Lahden entinen  taidelauantai on yhä hengissä. Nimi on nyt kansainvälinen - LAHTI FRINGE FESTIVAL.

Kaksipäiväisenä 4. ja 5.9 2020 taidetapahtumana se oli jalkautunut kaupungin keskustaan, sen kaduille ja pääasiassa torille sekä Lanun aukiolle järjestettyihin moniin kymmeniin eri tapahtumiin. Tässä on pieni otos, jonka Lahen uutisia teki sukeltamalla fringe-tapahtuman ytimiin kahden päivän pikakäynneillä.

 

Perjantai 4.9.20

 

Kiljaise ennen kuin tipahtaa -sirkusteoksessa jongleerausrenkaat pyörivät ohuella vaijerilla nuorallatanssijan tasapainoillessa sen päällä ja ilmassa. Lentävät renkaat pujottelivat vaijerilla tanssivien jalkojen lomassa perjantaina Vaahterasalissa klo 20.

Teoksessa nuorallatanssija Sini Napari ja jonglööri Kanerva Keskinen todistivat opittujen sirkustaitojensa pysyneen hyvässä terässä. Viidenkymmenen hengen yleisö haukkoi välillä henkeään temppujen vaarallisuudesta, läpytti väliaplodeja ohjelman huippuhetkistä, varsinkin kahden taiteilijan onnistuneista yhteistempuista.

Varma ja hyvin suoriutunut sirkustemppu on aina uudestaankin nähtynä hyvää taidetta.

Tälle sirkustaiteilijaparille soisi jatkossa ulkopuolisen ohjaajan tekemään ohjelmasta juonellisesti kiinnostavamman - nyt samoilla välineillä tehdyt temput tuntuivat tunnin mittaisessa esityksessä jo tasapaksuilta.

 

 

 

 

Minä sukellan ohi oli tanssija-koreografi Leena Keizerin ja kirjailija Katriina Ranteen liikkuva runoteos Lahti Fringe Festivaali & Yhen Illan Juttu -sarjassa.

Keskellä kaupunkia, Rautatienkadun mäessä yhden myymälän näyteikkunasta oli avautunut ruutu, jossa runoilija itse luki levollisesti maailmanparantajan ajatuksiaan, mukana myös esityksen nimiruno. Saman avatun lasiruudun viereisessä pienenpienessä näyteikkunassa balettitanssija esitti näkemyksiään runoteosten ajatuksista. Ulkopuolella meitä seuraajia ihastutti teoksen uutuusmuoto, runojen hengittävät säkeet ja tanssijan moniajatuksellinen, jopa liiankin vauhdikas osuus runoja elävöittäen. Kokonaisuutena varsin uutta luovaa taidetta kaupungissamme - täydentävinä esityksen lavasteina Tuija Laineen loihtimat kampaukset, meikit ja taustakuva näyteikkunassa.

 

 

Ristinkirkon yö klo 23 - 24

Ohjelman aloitti Lahden tanssiopiston nuorten esitykset. Ne virkistivät jo uneliaan illan nuorekkuudellaan. Esitys täytti koreografiallaan ja liikkeellään kirkon penkit ja alttarin ja tuli jo lähes syliin ilahduttavan runsaan yleisön riemuksi.

Tiirismaan lukion kuoro tulkitsi omana ohjelmanaan pieteetillä ja kaunisäänisesti kirkon parvelta kolme laulua.

 

Amadeu Vivesin hiekka-animaatiotaide Vuorisaarnasta Immi Hellënin Maan korvessa -runon pohjalta on kuin unen kaltainen tekniikaltaan, jossa lasipinnalle piirretään hiekan avulla. Teoksesta sukeutuu kaunis kokonaisuus - kuin uni tai rukous tai pieni hetki lohduttavien sanojen ja estetiikan äärellä. Kuva projisoitiin koko ajan sen syntyessä valkokankaalle meidän kaikkien nähtäväksi. Se muuttui eli pyyhkiytyi tarinan mukaan pois ja rakentui uudelleen.

Näin harvinaista, herkkää ja hienoa taidetta on Lahdessa saatavana espanjalaisen kuvataiteilija Vivesin kotiuduttua Lahden Nastolaan.

Lasse Kantola kertojana luki tarinaan liittyvän tekstin selkeästi ja ammattitaitoisesti. Mikrofonin käyttö Ristinkirkossa ei tahdo onnistua edes papeilta, saati illan juontajilta. Kantola kokeneena puhetaidon ohjaajana hallitsi kirkon oikukkaan kuuluvuustekniikan erinomaisesti ja miellyttävän kuuloisesti.

Veijo Ruotanen hoiti hiekka-animaation teknisen toteutuksen  ja projisoinnin osaavasti.

 

 

Lauantai 5.9.20

 

Lauantaina kaupungin ydinkeskustan seudulla esiintyi kolmekin erilaista teatteriryhmää - Nuorisoteatteri, Kannaksen lukion teatteriryhmä ja Lahden Kansanopiston teatterikoulutus. Jälkimmäisellä oli kaikkiaan tusina erilaisia katuproduktioita päivän aikana.

 

 

Päivän riehakkain, iloa tartuttava taideperformanssi oli keksiä kaupunkia kiertävän parikymmenpäisen Lahden kansanopiston Teatteri 1:n koreografinen ryntäysinstallaatio milloin ihmisvilinässä, milloin odottamassa liikennevalojen vaihtumista, milloin kiipeilemässä näyteikkunoiden katsottavaa hämmästelemässä. Erilaiset maailman ja arjen vastakohdat saivat noin kymmenminuuttisessa koreografiassa vauhdikkaat tarkastelunsa. Esityksen oli ohjannut ja koreografina toimi tanssija ja tanssinopettaja Salla Santanen.

 

 

Radiomäki klo 13

 

Superteatterin oma bändi vetäisi hauskan rytmikkäät lastenlaulunsa tunnin konsertissa Radio- ja TV-museon pihalla. Monet eri vuosina teatterin esityksiin sävelletyt - pääasiassa Tero Poralin säveltämät ja sanoittamat - biisit soivat entistäkin mukavampina, hienoina kolmihenkisen yhtyeen soittamina ja laulamina raikkaina live-tulkintoina. Eikä lapsirikas yleisö malttanut olla ryhtymättä mukaan tempoihin. Välitön ja avarakatseinen lastenmusiikki on aina parasta taidetta mitä lapsi ja perheet sekä tietenkin me yrmyiset aikuiset voimme elämämme iloksi ja ryhdistämiseksi saada.

 

 

Klo 19 - 22

Lahden kaupunginginteatteri

 uuden musikaalin Jekyll&HYDE  ensi-ilta