Elämän uudet kokemukset ovat Suomen suven kohokohtia. Kohta neljänkymmenen vuoden ajan Päijänteen rannan sähkötön erämaamökkimme lumoaa, sen luonnonhiekkarantaa ja jylhää kalliota hiova ja läiskivä laine loputtomassa rauhassaan tempaa vastustamattomasti jälleen mukaansa. Jo kymmenkunta vuotta sitten rannallemme asettunut joutsenpari sai viime kesänä kaksi poikasta.

Vaan nyt on yöunemme ihanan konsertin vuoksi kaikonnut. Parina viime yönä heräsin jo kello kahden maissa näiden laulujoutsenten äänekkääseen librettomaiseen laulantaan. Ne taisivat vielä Päijänteen pinnan korkeaa tasoa ihmetellen etsiskellä koko kesävalkean yön pesäpaikkaa: keskustelivat aarioittain asiasta niin äänekkäästi, että vastarannallakin esitys oli kuultavissa. Lentoon noustessaan vielä läiskivät valtaisilla siivillään järven pintaa määrätietoisen ylväästi ja kaartoivat nautinnollisesti kohta takaisin meidän rantaan veteen suhahdusäänin liukuen.

Rantakallion suosilmäkkeessä huumaa väkevätuoksuinen suopursu koko tienoon. Suomen kesän hurmos ympäröi kaikki aistimme.

Aamun aloittaa yllättävä käen kukunta, ilmeisesti idänkäki äänen käheästä väristä päätellen on tiedottavassa kukuntavuorossaan. Kun se säännönmukaisesti vuosikymmeniä on kukkunut ensikuulemalla kesän alkuun kymmeniä kertoja yhteen menoon, nyt kerrat ovat vähenneet muutamaan, yhdellä kädellä laskettavaan summaan. Elämä on rajallisuudessaankin nautintoa luonnon hellivässä syleilyssä.