Yleisradion tv-tuotannon tasapuolisuus antaa jokaiselle yhdeksälle Suomen presidentiksi pyrkivälle tasaveroisen mahdollisuuden tuoda ajatuksensa ja itsensä nähtäväksi, tunnettavaksi ja valittavaksi ehdokkaan oman, tunnin pituisen ohjelman, jossa 3 minuutin puheen ja monipuolisen tentin muodossa presidentiksi aikova saa esittäytyä. Televisiossa syntyvä uusi presidentti on tervetullutta suomalaista valtiopolitiikkaa. Tottakai itse vaalissa - ennakkovaalissa** tai varsinaisena vaalipäivänä sunnuntaina 28. tammikuuta 2024 - jokainen äänioikeutettu kansalainen saa oman ajatuksensa mukaan tehdä demokraattisesti valintansa presidenttiehdokkaista.

Näissä yhdeksässä eri presidenttiehdokkaan tv-ohjelmassa heidän poliittiseen sidonnaisuuteensa en puutu, jollei ehdokas juuri sillä halua ratsastaa presidentiksi. Äänestäjähän voi antaa sille arvoa, jos hän poliittisen taustan katsoo presidentilleen kuuluvan vielä työtä tehdessäänkin.

Mielipidevaikuttajana TV ei jää suinkaan sivuun valintaan vaikuttavista keinoista, vaan muuntuu varmaankin hyvin keskeiseksi välineeksi ihmisten ymmärtää olennainen presidenttiehdokkaan sanomasta, olemuksesta ja luotettavuudesta.

Yhdeksänä päivänä aina yksi presidenttiehdokas saa tunnin pituisen ohjelman. Keskiviikkona alkaneessa yhdeksän illan sarjassa joka ilta esiintyy yksi presidenttiehdokkaista klo 21-22. 

 

Eilen perjantaina 5.1.24 oli vuorossa oman valitsijayhdistyksen edustaja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

Jo tämän juttusarjani alussa totesin, että Mika Aaltolalla on ennen presidentinvaaliehdokkaaksi ryhtymistään ollut erinomainen mahdollisuus tulla tunnetuksi Ulkopoliittisen instituutin johtajana Venäjään liittyvissä ajankohtaistoimituksissa kohta parin vuoden ajan. Aaltola, kuten määrittelin, on nostanut Ulkopoliittisen instituuttinsa lausunnot yhdessä alaistensa kanssa kuin uudenlaiseksi suomalaiseksi valtiomahdiksi television ajankohtaisohjelmissa. Näin tuntui vielä silloin, kun hän lupautui epäpoliittiseksi presidenttiehdokkaaksi.

Kun eilen kuuntelin ja katselin Mika Aaltolan puhetaitoja, totesin niiden olevan selkeän kuuluvat. Hieman kurkkuun sijoittunut ääni tekee tosin puheesta turhan kireäntuntuista kuultavaa.

Hänellä on paljon lapsuudesta perittyä kielenkäytön sijavirhettä ja myös akateemisista ammateistaan loppuunkulunutta ja tarttunuttta kuivaa fraasipuhetta: siittä sanoja, nytten ajanmääritelmiä, sanontoja - yhtäältä ja toisaalta -, peräänkuuluttaa, tahtotila tai jopa - kuin kankkulan kaivolla – siis ilmaisuja, jotka tuntuvat kovin kirjallisilta ja puhekieleen vierailta, vanhanaikaisilta tämän päivän Suomessa.

 Aaltola paljasti hahmonsa kovin totiseksi. Olin tavannut hänet toistakymmentä vuotta sitten Lahdessa, silloin hän vielä oli moderni viestijä erilaisista maailmanlaajuisista konflikteista. Eilen hän oli kuin vanha, suuren kylän jurmu ja kovin omatietoinen, menneen aikakauden aina ja kaikessa useimmiten oikeassa oleva ajattelija. Erikoisesti harmittelin hänen ajatustaan pitää maa työllistettynä ja turvassa suomalaisella sotateollisuudella. Aaltolan mukaan suomalaisen sotateollisuuden, ammustehtailun laajentamisella Suomen työllisyysluvut nousevat, linnoituslaitteistoilla Suomi bunkkeroituu entisaikojen linnoittuneeksi, itsenäisyydeltään koskemattomaksi valtioksi täällä Pohjolan tärkeässä risteysasemassaan. Missä risteyksessä Suomi on? Petyin hänen kovin yksinkertaistettuihin, perustelemattomiin liian sotaisiin presidenttitehtävä-ajatuksiinsa johtaa Suomea. Omassa nuoruudessani useaan kertaan eri vuosikymmeninä puhuttiin ryhtiliikkeestä, joka pelastaa Suomen. Mitä ryhtiliike oli Aaltolan mielestä, en saanut selvää Aaltolan sanonnasta enkä myöskään uskonut Aaltolan sitä vaatiessaan itsekään tietävän, miten hän presidenttinä ryhtiliikkeensä toteuttaisi ja mistä asiasta.  Aaltolan hehkutuksissa kaikissa ratkaisuissa strategian nimeen on sitä vanhaa sanahelinää, jolle ei koskaan edes kunnallispolitiikassa löydetä puheen lisäksi todella toimivaa konkretiaa.

Presidenttiehdokas Aaltolaa varten oli tällä kertaa kriitikon paikoille istutettu Helsingin yliopiston ja Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjän tutkimuksen apulaisprofessori Katri Pynnöniemi ja monessa ajankohtaisessa poliittisessa ohjelmassa esiintynyt mainio tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta. Pynnöniemi kuvasi kylläkin Aaltolaa modernin ajan, nykyaikojemme konfliktien asiantuntijaksi. Sen sijaan Johanna Vuorelma tuntui olevan kanssani melko lailla samoilla linjoilla - jotakin kovin vanhaa ja konservatiivisia elämänmuotoja ja ratkaisuja Aaltola pitää Suomen maan itsenäisyyden perustana. 

 

Aaltolaa tenttasi Jyrki Hara taitavalla kysymysasettelullaan. Haralla on erinomainen taito kuultuaan tentattavan vastauksen esittää syventävä tai tarkentava lisäkysymys tentittävälle. Näin tenttitapahtumasta tulee entistäkin kiinnostavampi ja jännittävämpi, asiapitoisempikin. Muutenkin Hara osasi taitavasti johdatella ja kuunnella Aaltolan lähes patrioottisia sooloja. Hara arvioi suoraan Aaltolalle, että hänen kuvansa ja näkemyksensä presidentin elämäntehtävästä on kovin synkkä. Myös teknisesti tämänkertainen Haran äänen balanssi oli hoidettu hienosti katsojan kuulla ja ymmärtää kysymykset, samoin illan kamerankäyttö toteutettiin siten, että katsoja pystyi näkemään molemmat tenttipuolituntisen osanottajat kameran vuorotellessa kysyjän kasvoilta tentattavan kasvoille.

Tunnin mittaista tilaisuutta jälleen johdatellut toimittajamme Marja Sannikka tuntui tällä kolmannella kertaa muuttaneen virkistävästi olemustaan, pukeutumistaan ja myös entisestäänkin toimeliaammalta ja vapautuneemmalta. Katsojan ja kuulijan oli hyvä ja turvallinen seurata, miten älykkään nokkelasti Sannikka juuri alan asiantuntijoilta tenttasi heidän tuntemustaan Aaltolasta, käsitystään siitä, mitä Aaltola puheessaan siitä ja siitä asiasta sanoi tai miten heidän mielestään Aaltola kohteli toisia presidenttiehdokkaita kampanjassaan.

 

 

TODISTUS

Annan skaalassa neljästä kymmeneen (4-10) koulunumerot kymmenkohtaisin perustelu-otsikoin, jotka ovat siis kaikkien yhdeksän ehdokkaan presidenttiohjelmien arviointiperusteet.

 

Alla kolmannen yhdeksästä presidenttiehdokkaasta eli Mika Aaltolan todistus suoriutumisesta presidenttiohjelmastaan eilen 5.1.2024 klo 21-22:

1.Arvojohtaminen, joka kertoo arvon määräytymisestä henkilön työskentelynäytöistä suurissa yhteiskunnallisissa tehtävissä, luotettavuudesta, persoonallisista ajatuksista, sympaattisuudesta, aloitteellisuudesta ja keskusteluominaisuuksista, joita me tavalliset Suomen kansalaiset sekä valtionjohtajat muissa maissa hänestä uskovat Suomen presidenttinä löytyvän 8  

 2.Kansanomaisuus, joka kertoo ehdokkaan ajatuksista ja tavoista kokea ja kohdata meitä hallitsemiaan viittä ja puolta miljoonaa suomalaiskansalaista riittävän usein ja aidosti monitasoisista yhteiskuntaluokistamme 8-

3.Puhetaito, äidinkieli, esiintymisvarmuus kotimaassa 8-

4.Edustavuus ja esiintymisvarmuus henkilönä ja presidenttinä ulkopolitiikan johtajana 8                   

5.Kulttuurimyönteisyys 7½

6.Kansainvälisyys ja eurooppalaisuus 8½

7.Inhimillisyys ja perhearvot 8-

8.Suomi/ Yhdysvallat+Nato/Venäjä -ajattelu 8½

9.Suomi/ Gaza/Israel -ajattelu 8-

10.Suomi/Ukraina -ajattelu 9-

 Mika Aaltolan presidenttitentin keskiarvo  8,1

.................................................................................................................

xx

Ennakkoäänestykset vuoden 2024 presidentinvaaleissa:

Ennakkoäänestys kotimaassa keskiviikosta tiitaihin 17.-23.1. 2024

Ennakkoäänestys ulkomailla keskiviikosta lauantaihin 17.-20.1.2024

 

Loppiaisen jälkeen maanantaina 8.1.2024 jatkuvat presidenttiehdokkaiden tentit, silloin  tv:n presidenttitentissä on vuorossa neljäs ehdokas, oman valitsijayhdistyksensä mandaatilla ja myös Vihreän liiton ehdokkaana Pekka Haavisto