksilla, radio- ja tv-jutuilla sekä oikein demokratian keinoin Lahden seudun rakennuslautakunnan myötämielisellä päätöksellä Lahden historian arvokkaimman jäljellä olevan pienen puutalon tuleville sukupolville ja ideoivat rakennuksen erilaisten kansalaisryhmien vapaaehtoiseen käyttöön. Tasa-arvo oli kaukana, kun Lahden kaupungin Tilakeskuksen uutukaisessa lasikonttoorissa sen uusi isopomo päättikin, että Lahden historia ja kansalaisaktiivisuus, vapaaehtoistyö mitataankin rahalla ja myi talon paksuimman lompakon omistavalle liikemiehelle.

Yhteneväistä noissa kolmessa lahtelaisväritteisessä tapahtumaketjussa on, että meidän kansalaisten tasa-arvoa puolustivat minnacanthmaiset, toimivat, muutosta vaativat rohkeat naiset. Ja meitä  miestyperyskroisoksia edustivat meidän veronmaksajien valitsemat huippupalkkaiset miestorsot.

kynä1.jpg

Ylläolevan kirjoituksen Lahen uutisia julkaisi tasan kaksi vuotta sitten. Päijät-Hämeen koulutuskonsernin toimitusjohtajamies Arvo Ilmavirta ja  Auto- ja kuljetustyöntekijöiden liiton toimitusjohtajamies Timo Räty saivat reilu kuukausi kirjoitukseni jälkeen kokea kohtalonsa: eron ja erottamisen. Ryhdikkäät ja rohkeat naisemme Sari Rivalli ja Hilkka Ahde aikaansaivat toimillaan ja esiintuloillaan pienen Lahden ja pienen Suomen pohtimaan koko maailman tasa-arvokysymyksiä.

Mutta Lahdessa työelämän ja päätöstason meno tuntuu jatkuvan entisenlaisena: pelkät ylimieliset miehet vallankorskeudessaan ovat johtaneet kaupunkimme perikadon partaalle ja ovat nyt sysäämässä  kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran johdolla kaupunkiamme säästöfarssiin keksimällään menolaskurilla, joka pönkittää entisestään Kaupunkikonsernin ylimmän miesjohdon yksinvaltaa. Missä viisaat naisemme tänä tasa-arvon päivänä piilottelevat?


http://liekkiyhdistys.wordpress.com/toyrykatu-5/
http://lahenuutisia.net/blog/1222232/lahti-teatterikaupunkini-vielakin/