Soile-Ylim.jpg

Soile Yli-Mäyry on taiteilijana poikkeuksellinen. Hänen maalaustensa värihehkun, palettiveitsen jäljen, töidensä muodon tunnistaa jo kaukaa. Eivät ne kopioita toisistaan ole, mutta saman käden ja ajatuksen raikasta ilmaisua selvääkin selvemmin.

Soilen tapasin ensimmäistä kertaa Lahden kaupungintalon sisäpihalta poistuessani 1980-luvun iltamyöhällä teatterinäytöksemme jälkeen. Hän oli sulkemani rautaportin luona ja ihmetteli esityksemme ammattitaitoa, sen luomaa elämyksellistä voimaa, esittäjien karismaa juuri päättyneen Jussi Kylätaskun Ringportin linja -näytelmän iltaesityksessä. Itse hän asui naapurissa ihan kaupungintalon viereisessä kerrostalossa.

Sittemmin sain käydä hänen näyttelyissään Lahden taidehallissa, Kouvolassa ja Hyvinkäällä. Saimme kokea kutsuvierailuina Kuortaneen Mäyrynkylän suuren taidehallin taidenäyttelyn ja hämmästellä hänen Orimattilan taidelinnansa avajaisten töitä satoihin nousseen avajaisyleisön ihastelevassa puristuksessa. Luin niin ikään hänen tohtorinväitöskirjansa, jossa hän väitteli sosiologian alasta - teostensa herättämistä katsojakokemuksista yhdessätoista maassa. Hänen Murano-lasitaiteeseensa en ole juurikaan vielä perehtynyt.

 

Nykyisin kävelen terveyteni kohentamiseksi synnyin- ja asuinmäkeni Pyhättömän lenkin lähes joka päivä. Jokaisella lenkillä ohitan myös Soile Yli-Mäyryn ateljee- ja asuintalon. Se suo tänään - vastoin asujiensa alkuvuosina järjestämiä tutustumiskäyntejä yleisölle - taiteentekijälle täysin oman rauhan. Rakennus on minulle ja perheelleni muutenkin tuttu jo ennen taiteilijan muuttoa. Se oli kotimme kahdeksan vuotta. Nyt on seinällämme yksi aikanaan maalituore aito Yli-Mäyry.

 

Soile on fiksu, älykäs ja sosiaalinen humoristi. Hänellä on näinä koronavuosina entistä enemmän ilmeisesti ollut pyyntöjä ja varmaan omaa tarvettakin suomalaismedioihin: Jari Tervon, Tapani Ruokasen ja eilen jo toistamiseen  TV1:n Puoli seiskan ohjelmissa. Aina hän tuo tv-ruutuun harvinaista elämänfilosofiaansa. Siihen kuuluu pienen maalaistytön täysin kuuromykkien vanhempien kasvattama kaikkea mahdollista kokeileva nuoruus, vaatimattomasta pienviljelijätalosta löytyneet lateksivärien rippeet ja monien sattumien tuoma saksankielinen kulttuurinen opiskelujakso Keski-Euroopan taideyliopistoissa, mikä huipensi synnynnäisen taidemaalarin opiskelun ammattilaiseksi.

 

Jotenkin tuntuu kuitenkin, että tuo tarina, sinänsä tosi ja vaikuttava, laimenee kerta toisensa jälkeen sen useasti kuultuaan. Varsin lumoavaksi persoonaksi hän kaikissa näissä valtakunnan ykkösmedioiden haastatteluissa paljastuu ekstroverttisyydessään: haastattelijat menevät vähin erin ohjelman jatkuessa sanattomiksi ja Soile puhuu shamaanimaisesti yksin ja valloittavasti. Muille ohjelmissa ei jää tuossa sisäisessä tilityksessä kysymysvuoroa. Semmoista puhumisen loputtomuutta ei juuri ole julkisissa medioissa kuultu, mutta että oikein taiteessa - kunnioitettavan rohkeaa! 

Elämässä väriläiskät tuovat lohtua ajatustemme nykyharmauteen. Yli 300 näyttelyä vuodesta 1975 alkaen avannut, maailmaa kiertänyt taiteilija on erityisen suosittu töineen Kiinassa ja Japanissa. Myös Euroopan sivistysmaissa on useita Yli-Mäyryn faneja ja hänen töidensä keräilijöitä.

Toivottavasti Soile Yli-Mäyrylle pian annetaan valtion erikoislupa lähteä taas maailmalle - Aasia, Amerikka, erityisesti Kiina ja Japani jopa Dubain arabiemiirikunta ja kaupungit New York, Shanghai, Tokio ja niiden Soilea ihasteleva yleisö valloittamaan ja poikkeuksellisen persoonallisilla, väriläikkäisillä töillä ihmisten sielut voitelemaan, ajatukset vapauttamaan ja elämänhehkuisiksi haltioittamaan.

 

Kuvakaappaus TV1:n Puoli seitsemän -ohjelmasta 11.3.2021

https://areena.yle.fi/1-50688690

Lis%C3%A4liite.jpg