Halloween-normal.jpg

Sain pyhäinpäivän aattopäivinä elää parin eri koulun syyspimeän kummitus- ja verikarnevaalin tunnelmassa sykähdyttäviä hetkiä: Myllypohjan koulu oli halloween-kekrinsä toteuttanut discomaisella meiningillä, koulun oma orkesterikin esiintyi, ja Harjun koulun sessiot pimeän pahojen karkottamiseksi, vainajien lepyttämiseksi olivat niin monipuolisenkamalia, että kyllä hirvitti.

Yleisilme oli mielikuvituksellisenkamalassa juhlajoukossa ja näki, että koditkin olivat jaksaneet mukaan räävittömän tunnollisesti tähän kauhun tasapainon järkyttämiseen: kymmenet silmäaukoin varustetut valkolakana-aavekummitukset, lukemattomat noitahatut, naamiot, luurankoasut ja erityisesti maskeeraustaidon mestaruudella karmeat, vertavaluvat vampyyrihahmot ja möröt oli loihdittu koettaviksemme.

Lähes sysimustissa juhlasaleissa laulettiin, soitettiin ja tanssittiin. Kauhuni huipuksi ylsi uskaltautuminen ja pääsy Harjun koulun kuuluisalle kammokäytävälle, jossa veriset naamiot, pistäväkatseiset kummitukset ja aaveet leijailivat, hämähäkkiverkot, monenlaiset seitit, kähinät, kuiskaukset ja märinät ynnä koputtelevat tai pelästyttävästi yllättävät äänet sekä pimeästä kiinnitarttuvat kourat ja kalseankalmaiset aavevalot takasivat täydellisenkamalan tunnelman.

Kaupungin halloween-kauhussa sydänlihakset sykkivät korkeilla lukemilla, mutta sitäkin enemmän ihastutti tapa ja täydellisyys, innostus, jolla mielikuvitusleikkiin kouluilla oli valmistauduttu ja perehdytty. Monelle koululaiselle tämä  amerikkalais-muinaissuomalainen-pelottelusekoitus, pimeyden ja kauhun kaamostapahtuma, oli kenties syksyn odotetuin päivä, niin  perusteellisesti siihen oli valmistauduttu vastapainoksi koulun perinteisten joulu- ja kevätjuhlien siistin asialliselle, traditionaaliselle juhlinnalle.