Istun itselleni ja urautuneille ajatuksilleni harvinaisessa paikassa, Lahden Ristinkirkon suuressa kirkkosalissa, sen viimeisen tuolirivin viimeisessä reunassa. En ole yksin, lasken silmilläni yli kahdeksansadan ihmisen odottavan tilaisuuden alkua miedon puheensorinan säestäessä paikoilleen asettumista. Menossa ei ole jouluaamu eikä mikään muukaan kirkollinen merkkitapaus.

Sinkkosen%20luento.jpg

Nyt kirkon alttarin eteen astuu kravattinen, tummapukuinen mies mikrofonin kanssa. Hän on Lahden kaupungin opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen. Hän on muuttunut, alkuaan muutama vuosi sitten virkaan tultuaan hänet tavattuani tuntui Lahti-kaupunki saaneen todella kasvatukseen ja opetukseen innostuneen, lasten oikeuksien ehdottoman puolustajan ja esitaistelijan.

Muutamassa vuodessa hänestä on tullut kasvatusta ja opetusta kohtaan täysin välinpitämätön, selittelevä ja jaaritteleva byrokraatti, joka ei edes ole ottanut selvää, monettako kertaa salissa istuva valtaisa ihmisten joukko hänen edessään kuuntelee - tällä kertaa hänen melko jäsentymätöntä tervehtimispuhettaan pliitä ja pläätä. Kaikki kuulijat jo kyllästymiseen saakka tietävät, että koulu on näiden byrokraattien mielestä loputon säästämiskohde.

Virkamies Kilponen on siirtynyt saman lahtibyrokratian kehittäjien eli karsijoiden, yhdistäjien ja suurten seinänsäästäjien leiriin, joita kasvatuksesta ja opetuksesta tietämättömiä kaupungin kaikilla hallinnon aloilla on tungokseen saakka. Onko kukaan Kilposelle asiaa suoraan sanonut tai ihmetellyt? Kilponen nimittäin on viimeisimmän karsinta- ja opetussupistamisensa termittänyt koulujen yhteiseksi työpajaksi. Viimeisessä (19.1.2015) valtalehden haastattelussaan taas hän evää jopa koulujen oikeudet kertoa painotetun opetuksen valintamahdollisuuksista oppilaille ja oppilaiden vanhemmille. Harmi meille lahtelaisille ja koulujemme oppilaille, koulujen ja kotien yhteistyölle ja harmi Kilposelle ja häneltä odottamillemme edellytyksille nostaa kaupunkimme koululaitos takaisin yksilöä, lasta ja vanhempia kunnioittavaksi, odotetuksi ja jalostavaksi, rikassisältöiseksi elämänvaiheeksi jokaisen, rajallisestikin lahjakkaan, lahtelaislapsen kohdalla.

Jari%20Sinkkonen2.jpg

Esiin astuu toinen mieshahmo, vähemmän juhlallisesti pukeutunut kuin edellinen. Mikrofoni on istutettu hänen kevyeen harmaaseen villapaitaansa, tukkaa ei paljon ole, sekin harmaata, miltei vihaisen näköiset kasvot, joista otsan pystysuora syvä uurros viestii suuresta huolesta, katsoo yleisöään - mies näyttää varsin vanhalta, toteamme penkkinaapurini kanssa. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen aloittaa kaksituntisen luentonsa Miten auttaa tunnehäiriöistä lasta.

Parahin lukijani. Vuodatukseni tässä vaiheessa kerron, että yleisönä on Lahden kaupungin päiväkotien ja koulujen hoito- ja opetushenkilöt sekä runsaasti muita kasvatusalan ammattilaisia ja illalla lähes samansisältöinen tilaisuus lasten ja nuorten vanhemmille. Ja ennen kaikkea sen, että tuo kaksituntinen luento ei ole mistään lahtelaisesta, koulut, opettajat, vanhemmat ja lapset syrjäyttävästä byrokratiasta, vaan Jari Sinkkosen kokemustäyttä, tuoretta, valoisaa, ajankohtaista viisautta ammattilaisillekin lapsen kasvattamisesta. Sitäpaitsi Sinkkosen esitystapa on niin välitön, pyyteetön, syyttelystä vapaa, varma, ulkokuorivaikutelmaansa verrattuna nuorekkaista nuorekkain ja kokemusperäisen hauska, että kaksituntinen lennähtää nopeasti, kuulijansa omaan ajatteluun vaivatta sytyttäen.

 

Kertaan tähän vain muutaman otteen hienosta luennosta

Kasvattajalle on tärkeää tietää, että valtaosa lapsen ongelmalliseksi koetusta käyttäytymisestä on yritystä sopeutua. Mitä vaikeammissa olosuhteissa lapsi elää, sitä vähemmän hänellä on liikkumavaraa. Lapsi joutuu turvautumaan sellaisiin selviytymiskeinoihin, jotka auttavat lähiympäristössä, mutta aiheuttavat muualla ristiriitoja ja hankaluuksia.

Kyse on siis vuorovaikutuksesta lapsen ja aikuisen välillä. Lapsi omaksuu vuorovaikutustaidot jo ensimmäisen elinvuotensa aikana ja työstää niitä sitten läpi koko elämänsä. Vuorovaikutuksessa lapsen kannalta keskeistä on turvallisuus. Jos lapsi saa elää ennakoitavassa maailmassa, hän voi tuoda kaikki tunteensa esille pelkäämättä hylätyksi tulemista tai rangaistusta. Turvallisessa ympäristössä lapsella, nuorella, aikuisella kehittyy tasapainoinen tunneäly, eli hän pystyy ajattelemaan sekä tunteella että älyllä elämäänsä ja toisia ihmisiä. Turvallinen kasvuympäristö on laajojen tutkimusten mukaan suorassa yhteydessä oppimiseen. Turvaton lapsi ei pysty oppimaan, vaan hänen kaikki energiansa ja ajattelunsa keskittyy turvaamaan oma selustansa. 

Kun lapsen hoivaaja on epäjohdonmukainen ja ailahteleva, lapsi kokee, ettei pysy aikuisen mielessä ja alkaa käyttäytyä tunnepitoisesti, päätyen uhma- ja raivokohtauksien muodossa herättämään aikuisen huomion. Jos aikuinen taas käyttäytyy pelottavasti tai on itse pelokas tai vuorotellen molempia, hänen kasvattamistehtävänsä voi johtaa kasvatettavan monenlaisiin mielenterveyden häiriöihin.

1418481.jpg    Saksala

Päiväkodeissa ja kouluissa on yhä enemmän lapsia, joille ei ole asetettu rajoja. Lapsi vastaa käyttäytymällä pikku tyrannin lailla tällaiseen epäjohdonmukaiseen kasvatukseen.

Lapselle kasvattajan luoma turvallinen ennakoitavuus ja selkeät, ymmärrettävät rutiinit ovat suureksi avuksi. Aikuisten kannattaa opetella välttämään itsensä ja lapsen välistä valtataistelua.

1418474.jpg   Metsäpelto

Terveen lapsen kehityksessä tasaiset vaiheen vuorottelevat kuohuvien vaiheiden kanssa. Uhmaiän ja murrosiän agressiot ja uhma ovat normaaleja ja auttavat lasta ja nuorta irrottautumaan riippuvuussuhteista. Tasannevaihe lapsella on yleensä 7-12 -vuotiaana.

Kasvattajien tehtävä on kohdata lasten agressiot ja kuohunnat, heidän on oltava eräänlaisia lasten tunteiden ongelmajätelaitoksia, jotka osaavat käsitellä lapsista ja nuorista tulevan raivon ja uhman sekä kesyttää heidän vihansa. Jos aikuinen menettää täysin tilanteen hallinnan, kasvatettavalle muodostuu käsitys, että viha on vaarallista eivätkä aikuisetkaan hallitse sitä. Lapselle ja nuorelle aikuisen on välitettävä käsitys, että tästäkin selvitään yhdessä. Aikuisten johdonmukaisuus ja asioiden selittäminen riittävän monta kertaa on taito ja merkki siitä, että aikuinen kunnioittaa lasta.

1418479.jpg   Riihelä

Kasvatuksen ehkä tärkein tehtävä on auttaa lasta tuntemaan ja hallitsemaan omia tunteitaan. Kaikki tunteet ovat luvallisia, mikään tunne ei ole väärä. Lapsella on oikeus kokea oma raivonsa voima ja uskaltaa tunnistaa oma vihainen puolensa.

Sisarukset nahistelevat tavallisesti joka tapauksessa, mutta sillekin on laitettava raja. Lapselle ei saa antaa oikeutta lyödä vanhempiaan, tällöin lapsi kokee olevansa turvaton, kun ei voi missään asiassa enää turvautua vanhempiensa kykyyn olla aikuinen. Vihan vallassa ei silti lapsi ja nuori saa tehdä mitä tahansa.

Kiveri%C3%B6n%20koulu-normal.jpg   Kiveriö

Stressi syntyy tilanteessa, jossa vaatimukset ovat suuremmat kuin voimavarat eikä näköpiirissä ole mitään käyttökelpoista ratkaisua. Lyhytkestoinen stressi auttaa selviämään haasteista, mutta pitkäkestoinen stressi on vahingollista ja vaikuttaa keskushermostoon. Liian vähäinen yöuni tekee lapsesta ärtyisän ja keskittymättömän. Koululainen tarvitsee vähintään tunnin päivässä rasittavaa karkeamotorista liikuntaa. Liiallinen konsolipelien pelaaminen kuormittaa aivoja, siksi peliaikaa on rajoitettava ja sisältöä tarkkailtava sekä vältettävä pelaamista ennen nukkumaanmenoa.

928176.jpg   Vuorikatu

Jari Sinkkonen puhui myös painokkaasti vääräntyyppisestä, muodinomaisesta ihmisten taipumuksesta liiaksi luottaa omaan kykyynsä hahmottaa mielen aktiivista toimintaa itsessä tai muissa ihmisissä, erityisesti diagnosoinnista ja oman kasvatettavansa, lapsen ja nuoren luokittelusta. Esimerkiksi hän antoi yhdeksänkohtaisen luokittelun (Attention Deficit and Hyperactivity Disorder) ADHD:stä ja pyysi jokaista kuulijaa tarkistamaan, kuinka monta näistä oireyhtymän määritteistä itse täyttäisi:

1) Liikehtii, kiemurtelee levottomasti  2) Ei malta istua paikallaan vaikka pitäisi  3) Juoksentelee ja kiipeilee sopimattomissa paikoissa  4) Ei jaksa leikkiä tai harrastaa mitään rauhallisesti  5) On jatkuvasti menossa   6) Puhuu ylettömän paljon   7) Vastailee kysymyksiin ennnen kuin ne on esitetty   8) Ei odota vuoroaan   9) Keskeyttää toisia, on tunkeileva

Lapsella ADHD-oireiden on täytynyt alkaa ennen 7 vuoden ikää ja niitä on havaittu vähintään 6 kuukauden ajan ja ainakin kahdessa erilaisessa ympäristössä. Vielä määritteisiin kuuluu, että oireet ovat ikään ja kehitystasoon nähden sopimattomia. ADHD-lapset voivat olla sosiaalisesti kypsymättömiä, uhmakkaita ja käytöshäiriöisiä, omata suuria oppimisvaikeuksia ja lyhytaikaisia muistin häiriöitä. Varsinainen perinnöllinen, aina liikehtivä ADHD-tyyppi on vielä erikseen.

Sinkkonen kertoi erilaisista ADHD:n hoitomuodoista ja erityisesti hän oli huolissaan lasten lääkityksestä, jona käytetään metyylifenodaattia. Esimerkiksi USA:ssa 3-5 miljoonaa lasta napsii päivittäin näitä tabetteja, Euroopassakin montasataatuhatta lasta. Tämä lääke kyllä rauhoittaa, on tutkittu ja turvallinen eikä siihen tule riippuvaiseksi. Viikonloppuisin ja loma-aikoina  lapsi voisi hyvin olla käyttämättä tätä lääkettä, mutta enempää vanhemmat kuin aina lääkäritkään eivät asiaa hoida. Lääkkeen haittavaikutus on painon pieneneminen.

Mets%C3%A4kankaan%20koulu.jpg    Metsäkangas

Luento käsitteli vielä masentuneisuutta, depressiota ja niiden oireita, jotka voivat esiintyä jo vauvaiässä. Kuulijat saivat myös runsaasti tietoa erilaisista asiantuntijamahdollisuuksista, joilla voidaan tarvittaessa hoitaa lasten ja nuorten vaikeimpia tunnehäiriöitä. Avioero ja sen vaikutus aikuisiin ja lapsiin ja heidän tunteisiinsa - aihe tarjosi kokemuksen kypsyttämiä, viisaita Sinkkosen luonnehdintoja ja havaintoja ajateltavaksemme.

Joutj%C3%A4rven%20koulu.jpg    Joutjärvi

Koululaitos Suomessa ja sen Lahdessa on jo ajautunut ja ajautumassa yhä suurempiin, hallitsemattomiin kouluyksiköihin, joissa lapsen ainutlaatuisuus, hänen toiveittensa, kykyjensä ja mahdollisuuksiensa huomioiminen on käynyt päivä päivältä vaikeammaksi: omaa lapsen, vanhempien, oppilaiden ja opettajien yhteisöllistä todellista meidän lähikoulua ei ole eikä tule: Lahdessa on lakkautettu viimeisen viidentoista vuoden aikana kaikkiaan 15 koulua (artikkelin kuvat viimeksi lakkautetuista alueiden omista alakouluista). Kovin lohdutonta ammattikasvattajan on seurata, miten tukiopetuksen pintalaastaroinnilla yritetään hoitaa kokopäiväisesti erityiskohtelua tarvitsevia lapsia. Tai miten muodikkaalla koulusshoppailulla eli kouluvalintamahdollisuudella taataan maksukykyisille vanhemmille ja heidän lapsilleen laajemmat valintamahdollisuudet.  

Jari Sinkkosen luennosta on hyvä muistaa ja tehdä rautalankaväännös asioista, jotka kasvattajat ja vanhemnat lapselle sekä nuorelle voivat kaikesta tästä virallisesta lahtelaiskasvatuskaaoksesta huolimatta antaa:

Turvallisuutta, rutiineja, riittävästi unta, paljon liikuntaa, leikkiä, mielikuvamaailmojen rikkautta ja luovuutta, vain kohtuullisesti ja sopimuksenmukaisesti tietokoneita ja pelejä ja vähintään yksi aikuinen, joka pystyy asettumaan lapsen maailmaan ja eläytymään tämän tarpeisiin ja tunteisiin.

 

 

Nyt kuudetta kertaa järjestetystä luento- ja keskustelutilaisuudesta on muodostunut vuosittainen perinne. Sen järjestävät yhteistyössä Lahden seudun vanhemmat ry, Lahden seurakuntayhtymä, Päijät-Hämeen kumppanuusverkosto, Mannerheimin lastensuojeluliiton Lahden yhdistys, Lahden diakonialaitos, Lahden ensi- ja turvakoti, Päijät-Hämeen keskussairaala, Lahden kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala sekä Sivistystoimialan lasten ja nuorten kasvun vastuualue.

Artikkeli on laadittu Jari Sinkkosen 27.1.2015 pitämän luennon pohjalta. http://www.pelastakaalapset.fi/ota-yhteytta/

Luentosarjan aikaisempien vuosien asiantuntijavieraita:http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2013/09/iloinen-turvallinen-ja-lupsakka

Viimeisin Lahen uutisia -koulukirjoitus:http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2015/01/sivistyssaastojen-todellisuutta

Lisää Jari Sinkkosen ajatuksia:  http://areena.yle.fi/radio/2563134