Lankalauantai on kristinuskon perinteen mukaan vapaapäivä kaikesta hyvästä ja pahasta: jumalia ei ole maissa eikä taivaissa, noituutta vain ja kaikkea luvatonta ja synnillistä saa vapaasti harrastaa. Lankalauantaipäivän nimitykseen liittyy vanha tapa tuona pyhän pääsiäisajan hartauden välipäivänä tehdä vuoden kehrättyjen lankojen värjäys.

Galleria Uusi Kipinä oli vapaasti syntisenä ja synnittömänä avoinna pääsiäisenä juuri vain kiirastorstain, pitkäperjantain ja pääsiäispäivien välisenä lankalauantaina.

 

13.-30.4.2022 Susanna Vuorio / VTRY:n kutsunäyttely: Emma Sarpaniemi / Markku Alhonen / Maija Pilvikki Kimanen

 

Nyt lauantai-ajatukseeni jäivät näyttelyn naiseuden monet ennen salatut ääripäät, ilmaisuvoimat ja rohkeus olla toisenlainen kuin normaalisuudeksi sukupuolisuudeltaan latistettu nainen sääntöineen ja olettamuksineen on. Naiseus kuvattiin avoimen selkeästi yksinoikeutena, vapautena suhteessaan toisiin naisiin ja ajatuksena koko maailman luomisjärjestykseen, ihmisten väliseen läheisyyteen. Miehuudesta tunsin sen sijaan pelkkää voimakasta pääsiäiseen liittyvää etäisyyttä, mystiikkaa, mustaakin mustempaa uskovaisuutta sen ainoan edustajan, miesgraafikon pelkistä mustista, vanhoin syövytystekniikoin luoduista vedosteoksista.

 

Laitan tähän muutaman kuvaotoksen ja ajatuksen tunteistani - ehkä, parahin katsojani - näet niissä jotakin täysin muuta kuin itse koin. Siinä on taiteen suurin merkitys, avata jokaisen katsojan ja kokijan omalla käsityskyvyllään taide itselleen - siunaukseksi tai synniksi, pyhäksi tai noituudeksi, nautinnoksi tai vitsaukseksi.

Susanna Vuorio, Annan Pubi, 2022, öljy 

Susanna Vuorion teosten laatu vaihtelee aiheiltaan lapsuuden, nuoruuden, lahtelaisuuden radiomastoisuudesta, kapakoista, elämänkirjon piikkisiin ja kukkaisiin ruusupuskiin välillä tupsahtaen. Aiheet tuntuvat assosioituneen milloin mistäkin elämässä naisena koetusta, teosten tekotavat ja jälki samoin - väliin sattumanvaraista inspiraatiomaisen puolinaisen luonnosmaista, toisinaan hienoon kuvailmaisuun johtaneita maalauksia, maalaustaiteen upeuksia.

 

 

Maija Pilvikki Kimanen Mun timanttiset 2020, installaatio

15 paria kenkiä ripustettu katosta. Pieni videomonitori, joka heijastaa teokseen kuvattua Pasilan asemaruuhka-aikaan kuvattua videota. Kengät valmistettu kuorruttamalle ne muovitimantein, niitein, hiuksin, kankain ja muovipuulehdin.

Maija Pilvikki Kimasen töistä välittyy voimakas vapautuminen henkisistä, sairaalloisen vakavista paineista. Teosten elämäntilitykset ovat voimakkaita väreillään, erilaisilla poikkeavilla materiaaleillaan, muodoillaan, aiheillaan ja vaikutustehoillaan.

 

Emma Sarpaniemi, Citron Lemons 2022   Kromogeeninen värivedos alumiinille, kangaskehys

Emma Sarpaniemen yhdeksän teosta ilmaisevat yhdessäoloa, intimiteettiä ja naisrooleja omakuvien kautta. Teoksissa kuvaaja ja kuvattavat yhdessä ystävinä kuvittelevat intiimit hetket, tavat olla yhdessä. Kuvattavista tulee kuin siskoja ja serkuksia, kuvitteellisia henkilöhahmoja, joiden välinen koreografia ja estetiikka on tarkkaan harkittua. Kuvista välittyvä kehonkieli, rytmi ja värit ovat sekä ylikorostetun naisellisia että leikkisän kuvitteellisia, niissä  herkullinen on samanaikaisesti koskettavaa, outoa ja epämukavaa. Länsimaiset tavat kokea ja hyväksyä naiseus saavat teoskokonaisuudessa kelpo annoksen ansaittua asennekritiikkiä.

 

 

Markku Alhonen  Auringonlasku,  kuivaneulatyö 2022 (suurennoskuva esitteestä)

Markku Alhosen grafiikan lehdet ovat kuin pääsiäisajan kirkollisuuteen, ortodoksisuuteen valettuja. Niiden mystiikka ja moniselitteisyys tuntuvat kuivaneulatyötekniikan pikkutarkkuuden lisäksi menneisyyden kuvataiteen tarpeelliselta perinteeltä, sen hallitulta, taitavuutta osoittavalta ilmaisulta.

 

http://galleriauusikipina.fi/nayttelyt/