Viime viikkoina on julkisuudessa keskusteltu Koulutuskonsernin toiminnasta mm. irtisanomiseeni liittyen. Koska Arvo Ilmavirta on julkisuudessa asian yhteydessä leimannut minut mm. “kostonhaluiseksi" ja" häikäilemättömäksi valehtelijaksi", haluan nyt itse osallistua keskusteluun ja tuoda esiin tapahtumiin liittyviä seikkoja.

Minut irtisanottiin 26.5.2010. Irtisanomisen syyksi ilmoitettiin henkilökohtaiset syyt/luottamuspula. Jo irtisanomishetkellä paikalla ollut pääluottamusmies totesi, ettei irtisanomiselle ollut perusteita. Edelleenkään en tiedä, mihin syyt konkreettisesti perustuvat, sillä minulle ei ole esitetty eikä toimitettu yksilöityjä irtisanomisperusteluita. Työsuhteeni aikana sain hyvää palautetta työstäni ja esimieheni Arvo Ilmavirtakin kirjoitti viimeiseen kehityskeskustelulomakkeeseen 21.1.2010: “Hyvä lähtö yhteistyölle. Jatketaan samaan tahtiin vuonna 2010." Koska työsuhteeni aikana en saanut myöskään esim. varoituksia, oli irtisanomiseni minulle täydellinen yllätys.

 

Havaitsemiani epäkohtia

Työsuhteeni aikana huomasin epäkohtia konsernin toiminnassa, ja näiden epäkohtien esiintuomisen oletankin olevan todellinen syy irtisanomiseeni. Olen myös ymmärtänyt, että irtisanomiseni sekä epäkohtien tuleminen julkisuuteen, on vaikuttanut oikaisuvaatimukseni käsittelyyn konsernin hallituksessa. Näin on todennut minulle myöskin eräs hallituksen jäsen. Merkille panemiani epäkohtia olivat mm. johdon epäasiallinen käytös, eräät henkilövalinnat, joissa paikat täytettiin ilman hakua ja epäpätevillä henkilöillä. Myös hankintoja tehtiin ilman kilpailutusta ja konsernin johdon matkustamiseen liittyi kummallisia piirteitä esim. puolisojen toistuva mukanaolo, kalliit hotellit sekä matkustamista ilman viranhaltijapäätöstä ja matkaohjelmaa. Esim. pariskuntien Ilmavirran ja Salosen Pariisinmatka toteutui toukokuussa 4.-8.5. Kysyessäni matkaohjelmaa Ilmavirralta 18.5. erään matkaan liittyvän laskun liitteeksi, hänen omien sanojen mukaan matkaohjelmaa ei ollut vielä laadittu. Kyseiselle matkalle ei ollut olemassa myöskään viranhaltijapäätöstä. Etsiessäni kyseisiä asiakirjoja konsernin asianhallintajärjestelmästä, en löytänyt niitä. Pariskuntien kuljetus lentokentälle hoidettiin myös omalla tilausbussilla, vaikka edullisempi matkustustapa, tässä esim. Lahti-Helsinki-Lahti lentokenttäkuljetus, tulisi riittää myös virkamiehille.

 

Johdon puheet ristiriidassa toiminnan ja tekojen kanssa

Arvo Ilmavirta on usein esiintyessään tuonut esiin, että Koulutuskonsernin toiminta on avointa ja läpinäkyvää.  Hän myös kertoi mm. Etelä-Suomen sanomien artikkelissa 8.9.2010, että työilmapiiri on konsernissa “erinomainen ja johtamisesta tulleet tulokset ovat poikkeuksellisen hyviä”. Kuitenkin monet entisistä työkavereistani ovat kokeneet mm. painostusta ja uhkailua mikäli ovat kyseenalaistaneet johdon toimintaa tai esimerkiksi nyt ovat olleet tekemisissä kanssani. En myöskään ole ensimmäinen, jonka työsuhde konsernissa on päättynyt epäasiallisesti. Olenkin saanut lukuisia yhteydenottoja aiemmin konsernissa toimineilta henkilöiltä, jotka allekirjoittavat konsernin ja sen johdon luoman pelon ilmapiirin ja huonon johtajuuden. Konserni ei ole voinut olla asiasta epätietoinen, sillä se teetti mm. yhdessä konsernin yksikössä työilmapiirikartoituksen vuosina 2008-2009. Ulkopuoliselle konsultille maksettiin kartoituksesta kymmeniä tuhansia euroja. Tulokset eivät ilmeisesti miellyttäneet johtoa, sillä konsultille ilmoitettiin, ettei hänen palveluja enää tarvita, eikä henkilökunnalle ole koskaan esitelty kartoituksen tuloksia. Avoimesta ja läpinäkyvästä ilmapiiristä ei myöskään kerro se, että irtisanomiseeni liittyvät asiakirjat on konsernissa luokiteltu salaisiksi ja ihmisiä on kehotettu olemaan puhumatta asiasta. Yhdessä yksikössä on työntekijöitä myös suoraan uhkailtu irtisanomisella mikäli he ottavat osaa julkisuudessa käytävään konsernia koskevaan keskusteluun.

 

Demokratiaa?

Etelä-Suomen Sanomissa 7.9.2010 kerrotaan konsernin hallituksen tehneen päätöksen irtisanomiseni hyväksymisestä “lojaliteettivelvollisuuden" rikkomiseen vedoten. Työsopimuksessani sitouduin "noudattamaan koulutuskonsernin sääntöjä ja ohjeita,

olemaan käyttämättä hyväkseni tai ilmaisemasta sivullisille työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksista sekä noudattamaan tietoturvaperiaatteita.” Näitä sitoumuksia myös noudatin työsuhteeni aikana, enkä koskaan julkisesti toiminut työnantajaani vastaan. Nyt irtisanomiseni jälkeen, konsernin johto on hallituksen kokouksessa 6.9.2010 esittänyt, että: “Toimitusjohtajan sihteerin tulee ottaa huomioon asemansa ja siitä seuraavat rajoitukset itsensä ilmaisemiseen. Hänen on asemansa ja toimenkuvansa vuoksi tingittävä sananvapaudestaan lojaalisuuden hyväksi." Yleistä sananvapautta rajoittavia vaatimuksia ei minulle koskaan esitetty työhön perehdytyksen tai työsuhteeni aikana. Tällaista sopimusta en olisi myöskään allekirjoittanut. Kyseinen “lojaliteettivelvollisuus” näyttää konsernissa käytännössä tarkoittavan sitä, että työntekijä, joka ei ummista silmiään epäkohdilta tai suostu toimimaan sääntöjen vastaisesti, saa lähteä. Enkä minä ole ensimmäinen näin poislähtenyt.

Irtisanomista koskevassa hallituksen kokouksessa en saanut olla itse läsnä. Sen sijaan toinen asianosainen Arvo Ilmavirta sai olla paikalla ja toimi jopa asian alustajana. Hallituksen puheenjohtajana toimi lisäksi Jari Salonen, joka on itse osallisena konsernin matkustamiseen liittyvissä epäkohdissa. Kyseinen kokousmenettely ei mielestäni täytä jääviyden, oikeudenmukaisuuden eikä aidon läpinäkyvyyden perusteita. Hallituksen jäsenistä jääviydestä oli huolissaan ainoastaan Mauno Kuusela. Muut paikalla olleet Paula Ijäs, Maarit Luukka, Sanna Mäkinen, Sauli Pakkanen, Markku Pulkkanen, Markku Rantoila ja Kirsti Laatunen (Leena Mäkelä, Seppo Virtanen ?) eivät pitäneet Ilmavirtaa tai Salosta jääveinä osallistumaan ja päättämään itseään koskevassa asiassa. Kokouksessa hallitukselle esiteltiin myös virallisina irtisanomiseeni liittyvien keskustelujen pöytäkirjoja, joita minä en ole allekirjoittanut ja joiden sisällöstä minulla ei ole edes varmaa tietoa. Kaiken kaikkiaan ristiriitaista hallituksen toiminnassa ja päätöksen teossa on se, että esiin tuomani epäkohdat esim. matkustamisen suhteen on todettu aiheellisiksi ja matkustamiseen liittyviä ohjeita onkin tarkennettu (Etelä-Suomen sanomat 7.9.). Silti negatiiviseksi on katsottu se, että irtisanomiseni jälkeen toin asiat julki. Hallituksen kokouksessa ei pöytäkirjan mukaan myöskään hallitukselle yksilöity irtisanomiseni syitä. Hallituksen olisi pitänyt vaatia Ilmavirralta yksilöidyt selvitykset siitä, milloin ja missä asiassa/tilanteessa en hoitanut töitäni asianmukaisella tavalla. Myös minun olisi pitänyt saada kyseiset selvitykset ja mahdollisuus tulla kuulluksi niiden suhteen. Sen sijaan, että konsernin hallitus olisi pyrkinyt puolueettomasti ja kunnolla selvittämään irtisanomiseni perusteet, oikaisupyyntöni hylättiin ja veronmaksajien annetaan (jälleen kerran) rahoittaa tulevat oikeudenkäynnit.

 

Toive paremmasta

Menneet kuukaudet ovat olleet äärimmäisen raskaita ja haluankin kiittää kaikkia niitä lukuisia konsernissa toimivia entisiä työkavereitani sekä muita henkilöitä, jotka ovat tukeneet minua tämän prosessin aikana. En ole hakenut asiassa itselleni julkisuutta, mutta epäkohdat ansaitsevat mielestäni julkitulon. Olisin hyvin voinut muiden konsernista epäasiallisesti  erotettujen tavoin hoitaa omaa asiaani ainoastaan lakimiesten kautta. Toivottavasti asioiden esiin tuleminen tulee korjaamaan koulutuskonsernin toiminnan suuntaa sen mainostamien arvojen mukaiseksi, ja konsernin nykyiset sekä tulevat työntekijät saavat tehdä työnsä paremmassa ilmapiirissä. Silloin näiden kuukausien läpikäyminen on kannattanut.

 

Koulutuskonsernin toimitusjohtajan ex-sihteeri

Sari Rivalli

 

Jälkikommentti

Torstaina 30.9.2010 sain kuulla, että korkein hallinto-oikeus on todennut yhden konsernista minua ennen epäasiallisesti irtisanotun työntekijän viranpurun ja irtisanomisen laittomaksi. Kuinkahan paljon tämäkin kaksi vuotta kestänyt oikeudenkäynti tuli maksamaan konsernille eli meille veronmaksajille?

 

 

 1247113439_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toimituksen sana

Lahen uutisia -julkaisu antaa tilan Sari Rivallin alkuperäiselle kannanotolle, koska kyseessä on:

1) Poikkeuksellinen, yhteiskunnallisesti merkittävä lahtelaisasia

2) Yksilön asema ja oikeusturva ovat käsitteitä, joista puhutaan, mutta niiden oikeudenmukaista toteutumista ei noudateta eikä valvota

3) Kansalaisrohkeus, jota Sari Rivalli on osoittanut  pistämällä itsensä  likoon meidän kaikkien puolesta reilun, hyvän työilmapiirin puolesta on harvinainen, pelkäämätön teko.

1247113439_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

http://tarmon.vuodatus.net/blog/2608235/olemme-luottamuksen-arvoisia/